UUSI vauva tulossa blogistille, Ellin äidille
trisomiavauvan äiti kirjoittaa blogissaan odottavansa kauan odotettua vauvaa. Ellillähän oli Ajankohtaisessa kakkosessakin kuvattu 15, 17. 18-trisomia. Äiti kirjoitti onnellisena mutta pohtii asioita.
Kommentit (10)
Vastenmielinen tapaus. Siis julkisuus pienen ihmisen kustannuksella. Ja loputon hoitojen haikailu kuolemansairaalle ihmiselle
Tavallaan ihanaa, mutta itse luulen etten ihan noin nopeasti pystyisi iloitsemaan uudesta vauvasta. Suru varmasti painaisi sen verran pahasti vielä ja se kaikki mitä olisi joutunut kokemaan vaatisi varmasti jonkun verran käsittelyaikaa. Toki jos ikä alkaa painaa mittarissa ja sen toisen lapsen haluaa niin voi joutua pitämään kiirettä vaikka edellisestä menetyksestä olisikin vain hetki. Jokainen tavallaan kuitenkin ja ennen kaikkea onnea heidän perheelle.
Itse en olisi varmaan kyennyt uutta raskautta ajattelemaankaan näin pian tapahtuman jälkeen, mutta onnea hänelle ja toivottavasti nyt kaikki menee hyvin.
aika nopeeta tuli raskaaksi? eikö se vauva just kuollu?
Varmaan yhtä paljon bogeilua uuden vauvan raskaudesta. En seuraa blogeja. On jotenkin kornia revitellä koko elämänsä avoimeksi. Ja lapsille siitä tulee aina olemaan haittaa.
Ainoat seuraamani blogit liittyy ruokaan. Ja silloinkin seuraan vain etsiessäni jotain reseptiä
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:07"]
Vastenmielinen tapaus. Siis julkisuus pienen ihmisen kustannuksella. Ja loputon hoitojen haikailu kuolemansairaalle ihmiselle
[/quote]
Olen tavallaan samaa mieltä, itseäni vähän inhottaa kaikki tapaukset jotka myyvät lapsensa tarinan jokaiselle ostavalle medialle kuvien ja nimien kera...
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:07"]
Vastenmielinen tapaus. Siis julkisuus pienen ihmisen kustannuksella. Ja loputon hoitojen haikailu kuolemansairaalle ihmiselle
[/quote]
Olen tavallaan samaa mieltä, itseäni vähän inhottaa kaikki tapaukset jotka myyvät lapsensa tarinan jokaiselle ostavalle medialle kuvien ja nimien kera...
[/quote]
Siinä menettää myös suruprosessi merkitystään. Itselläni oli vaikeaa edes selvitä päivistä suruaikana. Ja surin isääni
Eri asia olisi kirjoittaa myöhemmin aiheesta kirja. Silloin suruprosessi ei ole enää niin akuutti. Pystyy toimimaan ja peilaamaan surua matkan takaa. Kun tekee omasta surustaan julkisen, se ei ole uskottavaa
onnea