Boy George ja Culture Club

Myönnetään että herra on hankala tunnistaa jos laittaa vierekkäin 80-luvun kuvan ja nykytilanteen, mutta ei silti yhtä radikaali muutos kuin Pete Burnsilla :D

Hyi, ne Peten huulethan on melkein mädyntyneet pois! Vaikea tosiaan tunnistaa samaksi henkilöksi Boy Georgeakaan.

Juu, samma på här! Olin aikoinani punkkari, uusaaltolainen romantikko, gootti, ja popin puolelta hyväksytyimmät jutut olivat juurikin Boy George ja Culture Club (red gold and green, red gold and gree-eeen) sekä Pete Burns ja Death or alive (that's the way I like it). Ja miksi? Sen takia, et niiden touhuissa oli hieman särmää mukana ja jotain sisältöäkin sen kaiken kevyenhattaran keskellä. Hyvää poppia.

Olen oikeasti surullinen kummankin kohtalosta, ovat irvikuvia nykyään. En osaa päättää, kumpi on surullisimman hahmon ritari. Ehkä Pete Burns, joka oli niin helvatan hyvännäköinen aikoinaan, nyt sellainen hirviö.

Pete Burns ei ole hirviö. Tuo on jo luokkaavaa. Pete on ihana ihminen! Pete tuntee mut ja on yks tärkeimmistä ihmisistä mulle. Joten alkakaa kunnioittaan ihmisiä. Pete arvotaa sen faneja. Pete ei Ole tehnyt teille YHTÄÄN mitään. Pete tunsi syntyneensä väärään kehoon ja siksi hän halusi muuttaa kasvonsa sellaisiksi joista hän itse olisi pitänyt,mutta leikkaus meni pieleen ja pahasti ei sekään ollut hänen vikansa. Hän on sisältä yhä se sama ihminen. Rakastan peteä hyvin paljon hän on ihana ihminen ja mitä muuta voi pyytää? Jos ihmisellä on kaunis sydän se riittää.

T: Peten 13-vuotias tyttö fani

Ilman niitä huulia Pete Burns olisi mun mielestä nyt kyllä nätti. Believe it or not.. Mutta olihan se luonnollisena parempi.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 02:35"]

Juu, samma på här! Olin aikoinani punkkari, uusaaltolainen romantikko, gootti, ja popin puolelta hyväksytyimmät jutut olivat juurikin Boy George ja Culture Club (red gold and green, red gold and gree-eeen) sekä Pete Burns ja Death or alive (that's the way I like it). Ja miksi? Sen takia, et niiden touhuissa oli hieman särmää mukana ja jotain sisältöäkin sen kaiken kevyenhattaran keskellä. Hyvää poppia.

Olen oikeasti surullinen kummankin kohtalosta, ovat irvikuvia nykyään. En osaa päättää, kumpi on surullisimman hahmon ritari. Ehkä Pete Burns, joka oli niin helvatan hyvännäköinen aikoinaan, nyt sellainen hirviö.

[/quote]

Kommentoisin tähän, että Pete Burnsin bändi oli Dead or Alive... You Spin Me Round (Like A Record) oli varsin hyvä autoilubiisi kesällä 1985. Muuta en heiltä niin muistakaan.

Karma Chameleon, joo. On jäänyt mieleen eräs lukion kolmannen luokan kouluaamu, kun ennen historian tunnin alkua kuunneltiin Karma Chameleonia (minun kasettini luokan mankassa) ja kiisteltiin sen lyriikasta loving would be easy if your colours were like my dreams: red, gold and green. Voi Arto ja Ammi, missä olette nyt?

7, ihania muistoja 80-luvulta.

Muistan toki. En pitänyt Culture Clubista 80-luvulla, eikä aika ole kullannut muistoja. Boy Georgella oli sellainen teennäinen itkevä laulutyyli ja hänestä saa vaikutelman, ettei koskaan ole ollut sinut itsensä kanssa. Aina teennäinen ja rakennettu tyyppi.