Lapseni on kauhea suorittaja, mikä avuksi ?
Eli 16-vuotias lukiolainen tyttäreni on todella orientoitunut koulunkäyntiin, mikä on hienoa, mutta hänellä menee se kyllä jo hieman yli.
Hän opiskelee todella paljon, etenkin kieliä jotka ovat hänelle vaikeita (paitsi englanti, koska englanninkielisiä sukulaisia ja on oppinut kieltä jo nuorena), sekä matemaattisia aineita joista pitää.
Tänään kuulin hänen itkevän huoneessaan ja menin varovasti kysymään mikä hätänä. Vastaus oli että biologian arvosana ja pyysi poistumaan.
Katsoin Wilmasta mikä arvosana hänellä oli, se oli 8. Samassa jaksossa hänellä oli 10 enkusta, historiasta, kemiasta, matikasta ja fysiikasta, ja äikkä 9. Olen tietysti ylpeä hänestä, mutta minusta on ikävää ettei hänkin voi olla ylpeä itsestään, vaikka arvosanat on tosiasiassa oikein hyviä.
Hän stressaa älyttömästi keskiarvostaan, hän tuntuu ajattelevan että hänen AMKhon pääsynsä on kiinni siitä onko ka 9 vai 10. Hän on sanonut että nyt taas laski keskiarvo eikä taatusti pääse minnekään. Ja on siis vasta lukion ekalla.
Koskaan en ole sanonut että hänen pitää saada hyviä arvosanoja, eikä tietääkseni isänsäkään (olemme eronneet) , enkä ymmärrä mistä hän on tuollaiset suorituspaineet itselleen kasannut.
Toivoisin että hän osaisi nauttia elämästäänkin välillä, vaikka käydä kaupungilla yms. ulkona muiden nuorten kanssa mutta hän ei tee niin, koskaan. En tarkoita että kaikki päivät pitäisi roikkua jossain, mutta kodin ja koulun ulkopuolella vierailu voisi tehdä hyvää. Itse en kuitenkaan tiedä miten voisin aktivoida häntä, jotenkin uskoisin kuulostavani teennäiseltä jos veisin hänet jonnekin.
Mitä tässä kamnattaisi tehdä ?
Kommentit (15)
Mun täytyy sanoa että tuo kuulostaa aika vaaralliselta. Tiedän tytön joka sairastui todella vaikeaan anoreksiaan abivuonna ja toisen joka pimahti muuten kirjoitusten ja pääsykokeiden paineissa. Suosittelisin että ohjaisit juttelemaan vaikka aluksi koulupsykologille tms. Vaaralliseksi tuon tilanteen tekee juuri se että elämä on kaventunut eikä ole tilaa muulle kuin suorittamiselle. Minäkin kirjoitin 5 laudaturia, mutta se ei vaatinut ylivoimaisia ponnisteluja, oli poikaystävä, vilkas sosiaalinen elämä ja harrastuksia, bileitä jne.
Ei oo pojalla paineita, abi nyt ja ottaa välillä kitaran ja soittaa ja pelaa pelejä. Syksyllä kirjoitti L:n ja E:n. On pitkää matematikkaa, soveltavat kemia, fysiikka ja biologia. Ne on kaikki kympin pintaan. Ruotsi menee huonoiten kurssien ka kuitenkin yli 8.
Vie hänet esim. ostoksille niin että annat hänen kierrellä itse kauppakeskuksessa niin hän ei koe sitä kiusallisena. Ja anna rahaa niin voi ostaakin jotain eikä vain katsella :)
AMK näytti toive olevan. Panosta vähän keskusteluun. Esim. On hienoa, että opiskelet ahkerasti, mutta elämässä tarvitsee tasapainoa eri asioiden välillä. Onko hänellä harrastuksia, liikkuuko? Lähtekää uimaan, seinäkiipeilemään tms. yhdessä tai laita kavereiden kanssa.
Minulla myös tällainen suorittaja kotona. Tyttö on tosin vasta 12, mutta on suorittanut koko elämänsä. On kilpailuhenkinen ja piiskaa itseään jatkuvasti parempiin suorituksiin. On itse itsensä pahin kriitikko. On tyypillinen kympin tyttö. Luonteensa on tällainen, kotoa ei ole painostettu. Pikkuveli sen sijaan on patalaiska, eikä viitsisi mitään. Pikkuveli on myös lahjakas monessa, mutta hukkaa tilaisuutensa laiskuuttaan.ei jaksa eikä kiinnosta.. Koitappa tässä välissä nyt sitten taiteilla kahden täysin erilaisen lapsen kanssa!
Tsemppiä ap, toiset vaan ovat tuollaisia.
Rakasta tytärtäsi entistä enemmän, näytä että hyväksyt ja välität hänestä juuri sellaisena kuin on. Jos tyttö suostuu viettäkää äiti-tytär päiviä. Ero saattaa vaikuttaa häneen vaikka ei näytä sitä ja hän hakee hyväksyntää koulusuorittamisella..ehkä tiedostamatta syyttää itseään teidän erosta ja kokee että ei riitä..anteeksi jos lähden liikaa analysoimaan ja vetoan eroon, ei ollu tarkotus mutta itellä vain kokemus vanhempien suhteen säröilystä jota yritin paikkailla väkisin suorittamisella juurikin koulussa ja olemalla ns.kunnollinen. Ja kokemukset siitä että kelpaa myös silloin kun teki jotain "väärin" olivat itselle tärkeitä myöhempää elämää ajatellen..vaikka edelleen suoritan ja haen jollakin lailla hyväksyntää sitä kautta..enkä tiedä pääseekö tästä ikinä..onko se vaan joillain ns. luonteessa ja persoonassa.. Mutta hienoa että et ainakaan painosta tytärtäsi enempää :) puhuminen ja asioiden yhteinen jakaminen yleensä auttaa. Voimia sinne :)!
Kyllä siihen kannattaa myös puuttua jos lapsessa näkyy suorittajan piirteitä. Jossain vaiheessa sitä yleensä pimahtaa, kun ei kroppa jaksa. Minä pimahdin siellä korkeakoulussa, kun tein 12 tuntisia päiviä, eikä elämässä ollut oikeastaan mitään muuta kuin työ ja opinnot aamusta iltaan.
Jos se lapsi oppii ne suorittajan elämäntyylit jo pienenä, niin niistä on vaikea päästä eroon aikuisena. Kannattaa siis puuttua. Käykää yhdessä läpi mitkä ovat pääsyvaatimukset tytön haluamalle alalle. Muistuttakaa, että lapsen arvo ei määräydy sen mukaan miten hyviä arvosanoja saa tai miten hyvin suoriutuu elämästään.
Ei mihinkään AMK:hon tarvi tuollaisia numeroita.
Minäkin luulin että tähtää lääkikseen tai oikeustieteelliseen tai kauppikseen. Amk:hon ei kyllä tarvi tuollaista stressiä, mutta korkeakouluihin pyrittäessä tietty arvosanat on tärkeitä.
Kaverien seura olisi nyt kyllä parasta jos heitä on. Tekisivät keskenään jotain kivaa. Pikkumatkan jonnekin, laskettelemaan tai shoppailemaan. Jos vaikka vähän sponsoroisitkin hauskanpitoa.
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:32"]
Minäkin luulin että tähtää lääkikseen tai oikeustieteelliseen tai kauppikseen. Amk:hon ei kyllä tarvi tuollaista stressiä, mutta korkeakouluihin pyrittäessä tietty arvosanat on tärkeitä.
Kaverien seura olisi nyt kyllä parasta jos heitä on. Tekisivät keskenään jotain kivaa. Pikkumatkan jonnekin, laskettelemaan tai shoppailemaan. Jos vaikka vähän sponsoroisitkin hauskanpitoa.
[/quote]
Eikös AMK ole korkeakoulu? Näin offtopic
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:32"]
Minäkin luulin että tähtää lääkikseen tai oikeustieteelliseen tai kauppikseen. Amk:hon ei kyllä tarvi tuollaista stressiä, mutta korkeakouluihin pyrittäessä tietty arvosanat on tärkeitä.
Kaverien seura olisi nyt kyllä parasta jos heitä on. Tekisivät keskenään jotain kivaa. Pikkumatkan jonnekin, laskettelemaan tai shoppailemaan. Jos vaikka vähän sponsoroisitkin hauskanpitoa.
[/quote]
Eikös AMK ole korkeakoulu? Näin offtopic
[/quote]
Onhan se. Ammattikorkeakoulu. 14 varmaan tarkoitti yliopistoja.
Mihin tyttäresi haluaa opiskelemaan lukion jälkeen? Yliopistot katsovat vain kirjoitustuloksia ja käsittääkseni suurimpaan osaan amkeista saa parhaat pisteet ihan perushyvällä keskiarvolla. Silloinkin se KA:n merkitys on todella pieni.
Jos on joku erittäin vaikeapääsyinen ala kiikarissa ?
[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:56"]
Jos on joku erittäin vaikeapääsyinen ala kiikarissa ?
[/quote]
Tämä tuli mullekin mieleen, ainakin noista matemaattisista / luonnontiedeaineista tulee mieleen lääkis.