Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko laihuus tosiaan sen arvoista?
21.02.2015 |
Olen melko hoikka, bmi 20 ja urheilen 4-5x viikossa. Olen ollut lapsesta, n. 10-vuotiaasta asti pyöreä. Minua kiusattiin, jolloin laihduin normaalipainoisesta alipainoon. Rupesin kaveriksi yhden melko pyöreän tytön kanssa, ja hän ns. opetti minut pahoille tavoille ja kiusasi ja kiristi, en uskaltanut olla erilainen kuin hän. Lihoin, laihdutin. Lihoin, laihdutin. Lihoin... laihdutin... Ko elämäntilanteessa suhde ruokaan muuttui, ja se on säilynyt tänne asti... Olen tässä n. 15 tunnin sisään syönyt yli 3500 kaloria, syön nytkin. Mikään, mitä olen syönyt nyt 15h sisään, ei ole ollut epäterveellistä. Syön vaikka olisin täynnä, ähky, syön kunnes on äärimmäisen huono olo. Muuten minulle jää häiritsevä olo, kuin olisin jättänyt jotain tärkeää tekemättä. Havahduin vain pari viikkoa sitten, kun kolme pizzapalaa syötyään kaverini oli ihan täynnä. Olin syönyt saman verran, olin kylläinen, mutta mielessäni kävi ajatus "niin? vaikka on täynnä, ei tarkoita, että pitäisi lopettaa syöminen..". Söin loput pizzasta kaverin lähdettyä, paljon kaurapuuroa, hedelmiä ja suklaalevyn. Elämäni on pelkkää painon kanssa kamppailua.. Lihominen on kamalaa, mutta ruoka on ihanaa. Välillä toivon, että olisin miespuoleinen ja joku kehonrakentaja, sillä saisin syödä ja syödä. Aijai. No, huomenna vielä ahmin ja sitten taas dieetti päälle. Olen syönyt normaalisti ja terveellisesti kuukausia, silti halu ahmia, joten dieettejä ei voi syyttää. Joskus mietin, että pitäisiköhän vain antaa olla ja antaa itseni lihoa? Ruoka, herkut, vaan ovat niin hyviä.. harmi etten uskalla oksentaa. Kunhan tässä pohdin. :) en saa unta, sillä mietin mitä herkkuja haen huomenna kaupasta. Säälittävää mutta totta. Kohtalontovereita?
Kommentit (18)
Terveellisempää on kuitenkin noin. Ehkä jopa luonnollista? Välillä saada paljon energiaa ja välillä vähemmän? Keholle ei siis ehkä niin epäterveellistä kuin henkisesti.
Oksentaminen olisi keholle, että päälle haitallista samoin kuin lihavuus. Itse pysyisin tuossa ja koittaisin esim amattiauttajan kautta muuttaa suhtautumistani ruokaan. En keksimään fyysisiä keinoja ongelmaan sillä ongelma on selkeästi päässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua, jatkuva ahminen ei ole tervettä. Tsemppiä!
No jos tuota tekstiäsi tulkitsee kaipaat elämääsi nautintoa ja jotain, joka täyttäisi jonkilaista tyhjyyttä.
Mieti olisiko olemassa muuta yhtä nautinnollista kuin ruoka? Ja mitä yrität ruoalla täyttää? Mitä sinulta puuttuu ollaksesi tyytyväinen?
lakkaa syyttämästä kaveria.Sinulla on syömishäiriö. Hanki apua vaikka kouluterkkarilta, välittäviä vanhempia sulla tuskin on.
Rasittaako muuten ketään muuta se, että nykyään palstalla joutuu jatkuvasti kasvattamaan trolleja tai ihan oikeita lapsia? vmp.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En syytä tuolloista kaveria, molemmathan oltiin lapsia silloin. Siitä on jo melkein 10 vuotta. Siinä yhteydessä vain todella monet ongelmani alkoivat, ja kiusaaminen on osasyy siihen. Olen kuitenkin eri ihminen ja rohkeampi, mutta itsetunto-ongelmat tähänkin päivään asti ovat juuri sieltä peräisin.
En hae apua kouluterkkarilta, sillä olen aikuinen. Käyn terapiassa kyllä, mutta en ole kertonut tästä terapeutilleni, sillä hän on itse ylipainoinen. Jotenkin pelkään hänen loukkaantuvan. Kiitos kuitenkin (kahdesta, heh) asiallisesta viestistä, etenkin viides vastaus sai minut pohtimaan asiaa laajemmin ja nykyhetkestä.
Ei voi jutella terapeutille liikasyömisestä, koska terapeutti on ylipainoinen? Eiköhän sen terapeutin kuulu kuunnella ne potilaan asiat eikä sen terapeutin ulkomuoto liity tetapiasuhteeseen mitenkään. Kannattaako tuolla älyllisellä kapasiteetilla käydä terapiassa, saatko siitä terapiasta mitään irti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis onko laihuus minkä arvoista? Ilmeisesti sulla on ahmimishäiriö. Kyllä siihen kannattaa hakea apua. Tollainen jojoilu ei ole terveellistä.
Suhteesi ruokaan ja kylläisyyteen on vinksallaan, mutta siitä voi oppia pois. Syömishäiriöin itsekin ikävuodet 17-22, mutta nyt se tuntuu tosi kaukaiselta. Hanki sellainen terapeutti, jolle koet voivasi puhua tästäkin aiheesta. Selvitä mitä on taustalla ja käsittele se, syömishäiriö on seuraus jostakin eikä syy.
Tulevaisuuden varalta kerron, että jos harrastat kunnon punttitreeniä 3-4 kertaa viikossa, saat syödä melko vapaasti mitä haluat. Nyt ei kuitenkaan kannata keskittyä treeniin tai laihdutteluun, vaan ruokasuhteen kuntoon saamiseen. Voi olla, että nappaat prosessin aikana muutaman kilon nahkaasi mutta arvaas mitä, siihen ei kuole. Kaikkea hyvää sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8: kuuluu, mutta joillain meistä on herkempi omatunto. Tiedän kyllä, etten tekisi mitään väärää kertoessani terapeutilleni tästä, mutta itse sellaisessa tilanteessa loukkaantuisin.
10: joo, juoksen 4-5 treeniä viikossa, paljon ylämäkiä jne. Lihaskuntoa teen vain kaksi kertaa viikossa. En kai edes liho niin helposti kun luulen, mutta jotenkin pelottava ajatus että kulutan ehkä noin 1800-2000 kaloria päivittäin liikunnan kanssa, ja sitten syönkin melkein/yli puolet enemmän kuin pitäisi. Kiitos :)
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 10:42"]Niin en tiedä onko laihuus sen arvoista, että kituuttaa ja miettii syömisiään. Olen ottanut liian rennosti ja tän aamun vaa´an lukemat taas pänni
http://liikkujanilo.blogspot.fi/2015/02/flunssakausi-ei-vaan-lopu-ja-laihdutus.html
[/quote]
Ei laihuuden vuoksi tarvitse kituuttaa ja miettiä syömisiään. Jos siis puhutaan terveestä laihuudesta, eli BMI 18-19. Saa syödä ihan normaalisti, kunhan ruokavalio on terve ja monipuolinen ja muistaa liikkua. Sun on tietenkin vaikea pysyä laihana, kun on noin sairas suhde ruokaan ja vähän väliä ahmit yli kylläisyysrajasi. Mutta miksi sun tai kenenkään tarvitsisi olla laiha? Kunhan on normaalipainon rajojen sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitsekaan, ehkä minulla vaan onkin jonkin sortin syömishäiriö. Nyt koitan olla syömättä noita herkkuja mitä ostin, pienen osan söin jo, vielä mahtuisi, mutta lähdenpä treenaamaan ja syön niistä aina yhden per viikko. Ei ole taattua, ettenkö ahmisi niitä tänään, mutta jos näin pystyn tekemään, herkkuja riittää huhtikuun loppuun saakka.. :)
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 01:55"]mielessäni kävi ajatus "niin? vaikka on täynnä, ei tarkoita, että pitäisi lopettaa syöminen..".
[/quote]
Niin, tässä hyvin tiivistyy se, ettei syömisessä/lihomisessa ole pelkästään kyse näläntunteesta. Viittaan nyt siihen, että laihdutusneuvoissa aina korostetaan kuinka "tässä dieetissä ei tule nälkä". Mitä hemmetin väliä? Hyvin harva on lihava siksi, että pelkästään nälkäänsä syö (silloin taustalla lienee jokin harvinainen sairuas, joka sen selittäisi).
Itse olen normaalipainoinen (entinen superlaiha) ilman mitään liikuntaharrastuksia, mutta varmasti tästä lihon, jos jatkan nykyisiä syömistottumuksiani. En aio tehdä mitään, mistä en pidä. Jos en satu kiinnostumaan liikunnasta tai kevyemmästä ruokavaliosta, niin sitten en. Omalla kohdallani laihuus ei ole ainakaan itsensä rääkkäämisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laihdutin bmi 20 -> 18,4, eli 60kg -> 50kg ja rakastan tätä. Yhä löytyy rinnat, mutta niin löytyy myös kyykkypeppu ja litteä vatsa.
Älä ainakaan opettele oksentamaan, siitä on vaikea päästä eroon... Ex-bulimikkona ja ahmimishäiriöisenä tiedän, mistä puhun. Olin vuosia siinä kierteessä.
En pystynyt lopettamaan syömistä, joten aloin kuntoilemaan. Nyt, ~2,5v myöhemmin, painan vain 50kg, mutta silti pystyn syömään mitä haluan. Esim just nyt minulla on uunissa pellillinen pitsaa ja toinen sämpylöitä, vieressa karkkipussi, keittiössä sipsejä ja jääkaapissa 6l limsaa. Makaronia, patonkia, muroja. Kaikki tälle viikonlopulle.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 15:34"]Minä laihdutin bmi 20 -> 18,4, eli 60kg -> 50kg ja rakastan tätä. Yhä löytyy rinnat, mutta niin löytyy myös kyykkypeppu ja litteä vatsa.
Älä ainakaan opettele oksentamaan, siitä on vaikea päästä eroon... Ex-bulimikkona ja ahmimishäiriöisenä tiedän, mistä puhun. Olin vuosia siinä kierteessä.
En pystynyt lopettamaan syömistä, joten aloin kuntoilemaan. Nyt, ~2,5v myöhemmin, painan vain 50kg, mutta silti pystyn syömään mitä haluan. Esim just nyt minulla on uunissa pellillinen pitsaa ja toinen sämpylöitä, vieressa karkkipussi, keittiössä sipsejä ja jääkaapissa 6l limsaa. Makaronia, patonkia, muroja. Kaikki tälle viikonlopulle.
[/quote]
En väitä, että laihduttaminen olisi ollut helppoa, koska sitä se EI ollut. Juoksin niin pitkiä lenkkejä, että lopulta jalat romahtivat alta ja oksensin. Ns "veri suussa" tuli kuntoiltua, mutta enää pitää vain ylläpitää tätä vartaloa :)
Kyllä laihuuden eteen kannattaa taistella!
Alue: Aihe vapaa
Olen kyllä suht. tyytyväinen vartalooni, haluaisinkin vain ylläpitää sitä. Haluan, että minulla on myös ns lihomisvaraa, että jos joskus sattuisikin paino nousemaan niin en hätääntyisi heti. Kyse ei ole kehonkuvasta, vaan muista ongelmista aivan selvästi. En vain osaa lopettaa. Harmittaa, sillä uskoin oikeasti siihen, että olisin loppupäivän ahmimatta. Ja sitten en pystynytkään siihen.