Mitä ajattelet, jos sanon että en pidä pikkulapsista?

En mitään. Tai ajattelen että olet samanlainen kuin minä, en minäkään pidä yhtään lapsista, en edes niistä isommista. Omani ovat jo teinejä, eikä minulla ollut mitään vaikeuksia rakastaa heitä pienenäkään, mutta toisten lapset ovat vain ärsyttäviä, tungettelevia ja äänekkäitä ja pyörivät riesana siellä sun täällä.

Mun mielestä normaali olotila.

Ymmärrän täysin. En minäkään pidä lapsista. Nimenomaan näista alle ekaluokkalaisista. Eskarilaiset menettelee. Omat lapset on toki fiksuja, filmaattisia ja lapsivihaajienkin sydämet sulattavia. Köh.

En minäkään pidä, joten ymmärrän sinua.

Mitä ajattelet, jos kerron, etten pidä kissoista? Kaikkihan kissoista pitävät. Minä en.

Itsellä 2 lasta ja en voi sietää toisten lapsia..varsinkaan vieraita.

Ymmärrän. En minäkään pidä v-mäisistä teineistä, vaikka sellaisen äiti olen.

Moni ei sano asiaa koskaan kenellekään ääneen vaikka ajattelee aivan kuten ap.

Mulla on kolme lasta ja heistä kyllä olen aina tykännyt, mutta harvassa ovat ne muut lapset joista pidän, olivat sitten 0-7 vuotiaita tai 7-17 vuotiaita. Eli ihan normaali juttu.

Ajattelen, että olet ikärasisti etkä suvaitse ihmisten erilaisuutta. Tuollaista ei ole todellakaan ok sanoa! Siis tuo on aivan yhtä tökeröä kuin sanoa "minä en pidä kehitysvammaisista". Sen lisäksi vain tyhmät ihmiset niputtavat ihmisryhmiä tuolla tavoin yhteen. Pikkulapset eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä vaan jokainen on erilainen yksilö.

Samis. En vaan ymmärrä lapsia, enkä osaa olla niiden kanssa luontevasti.Rasittavia.

Näin se on, koululaiset on ihan in. Pojat on aivan ihania, pienenä ne on liian vilkkaita. Omat pojat on 10 ja 13v. ja ihan parasta aikaa on. Pienenä ne toki oli suloisia mutta niin rasittavia.

Pikkulapset on niin vaativa verrattuna isompiin lapsiin. Isompien kanssa on helppo ja kiva olla.

Mä en pidä lapsista ylipäätään kauheasti. Aika rasittavia tapauksia, mukaanlukien oma vaikka todella rakas ja tärkeä onkin :D ei multa sellaista yleismaailmallista lapsirakkautta kuitenkaan löydy, vaikka teen neuvolatyötä ihan mielellään. Vauvat on ehdottomasti epämielenkiintoisimpia (vaikka edelleen mielelläni heitä neuvolassa tutkin ja kääntelen :D)

Mun mielestä omat lapset on ihania ja muut tutut lapset ok, oli ikä mikä vaan. Mutta yleisesti ottaen en kauheasti pidä lapsista. Toisaalta en myöskään (yleisesti ottaen) pidä esim keski-ikäisistä naisista tai kissoista.

Ajattelen, että kukaan ei huvikseen halua olla kylmä ja kova kusipää, vaan et ole päässyt kokemaan lapsen aitoa sydämellisyyttä ja suloisuutta.

Veikkaan että sun kavereiden lqpset on pieniä ja heillä ei ole kokemusta isommista lapsista. Saa omaa aikaa ja nuttura ei ole niin kireällä. Univajettakaan ei synny.

Ymmärrän sinua ap vallan mainiosti. En todellakaan jaksaisi tehdä töitä pienten lasten kanssa. En voi mitenkään erityisesti hullaantuvani pienistä lapsista. Ei minulla niitä vastaan mitään olekaan ja kun tutustuu lapsiin persoonana, on ne tutut lapset ihan mukavia ja hauskoja tyyppejä. Mutta mikään lapsilauma tai outo lapsi ei herätä erityisiä tunteita, eikä hellyyttä.

Ja erityistä on se, että pienet lapset ovat hulluina minuun :) Menen minne tahansa, missä on pieniä lapsia, nämä pienet ihmiset tuppaavat heti seuraan ja tykkäävät minusta. 

Ja minulla on myös omia lapsia ja omien lapsien vauva-aika ja muu on ollut todella hienoa. Mutta kun he kasvoivat, en ole mitenkään mammatyyppi, joka on erityisen ihastunut lapsiin, vaikka niitä minulla aika monta onkin.

Ei siinä ole mitään outoa, pikkulapset on tosi raskaita. Vaativia, äänekkäitä, kitisevät, tappelevat, haisevat, kuolaavat, sotkevat, paskantavat... ei niitä jaksa kukaan. Paitsi jos ovat omia.

Eli vink vink kaikki äidit ja isät, hoitakaa itse penskanne mahdollisimman paljon... ei niistä muut tykkää niin paljon kuin te.

Ja miettikää te vanhemmat, jos teistä teidän omat lapset on ärsyttäviä ja rasittavia, niin vieraasta hoitajasta ne on ärsyttäviä potenssiin sata...

Hoitajana kyselen, että miten paljon vieras hoitaja ärsyyntyi?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 21:39"]

Hoitajana kyselen, että miten paljon vieras hoitaja ärsyyntyi?

[/quote]

Jos luulet ettei ärsyttäviä lapsia ole olemassa, et ole tunteva ihminen ollenkaan. Hoitaja voi ärsyyntyä aika paljonkin, muttei koskaan näytä sitä lapselle.

Jokainen saa olla sitä mieltä mitä on.

 Itse taas viihdyn parhaiten vanhojen ihmisten seurassa, tai siis minun on luontevinta jutella ja tutustua noin omien vanhempieni ikäluokan ihmisten kanssa. Toki minulla on omanikäisiäkin ystäviä ja tuttavia, mutta vanhemmissa ihmisissä viehättää se, että he ovat sitä mitä ovat, eivät esitä, heidän seurassaan saa olla oma itsensä, heillä on elämänkokemusta, mielenkiintoisia tarinoita...  Ehkä olen sitten jotenkin "vanha sielu"..?

mulle tulee mieleen, että ehkä ap kokee olevansa liian älykäs laskeutumaan lapsen tasolle, tai ei osaa eläytyä lapsen aivoituksiin? Jos on tottunut keskustelemaan älyllisesti, niin lapsi ei ehkä ole paras kumppani siihen. Kyllähän leikki-ikäiset on todella rasittaviakin välillä, kun ei saa hetken rauhaa, mutta minua kiehtoo lapsissa viattomuus, uskomaton energia, uteliaisuus kaikkea kohtaan, oppimiskyky, ja ennenkaikkea se miten uskomaton mielikuvitus pikkulapsilla on, eikä vielä sellaisia rajoitteita, häpeää ja itsekritkiikkiä luovuudessa mitä aikuisilla yleensä on...

En ole itse perusluonteeltani äidillinen hoivaaja-tyyppi, mutta omat lapset ovat kyllä opettaneet ja antaneet todella paljon, ja äidin koulutus jatkuu vielä vuosikymmeniä...