Lue keskustelun säännöt.
Miten oppisin iloitsemaan toisten onnesta?
11.02.2015 |
Siis mulllakaan ei mene huonosti, on paljon asioita elämässä joista voin olla kiitollinen ja onnellinen, ihan pikkuasioista isoihin. Mutta mulla on myös pieni taipumus pyrkiä olemaan aina vähän parempi, vaatia itseltäni lähes täydellisyyttä monessa asiassa. Tunnistan sen, että vanhemmillanikin on ollut melko vaativa, ei niinkään rohkaiseva tai hyväksyvä asenne.
Jos joku tuttu menestyy ym asiassa joka minulle on tärkeä minun on vaikea iloita asiasta, ensisijassa tunnen kateutta tai huonommuutta enkä tippaakaan pidä tästä piirteestä itsessäni. On niinkin läheisiä ystäviä ja sukulaisia joiden onnesta/menestyksestä pystyn iloitsemaan vilpittömästi, mutta muuten en. Miten oppisin muuttamaan asennettani- eihän se ole minulta pois, jos joku toinen saavuttaa jotain/saa tunnustusta jostain tms.?
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 10:05"]Ajattele niin että mitä menestyneempiä ihmisiä tunnet, sitä onnekkaampi myös itse olet. Monesti ihmisen menestys saattaa muuttaa lähellä olevien asennetta juuri kateuden vuoksi, siksi he arvostavat kovasti ihmisiä jotka tulevat lähelle aidosti ja iloitsevat heidän kanssaan. Monesti myös pidemmällä tähtäimellä menestynyt ystäväpiiri / tuttavapiiri saattaa poikia myös sinulle yllättäviä tilaisuuksia!
On hyvin luonnollista tuntea noita mainitsemiasi tunteita, mutta anna niiden virrata vain lävitsesi jäämättä pyörittelemään niitä mieleesi. Yritä olla AINA vain paras mahdollinen versio omasta itsestäsi, siihen sinulla on rajattomat mahdollisuudet. Olla ystävällisempi, kohteliaampi, tarkempi, reippaampi ... Pikkuhiljaa niiden kautta saatat saavuttaa itsekin uusia uskomattomia asioita. Ota toisten menestyksestä ja siitä pienestä kateuden vihlaisusta käyttöön se positiivinen kipinä: "Minäkin haluan!!!" Tämän lauseen ja halun myötä sitten taas lähdetään tavoittelemaan sitä parasta versiota omasta itsestä! Uskomattoman kiehtova haaste, mitä tahansa voi tulla eteen sillä matkalla!
Ajattele miten hienoa on jos lähipiiri menestyy ja saat olla tekemisissä menestyvien ja onnistujien kanssa. Huomattavasti enemmän he varmasti tuovat iloa ja uusia ajatuksia päivääsi kuin jos lähipiirisi muodostuisi masentuneista juopoista joiden juttuja kuuntelisit.
Itsekin olen tehnyt pitkän matkan pois kateudesta, ja mielestäni onnistunut siinä lopulta aika hyvin. Nykyisin ajattelen aika aidosti ystävien ja tuttavien onnistumisista jo heti suoralta kädeltä, että ei hemmetti miten hienoa ja käännän sen ohikiitävän tunnetilan pienestä kateuden pistosta heti siihen, että mitenkäs tässä itse pystyisi myös kehittämään omaa elämäänsä. Sillä draivilla on menty jo oman yrityksen perustajaksi ja matka jatkuu vielä ilon kautta suurella sydämellä !
[/quote]
kyllä oli hyvin sanottu! Olet varmasti ihana ihminen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele niin että mitä menestyneempiä ihmisiä tunnet, sitä onnekkaampi myös itse olet. Monesti ihmisen menestys saattaa muuttaa lähellä olevien asennetta juuri kateuden vuoksi, siksi he arvostavat kovasti ihmisiä jotka tulevat lähelle aidosti ja iloitsevat heidän kanssaan. Monesti myös pidemmällä tähtäimellä menestynyt ystäväpiiri / tuttavapiiri saattaa poikia myös sinulle yllättäviä tilaisuuksia!
On hyvin luonnollista tuntea noita mainitsemiasi tunteita, mutta anna niiden virrata vain lävitsesi jäämättä pyörittelemään niitä mieleesi. Yritä olla AINA vain paras mahdollinen versio omasta itsestäsi, siihen sinulla on rajattomat mahdollisuudet. Olla ystävällisempi, kohteliaampi, tarkempi, reippaampi ... Pikkuhiljaa niiden kautta saatat saavuttaa itsekin uusia uskomattomia asioita. Ota toisten menestyksestä ja siitä pienestä kateuden vihlaisusta käyttöön se positiivinen kipinä: "Minäkin haluan!!!" Tämän lauseen ja halun myötä sitten taas lähdetään tavoittelemaan sitä parasta versiota omasta itsestä! Uskomattoman kiehtova haaste, mitä tahansa voi tulla eteen sillä matkalla!
Ajattele miten hienoa on jos lähipiiri menestyy ja saat olla tekemisissä menestyvien ja onnistujien kanssa. Huomattavasti enemmän he varmasti tuovat iloa ja uusia ajatuksia päivääsi kuin jos lähipiirisi muodostuisi masentuneista juopoista joiden juttuja kuuntelisit.
Itsekin olen tehnyt pitkän matkan pois kateudesta, ja mielestäni onnistunut siinä lopulta aika hyvin. Nykyisin ajattelen aika aidosti ystävien ja tuttavien onnistumisista jo heti suoralta kädeltä, että ei hemmetti miten hienoa ja käännän sen ohikiitävän tunnetilan pienestä kateuden pistosta heti siihen, että mitenkäs tässä itse pystyisi myös kehittämään omaa elämäänsä. Sillä draivilla on menty jo oman yrityksen perustajaksi ja matka jatkuu vielä ilon kautta suurella sydämellä !
Hyviä tsemppejä! Koen tämän isona ongelmana, koska en suinkaan ole esim.empatiakyvytön vaan elän ystävien jne rinnalla suruissa ym. Jostain syystä tämä piirre on vanhemmiten yhä enemmän ruennut vaivaamaan ja uskon että on vaivannäön arvoista yrittää päästä siitä huonommuuden/kateuden tunteesta eroon. Lisäksi lähellä olen nähnyt myös todella katkeria ja "panettelevia" ihmisiä enkä todellakaan halua kasvaa siihen suuntaan! Katkeruus kun on vain itseltä pois.
Yksi tällaisia tunteita ruokkiva asia voi olla face tai insta tms. Sinnehän tulee puolitutuilta usein vain se päinpaiste esiin, negatiiviset puolet tai koko totuus on sitten perheen tai ihan lähimpien tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ohjasin aluksi itseäni ajattelemaan positiivisesti. Esim. ''ei se ole minulta pois'', ''parempi että edes jollakin menee hyvin kuin ettei kenelläkään menisi'', ''kyllä minullekin vielä tapahtuu jotain mukavaa'' jne. Pikkuhiljaa aloin oikeasti ajatella näin ja nykyisin tunnen aitoa iloa muiden onnesta. :)
Jonkinlainen itsensä huijaaminen ja ohjailu siis alkuun.
Ajattele, että se, onko joku muu onnellinen tai onneton ei vaikuta sinun elämäsi kulkuun millään tavalla. Parempi se on sinullekin iloita kuin olla kateellinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tärkeää tiedostaa, että sinä et ole yhtään sen huonompi ihminen, vaikka jollakin muulla näyttäisi menevän paremmin.
Jos itselläni meinaa puskea kateus päälle läheisten/tuttujen menestyksen vuoksi, niin kysyn itseltäni haluaisinko että tutuillani menisi huonommin. Enhän minä sellaista halua varsinkin kun tiedän että useimmilla tuttavistani on ollut myös vastoinkäymisiä. Tämä ajattelu auttaa kummasti ainakin minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei sellaista Hannu hanhea olekaan, jolla aina kaikki menee putkeen. Ihmiset ovat kovia hehkuttamaan niistä hyvistä asioista, bonuksista yms ja suitsuttamaan ne positiiviset puolet esiin. Taustalla voikin sitten piillä jotakin ihan päinvastaista. Moni kakku päältä kaunis.
Tekevälle sattuu hyviäkin asioita, joten yrittämään vaan, jokainen meistä voi olla se kaikkein paras jossain vaiheessa, kun vaan luottaa itseensä. Meillä on eri vahvuuksia ja kykyjä, ja joskus ne vaatimukset natsaa just niiden omiesi kanssa.
Täällä toinen samanlainen! Tuo tekstisi oli aivan kuin minun kirjoittamani. Olen meinaan juuri miettinyt että miten pääsisin tästä inhottavasta piirteestä itsessäni eroon, itselläni kun asiat ovat todella hyvin. Rahaa voisi olla enemmän, olen elänyt viimeiset 10 vuotta reilusti köyhyysrajan alapuolella, mutta en siltikään koe olevani niin köyhä että jäisin jostakin paitsi. Silti kadehdin niitä joilla on enemmän rahaa. Minulla on ihana parisuhde, mutta silti en ole onnellinen jos joku kaverini kertoo löytäneensä miehen. Ajattelen aina että onkohan niiden suhde parempi kuin meidän. En osaa olla onnellinen ystävien uusista kodeista, yrityksistä, työpaikoista tai vauvoista. Aina mietin että olenko itse jotenkin huonompi. Vihaan tätä itsessäni mutta en jostakin syystä pääse siitä eroon!