Elämä on nykyisin niin ihanaa!

Jäin reilu puoli vuotta sitten työttömäksi määräaikaisen työsuhteen päättyessä, enkä omasta tahdostani ole mihinkään sen jälkeen halunnut hakeutua. Nautin aivan mielettömästi siitä että saan olla kotona ja touhuilla ja harrastaa mitä huvittaa. Lapset ovat kaikki jo isoja koululaisia, joten heistä ei tarvitse pahemmin huolehtia tai hoitaa. Olen voinut matkustella kotimaassa ja ulkomailla, viettää rauhassa aikaa kotona kun siltä tuntuu ja tehdä kotitöitä, tavata ystäviä, nukkua pitkään, tehdä siis kaikkea sitä mihin ei työelämässä ollessa ollut riittävästi aikaa.

Aivan liian paljon olen elämässä uhrannut työlle, ja pilannut sillä niin monta hyvää asiaa elämässä, mutta ehkä juuri siksi osaan arvostaa kaikkea tätä mistä saan nyt nauttia. Jos jotain menneessä elämässäni saisin muuttaa, niin yksi niistä olisi kyllä huomattavasti pienempi satsaaminen uraan ja työelämään.