Miten elämä ilman lapsia voi olla tyydyttävä?

Minun elämäni ei olisi tyydyttävää, jos joutuisin huolehtimaan lapsesta.

Eipä tuo elämäsi kovin mielenkiintoiselta vaikuta lasten kanssakaan.

Taas yksi ihminen, joka ei osaa ajatella asioita kuin omalta kantiltaan..

Siten että lapset eivät ole elämän tarkoitus.

T: Moninkertainen äiti

Mulla on hyvä elämä, usko tai älä. 44v lapseton

Ihmisten elämänkohtaloita ovat erilaisia. Onnellisuuden avain on siinä, että iloitsee siitä, mitä itsellä on eikä haikaile sitä, mitä ilman on jäänyt. Itselläni ei ole omia lapsia, mutta sen sijaan iloitsen suuresti sukulaislapsista. He myös iloitsevat tädin antamasta huomiosta. Lapsille voi olla hyvinkin arvokasta se, että lähipiirissä on sellaisiakin aikuisia, joilla ei itsellä ole lapsia.

???????????????

ja toisenkin kerran:

???????????????

Voi varmaan olla oikein mukavaa ja tyydyttävää. Terv. kahden äiti.

Niin ne jotkut elää lastensa kautta tätä elämää.

On minullakin suuria vaikeuksia nähdä asiaa toisen kantilta. Itselleni ei tule kuuloonkaan lasten kanssa eläminen, ja en pysty ymmärtämään ap:ta vaikka miten pinnistelisin.

Mutta haitanneeko tuo ketään. Mahtuu tänne maailmaan kummatkin.

Parempaa se lapsettomana mulla on ollut. Ehkä tästä vielä iloksi muuttuu. Lapset nyt 5- ja 7-v.

t. äiti

Minä olen iloinen ettei mulla ole lapsia :) Ymmärrän toki että kaikki eivät ajattele kuten minä.

En voi minäkään eläytyä. Tiesin aina haluavani lapsia. Onneksi sain monta lasta. Rakastan heitä enemmän kuin mitään muuta ja on hyvin vaikeaa kuvitella että elämä olisi ollut hyvää jos en saisi olla äiti ja jakaa elämääni ihanien lasteni ja mieheni kanssa.

Kas, kun me ihmiset olemme erilaisia. Sinun hyväsi ei ole jonkun toisen hyvä. Elämän rikkaus on juuri siinä erilaisuudessa.

t. isoäiti

Miten siitä voi olla iloinen ettei ole lapsia? Mikä ilon aihe se on? Se kuulostaa sairaalta.

En ollut kiinnostunut yhtään lapsista alle 35 vee. Sain mielin määrin matkustella ja seukkasin ja olin töissä tietty. Biologinen kello alkoi tikittää n 36-37 v ja silloin ei ollut miestäkään. Fundeerasin moneen kertaan miten on kannattaako lapsi hankkia ja kyselinkin kenellä lapsi. En saanut kovin positiivista kuvaa. Löysin miehen n. 38 v ja ajattelin aika pian että tuon kanssa haluan naimisiin ja vauvan ja niin kävi. Sitten huomasin että tämähän se vasta elämää onkin. Eikä oo kaduttanut. Vauvan sain n 44 vee. 

Rakastan liikaa vapautta hankkiakseni lapsia. Elämä on tyydyttävää, kun saan toteuttaa ja kehittää itseäni ja matkustaa paikasta toiseen. En haluaisi paikallaan pysyvää elämää ja nomadielämä lapsen kanssa olisi liian hankalaa. Keskiluokkainen elämä parisuhdepaketteineen (lapsi, auto, talo, avioliitto) tuntuisi minusta samalta kuin linnusta, jonka siivet on katkottu ja joka on suljettu pieneen häkkiin. 

Tällästä on ihana lukea kun on syntynyt ilman kohtua. :) T. 22v

Nykyisessä itsekeskeisessä maailmassa tätä ehkä pidetään halpana, mutta minusta on kaunista kun nainen tavallaan elää lastensa kautta (jos sellaisia on tullut tehtyä). Kun lapsi on onnellinen, äiti on onnellinen, kun lapsi kärsii, äiti kärsii jne. Liikuttavan kaunista. Mutta jos naisella ei ole lapsia, hän nauttii siitä ettei lapsi kärsi yhtään mistään. Sekin on vähintään yhtä kaunista. Itse olen lapseton nainen, ja minulla on lukuisia olemassa olemattomia lapsia ketä ei vaivaa kukaan eikä mikään. Minulla ei ole huolta heistä. Mutta voin sanoa, että kannan takuuvarmasti enemmän huolta heistä, jo tähän maailmaan syntyneistä, vähäosaisista lapsista kuin kestoverto biologisia lapsia omaava nainen, koska minulla on aikaa ja varaa heille. Äitiys ei ole vain biologiaa.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:56"]

Miten elämä ilman lapsia voi olla tyydyttävä? [/quote]

No, kai se voi sitäkin olla. Useammin varmaan silti kiitettävä =)

Ehkäpä kaikki ei halua lapsia, pitääkö ne johonki hullujen huoneelle laittaa?