tässä teille IVF-mammoille kylmää totuutta:

tämmöistä roinaa on se siemenneste sitten, mitä teihin tungetaan, jonkun KOTIpakastimessa vuosikausia säilöttyä, pulloon runkattua laatumälliä:

Helsingin IVF-klinikalta tuli eilen kauan odotettu kirje.

Minut ollaan valittu pitkän valintaprosessin jälkeen spermanluovuttajaksi.

Olen onnellinen valinnastani, on suuri ilo tukea hyvää työtä ja samalla

hyötyä taloudellisesti. Ehkä jopa enemmän kuin Väestöliitto osaisi odottaa..

Nimittäin kaikista testeistä ja kysymyksistä, perintötekijöitä sekä terveyttä kohtaan,

he unohtivat kysyä: Oletko säilyttänyt siemennesteitäsi viimeiset kuusi vuotta?! 

Myönnän, välillä epäilin itsekkin suunnitelmaani, epävarmuus vaivasi, mutta

kuten sanonta kuuluu: Ei kolmen pullon jälkeen kannata lopettaa. Jos on hyvä

suunnitelma sitä on seurattava.

Vaikka olin hyvin tietoinen spermani rahallisesta arvosta, en osannut ennakoida

Suomessa tapahtuvaa tasa-arvon kehitystä, josta seuraisi sateenkaariperheiden

voimakas kasvu.

Kasvava kysyntä tietysti nostaa siittiöiteni arvoa, mutta olen kerännyt

niin paljon, että sillä voisi hedelmöittää noin puolet kyseisistä perheistä.

Minusta tulisi sateenkaariperheiden Tšingis-kaani.

Vapaan aikakauden jälkeläiset omaisivat minun kasvonpiirteeni ja

vuosisatojen päästä ihmiset näyttäisivät minun ja Tšingis-kaanin lehtolapsille.

Esteitä tietysti riittää. En voi tietenkään mennä helsinkiläiseen

luovutushuoneeseen kuin mikäkin väärään suuntaan kulkeva kaljavaras ja

valuttaa kaikkea 9 litraa siemennesteitäni pikkuruisen näytepurkin reunojen yli lattialle,

Briana Banksin voihkiessa kuvaruudulla ja kävellä tiskitädin luokse pyytämään

80 000 euron shekkiä.

"Ehm.. on ollut tässä hieman puutetta."