Meneekö rakastuminen itsestään ohi

Kiitos ihmiset vastauksista, niissä oli paljon viisautta. Nyt tuntuu jo vähän paremmalta. Ehkä aika parantaa. <3 Ap

Pahoja juttuja tällaiset. Kun näitä kerran tulee ihmisillä niin vaikuttaa aika ilmiselvältä ettei luonto ole meitä yksiavioiseksi tarkoittanut.

Salasuhteen päätyttyä olin mieli maassa, että nytkö pitää tyytyä vain omaan mieheen? Missä jännitys? Aika todellakin auttoi ja nyt olen huumaavaan rakastunut jälleen vain mieheeni. Ihme sekoilua minulla silloin, joku kriisi varmaankin.

Rakastumisen takia ei kannata perhettä hajottaa. Rakastuminen on todellisuuspakoa ja reality check tulee ennemmin tai myöhemmin. Eikö olisikin ikävää, kun huomaisit reality checkin saapuessa, että sinulle ei jäänyt mitään ja pilasit lastesi elämän.

Ap taas. Nyt on ollut vähän helpompaa. Olin jo pääsemässä yli tästä, kunnes ryhdyin ajattelemaan sitä päivää, kun hän löytää ehkä jonkun. Jonkun joka pitää häntä hyvänä ja vie hänen koko huomionsa. Enkä se ole minä. Hyvä etten saanut paniikkikohtausta. :(

Kyllä se menee ohi, jos todella niin haluat, mutta pahasti kuulostaa siltä, että et halua. 

Menee ohi. 

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 16:34"]Kyllä se menee ohi, jos todella niin haluat, mutta pahasti kuulostaa siltä, että et halua. 
[/quote]

Moi ja kiitos. Kiteytitpä hyvin, juuri näin asia on. Tämä on kuin huumetta, jota en haluaisi haluta mutta haluan. :( Ap

Tuttua, niin tuttua. <3 sinulle, N pk-seudulta. Rakastan aina, vaikka se on minulta kiellettyä.

Mun mies on ollut rakastunut toiseen naiseen puolivuotta, meidän elämä on pistetty palasiksi vaikka olosuhteista ja naisen omista arvoista johtuen he eivät voi olla yhdessä vaikka me erottaisiin. Mies sanoo vaan edelleen ettei voi olla ajattelematta tuota ihmistä. Ja hänestä myös huomaa että on onneton kotona.
Sanoo haluavansa meidän suhteen parantuvan, mutta toi toinen saa hänet vaan onnelliseksi. Heillä siis on ollut fyysistä toimintaa kauan jo eikä se rakkaudentunnetta ole vähentänyt. Ehkä sitten kun alkuhuuma häviää mutta häviääkö se välttämättä koskaan...

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 16:32"]

Pyytäisin neuvoa asian mahdollisesti kokeneilta. Olen perheellinen, mutta onnettoman pahasti rakastunut itseäni kymmenisen vuotta nuorempaan ihmiseen. Olen itse kolmekymppinen. Kotiasiani ovat oikein hyvin ja puolisoni on minulle todella tärkeä. Minulle ei ikinä pitänyt käydä näin. Haluan olla hyvä ihminen läheisilleni. Kuitenkaan en voi tunteelle mitään. Tämä rakkauteni kohde kuulemma myös rakastaa minua, mutta ei halua rikkoa perhettäni - niinkuin en itsekään. Emme ole tehneet mitään fyysistä pettämistä, muutamaa itkuista halausta lukuunottamatta. Mikä on kokemuksenne - parantaako aika vai vaatiiko tällainen tilanne toimenpiteitä? En millään haluaisi katkaista välejä tämän ihmisen kanssa, koska ajatuskin sattuu. Samalla tiedän että juttu ei koskaan tule etenemään. Tämä ihminen on sinkku ja hänellä on vientiä todella hyvin, mikä sattuu entisestään, olen mustasukkainen jostain mikä ei edes ole minun!

[/quote]

Kuin omasta suusta tapahtumat. Se ei mene ohi, koska et halua sen menevän ohi. Mä niin tiedän sun olotilan, mustasukkaisuudet kaikkineen. En kerro mitä kaikkea minulle tapahtui asiantiimoilta, paljon kuitenkin kaikkea sekavaa.

Haluatko varmasti elää nykyisessä suhteessa miettien kuitenkin jatkuvasti sitä toista? Helppoa ratkaisua sulla ei ole. Sori, mutta sellaista se rakkaus välillä on. :)

T: yks äijä

Kyllä täällä sinulle kumppani löytyy.

Menee ohi, mutta edellyttää että katkaiset välit.

Tunne lakastuu parissa vuodessa.

Mitkä teidän sukupuolet/ suuntautumiset on? Jos olet ihastunut eri sukupuoleen kuin puolisosi, siitä on vaikeampi päästä yli koska kyseessä on luult. isompi identiteettikriisi.

Mulla meni rakastuminen ohi. Siihen tosin kului vuosia. Jos tunne on todella voimallinen varaudu olemaan vuosikausia rakastunut. Tai sitten ei. Vaikea sanoa. Tsemppiä sulle kuitenkin. Toivottavasti löydät ratkaisun.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 16:43"]

Kyllä täällä sinulle kumppani löytyy.

[/quote]

Älä ole tyhmä. Ei AP halua ketä tahansa, vaan sen jota rakastaa. 

T: yks äijä

Katkaise välit. se on ainoa oikea tapa toimia, jos et halua aiheuttaa surua läheisillesi.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 16:34"]Kyllä se menee ohi, jos todella niin haluat, mutta pahasti kuulostaa siltä, että et halua. 
[/quote]
Eiköhän se ole juuri päinvastoin. Jos ei halua olla rakastunut johonkuhun, on varmaa että pakkomielle senkin pahenee. Ja kun taas olet ihastunut ja alat seurustelemaan ihan mukavan ja vapaan kaverin kanssa, rakastumisen tunne haihtuu muutamassa viikossa.

Hei. Kiitos kaikkille vastauksista, jonkun verran on hajontaa. Selvästikin on yksilöllisiä asioita. Toivon todella, että tämä ei kestä vuosia - jos näin käy, en tiedä mitä teen itselleni. Olen muutenkin melankolinen ja masentuneisuuteen taipuvainen ihminen. Jotta stoori olisi vielä raastavampi, niin tällä minulle tärkeällä ihmisellä on jotain romanttista peliä yhden hyvän ystäväni kanssa ja herraties kuinka monen muunkin. Tiedän että minulle tulee vain henkisiä avohaavoja koko hommasta mutta välien katkaisu tuntuu siltä kuin lopettaisi hengittämisen. No, ehkä tämä tästä joskus. Se mitä ei tapa, vahvistaa, kunhan ei nyt tappaisi. Ap

Mulla 20 vuotta yhteiseloa saman miehen kanssa, liitto onnellinen ei mitään valittamista.

Silti rakastuin syvästi toiseen.. kyseessä on nainen joka on tähän asti ollut hyvä ystäväni. En ymmärrä miten näin kävi, mutta tunteilleen ei mitään voi.

Tein valinnan, en voi elää ilman tätä rakkauttani. Jätän kaiken vanhan ja turvallisen kävi miten kävi.