Lue keskustelun säännöt.
Muita kroonisesti masentuneita, joiden elämänilo mennyttä?
21.02.2015 |
Olin osastolla jonkin aikaa sitten ja papereissa lukee jotain anhedoniasta, eli kyvyttömyydestä tuntea mielihyvää. Psykologin mukaan minulta puuttuu lähes kokonaan hyvinvoinnin kokemukset, vaikka perustilanteeni on ihan vakaa ja hyvä.
Masennusta on eri muodoissaan kestänyt yli 10 vuotta ja viimeiset vuodet se on ollut kroonista. On kokeiltu kymmeniä lääkityksiä, eri komboja näissä jne. ja koko tänä aikana on löydetty vain ahdistuslääke sekä neurolepti tasaamaan pahimpia fiiliksiä. Käyn nytkin hoitajalla juttelemassa viikottain, lääkäriä tapaan joka kolmas kuukausi, olen sairaslomalla ja kohta kuntoutustuella jos menee läpi. Masennus on vienyt minulta lähes kaiken. Pahinta on kuitenkin elämänilon/halun menettäminen.
Onko täällä paikalla muita, joilla samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (46)
Sähköhoitoon en ole vielä mennyt, mutta se on kyllä harkinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Itselläni on myös kokemusta masennuksesta - kuten valitettavan monella suomalaisella. Olen saanut tukea monesta asiasta vaikka ei vielä ole suinkaan ns. valmista - eräs yksittäinen asia, josta sain paljon rohkaisua ja toivoa on oheinen keskusteluohjelma, jossa aiheena on masennuksesta toipuminen. Asiantuntijavieraana ohjelmassa on kokenut psykiatri-psykoterapeutti, suosittelen lämpimästi katsomaan :) Uutta voimaa, toivoa ja valoa sinulle - elämäsi ei ole vielä ohi: http://vod.tv7.fi/vod/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4
Elämähän on helppoa ilman elämänhalua, ei tarvitse pelätä mitään, ei ole mitään menetettävää
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:09"]
Elämähän on helppoa ilman elämänhalua, ei tarvitse pelätä mitään, ei ole mitään menetettävää
[/quote]
Niin, turhaan minäkin tässä pohdin, että miten puoliso pärjää, kun/jos jää yksin. On niin vitun helppoa.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 19:54"]
Muita kroonisesti masentuneita, joiden elämänilo mennyttä?
[/quote]
Tämä ehkä tuntuu lyhyeltä neuvolta, mutta uskon, että siinä on kuitenkin tärkeä sisältö: Rakkaus voi nostaa sinut siitä synkkyydestä, jossa nyt olet - ja jos tämä ajatus ei heti aukene sinulle, niin tästä voit saada kokemuksen parantavasta rakkaudesta: http://www.healingrooms.fi/?sid=118
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieluummin tuo kuin jatkuva katkeruus ja ihmisviha.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:23"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 19:54"]
Muita kroonisesti masentuneita, joiden elämänilo mennyttä?
[/quote]
Tämä ehkä tuntuu lyhyeltä neuvolta, mutta uskon, että siinä on kuitenkin tärkeä sisältö: Rakkaus voi nostaa sinut siitä synkkyydestä, jossa nyt olet - ja jos tämä ajatus ei heti aukene sinulle, niin tästä voit saada kokemuksen parantavasta rakkaudesta: http://www.healingrooms.fi/?sid=118
[/quote]
Minä olen palavasti rakastunut puolisooni, mutta ei se vain valitettavasti ole masennusta poistanut. - 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös aloittajalla on hyvä puoliso, jota rakastan syvästi. Mutta ei se ole masennusta poistanut tai lievittänyt. Eikä ole puolison homma toimia terapeuttina tms.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:27"]
mieluummin tuo kuin jatkuva katkeruus ja ihmisviha.
[/quote]
Miksi luulet, että masentuneet eivät voisi olla katkeria ja "ihmisvihaa" tuntevia. Minä ainakin olen erittäin katkera, enkä todellakaan mikään ihmisrakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:36"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:27"]
mieluummin tuo kuin jatkuva katkeruus ja ihmisviha.
[/quote]
Miksi luulet, että masentuneet eivät voisi olla katkeria ja "ihmisvihaa" tuntevia. Minä ainakin olen erittäin katkera, enkä todellakaan mikään ihmisrakas.
[/quote]
Hyvin sanottu! Katkeruus todellakin lienee monelle masentuneelle (liiankin) tuttu tunne - mutta sittenkin edelleenkin on varmasti totta se, että rakkaus parantaa ja sulattaa katkerankin sisimmän: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
Mikä syy sinulla on siihen, että olet masentunut?
Onko sinulle tapahtunut joskus (kauan sitten) jotain ikävää?
Monet saavat apua sähköhoidosta.
Mitä tekisit, jos et olisi masentunut?
Ben Furmanin kirjojen lukeminen auttoi minua, kun olin keskivaikeasti masentunut ja suunnittelin parisuhteen päättymisen jälkeen itsemurhaa. Toivuin perinteisellä (ja ärsytystä palstalla herättävällä) tavalla eli syömällä todella terveellisesti, nukkumalla hyvin, liikkumalla säännöllisesti ja syömällä vahvoja kalaöljykapseleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja toivoo, ettei ketjuun spämmättäisi uskovaisten propagandaa, kiitos.
Minulla on todella traumaattinen lapsuus ja nuoruus takana, ovat jättäneet ihan perustavanlaatuiset arvet sieluun. Esim. perusturvallisuuden tunne ei ole kehittynyt ollenkaan, persoonan kehittyminen on jäänyt kesken, kärsin takaumista ja päivittäin mieleen tulee useita kertoja ikäviä muistoja. Siinäpä siis syy masennukselle. Traumaterapiaa pitäisi aloitella, mutta jatkuvan sairaslomailun vuoksi käteen ei jää laskujen ym. menojen jälkeen oikeastaan mitään.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:23"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 19:54"]
Muita kroonisesti masentuneita, joiden elämänilo mennyttä?
[/quote]
Tämä ehkä tuntuu lyhyeltä neuvolta, mutta uskon, että siinä on kuitenkin tärkeä sisältö: Rakkaus voi nostaa sinut siitä synkkyydestä, jossa nyt olet - ja jos tämä ajatus ei heti aukene sinulle, niin tästä voit saada kokemuksen parantavasta rakkaudesta: http://www.healingrooms.fi/?sid=118
[/quote]
Minä olen palavasti rakastunut puolisooni, mutta ei se vain valitettavasti ole masennusta poistanut. - 6
[/quote]
Moi, 6! En tarkoittanut parantavalla rakkaudella ensisijaisesti sitä, että sinä rakastat esim. puolisoasi (vaikka sekin on tietysti upea asia), vaan sitä, että sinua rakastetaan niin syvällä ja suurella rakkaudella, ettei siihen kukaan ihminen kykene eikä tarvitsekaan - mutta silti sellaista parantavaa rakkautta on olemassa; katso toki tämä http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi mennä sähköhoitoon (ECT), syödä päivittäin tyrniä ja jodia.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:09"]
Elämähän on helppoa ilman elämänhalua, ei tarvitse pelätä mitään, ei ole mitään menetettävää
[/quote]
Niin, turhaan minäkin tässä pohdin, että miten puoliso pärjää, kun/jos jää yksin. On niin vitun helppoa.
[/quote]
Ööööö, no sullahan on syy elää jos on joku toinen jota haluaa tukea. Mikä ongelma? Pitää silti keskittyä omissa ongelmissa märehtimiseen?
Tuo ettei ole elämänhalua on ihan oikeasti vapauttavaa, ei oikeasti ole mitään mitä tarvitsisi pelätä, ei mitään menetettävää.
.... ja kannattaisi ehkä syödä hyvässä ja turvallisessa seurassa psilosybiinisieniä (kesäisin löytyy suomalaisista metsistä ja nurmikoilta). t. 16
Minä, paska suhde, ei toimi. Ollaan vaan niin totuttu toisiimme. En osaa olla ja elää ja pärjätä yksin. Mies tukee kun on vaikeaa. Miten voin sen menettää. Mutta kohtelee välillä huonosti, aika usein. Ei osoita enää hellyyttä. Ristiriitainen viesti. Toivottavasti joku ymmärtää. Masennusta ollut jo diagnosoituna 5-6v
Miten hoitoon pääsee? Olen käynyt terapiassa ja syönyt lääkkeitä joskus aikoinaan eikä mitään hyötyä ja tänään uhkasin tappaa ja repiä palasiksi kaikki ihmiset ja vittuilin estottomasti Kelan sähköiseen lomakkeeseen, vaikka olen perusluonteeltani "kiltti tyttö" ja ollut tunnollinen suorittaja ja yrittäjä, kaikkien luottoihminen. En vain kestä enää tätä katkeruutta ja ihmisvihaa, mutta en tiedä mistä pyytäisin apua. Masennusta on kestänyt 26 vuotta ja nyt se on lamaannuttanut minut lopullisesti. Jos yhteiskunta ei olisi lamassa ja menossa kohti mustaa tulevaisuutta, en reagoisi näin pahasti, enkä voi lähteä pois, kun ei ole tarpeeksi rahaa ja suhteita. En vain kestä enää sekuntiakaan - en oikeasti halua tappaa, mutta liika on liikaa. En kestä enää työmarkkinoilla olemista, en parisuhteita joissa haetaan hyötyä ja statusta, en vaihtoehdotonta elämää yhteiskunnassa, jossa ihmisillä on paha olla. En löydä mitään uskoa enkä valoa. Pelkään että jos kysyn apua, minulle nauretaan ja työnnetään ulos ovesta ja sitä en kestäisi. Tuntuu että Jumalakin hylkäsi jo monta vuotta sitten, vaikka nuoruuden unelmani oli tulla papiksi. (Ja kaikki vapaaehtoistyöt ja luontaishoidot ja -lääkitykset, harrastukset yms. olen kokeillut,)
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 20:53"]
Aloittaja toivoo, ettei ketjuun spämmättäisi uskovaisten propagandaa, kiitos.
Minulla on todella traumaattinen lapsuus ja nuoruus takana, ovat jättäneet ihan perustavanlaatuiset arvet sieluun. Esim. perusturvallisuuden tunne ei ole kehittynyt ollenkaan, persoonan kehittyminen on jäänyt kesken, kärsin takaumista ja päivittäin mieleen tulee useita kertoja ikäviä muistoja. Siinäpä siis syy masennukselle. Traumaterapiaa pitäisi aloitella, mutta jatkuvan sairaslomailun vuoksi käteen ei jää laskujen ym. menojen jälkeen oikeastaan mitään.
[/quote]
"Spämmäystä" tai "uskovaisten propagandaa" en itse ole havainnut lainkaan tässä viestiketjussa, vaikka olenkin kristitty eli tunnen varsin hyvin erilaisten kristittyjen mielipiteet :) Mutta sen sanoisin, että uskonnollisella näkökulmalla voi olla nykyisin paljonkin asiallista ja parantavaa sanottavaa esim. traumoihin ja perusturvallisuuden tunteen eheytymiseen - nimittäin kristillisen ajattelun ja pastoraalipsykologisen ymmärryksen mukaan Jumalan, Kristuksen parantava rakkaus ja myötätunto ovat todellisia asioita, joita on mahdollista kokea sekä toisten ihmisten kautta että suhteessa Jumalaan, joka rakastaa kärsivää ihmistä :) Identiteetin rakentumisesta ja minuuden synnystä tässä terapeuttisia ja pastoraalipsykologisia ajatuksia: http://vod.tv7.fi/vod/armon_kalliolla/armon_kalliolla-013-w.MP4
sähköhoito?