Parisuhteenne tilanne?

Päinvastoin, koittakaa oikeasti miettiä niitä positiivisiakin asioita juuttumatta aina epäkohtiin. Huonoja hetkiä tulee ja menee.

http://www.vauva.fi/keskustelu/3991353/ketju/kehu_miestasi_mika_hanessa_on_juuri_niin_ihanaa_ettei

Eilen olisin sanonut sen olevan hyvä, nyt en enää tiedä. Avioliitossa olemme, lapset koululaisia ja suhdetta takana lähes 20 vuotta. Ylä- ja alamäkiä on välillä hyvin nopeaan tahtiin ja olemme käyneet juttelemassa neutraalin ulkopuolisenkin kanssa. Välitän miehestäni paljon ja vielä eilen meillä oli tosi mukavaa, mutta aamulla mies oli taas kireä ja tiuskiva ja kello ei ole edes puoli kymmenen. Minulla on paljon ystäviä ja kavereita, myös miespuolisia ja minua paljon vanhempia, miehellä kavereita on lähinnä töissä. Näin mennään nyt toistaiseksi, mutta siitä, olemmeko yhdessä vaikka puolen vuoden päästä en tiedä.

Olen onnellinen! Viisi vuotta yhdessä. Uskon, että onnellisuutemme taustalla on yhteinen suunta ja elämänkatsomus, kyky puhua kaikesta sekä tärkeimpänä henkinen itsenäisyys. Keskinäinen kunnioitus ja arvostus säilyy, kun säilyttää kyvyn olla myös riippumaton puolisosta.

Avioliitossa on tasaista, seesteistä ja onnellista. Ehkä 35v yhdessä on hionut pahimmat särmät

10 vuotta takana ja edelleen korvia myöten rakastuneita. Arjen pienet teot, niistä on pitkät parisuhteet tehty.:) 

Seurustelusuhteessani menee ihanasti. Olen niin onnellinen. Mies on niin ihana, hellä, rakastavainen ja yksinkertaisesti upea ihminen. Ensimmäinen henkilö, joka on koskaan tukenut minua tällä tavalla. Henkilö, jonka kanssa voin olla ihan kokonaan oma itseni. Mä en oo ihminen joka olis sieltä helpoimmasta päästä. Sen takia musta onkin niin ihanaa, että tämä on ensimmäinen mies, jonka kanssa mun ei oikeesti tarvitse miettiä, että mun tarvis esittää jotain. Yksinkertaisesti rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta miestä olen koskaan ikinä rakastanut. Tätä en aio pilata. :)

Hemmetin hyvä suhde. Olemme niin sopivat toisillemme, ettei mitään kompromisseja tarvitse tehdä, emmekä myös koskaan riitele. Kummallakin on nyt henkilökohtaisia vaikeuksia, mutta niitä ratkotaan yhdessä tiiminä. Meillä on todella helppo olla toistemme kanssa. Yhdessä nyt kahdeksan vuotta.

En. Mies on ylipainoinen ja pihtaa!!!

En ole onnellinen. Meillä on kommunikaatiovaikeuksia eli en koe tulevani ymmärretyksi tai ymmärtäväni miestäni. Hän on lisäksi kroonisesti pahantuulisuuteen taipuvainen ja meillä on takana paljon ikäviä asioita. En rakasta, mutta toisaalta tunnen sympatiaa miestä kohtaan. Takana yli 20 vuotta yhdessä ja pari alakouluikäistä lasta. Haluaisin erota, mutta sekin tuntuu jotenkin kohtuuttomalta kun asiat ovat kuitenkin ulkoisesti suht ok. Onko oikein erota vain siksi, ettei rakasta enää?

En osaa sanoa. Esikoista odotellaan syntyväksi kahden viikon sisään ja kyllä raskaus on vaikuttanut suhteeseemme ensisijaisesti negatiivisesti (olen voinut todella pahoin koko raskauden ajan ja totta kai purkanut pahoinvointa tiuskimalla miehelle jne), toivotaan että tämä lähee nousukiitoon. Vuoden päästä olemme joko hyvin onnellisia tai umpikujassa toistemme kanssa.

Olemme erittäin onnellisia. Läheisyyttä on, kunnioitusta ja arvostusta toista kohtaan, hyviä keskusteluja ja myös toisen tilan kunnioittamista. Olemme räiskyviä luonteita ja osaamme kyllä riidellä, mutta aika on tehnyt meistä tasaisempia. Olemme yhdessä kasvaneet ja viettäneet kymmenen vuotta yhdessä ennen lasten hankkimista. 18 vuotta yhteistä taivalta yhdessä.

Olen onnellinen. Olemme onnellisia. Pitkä suhde takana. Olemme olleet yhdessä 19v. Meillä on samat ajatukset parisuhteesta, Yhteisiä mielenkiinnon kohtia ja myös niitä omia juttuja.  Läheisyys, luottamus, hellyys, romantiikka yms. Toisen huomioiminen. Ne pienet jutut arjessa.

Meillä on intohimo säilynyt. Ja se syvä kiintymys ja rakkaus toista kohtaan.  Se tunne, kun toinen on siinä vieressä ja tiedät, että tuo on elämäsi rakkaus. Se, kun tiedät, että toista ei löydy. Kukaan toinen ei voisi paikata sitä tilaa. On niin hyvä olla.

Toki meillä osataan myös riidellä. Kuuluu suhteeseen. Ei vain ole mitään ylitsepääsemätöntä.

Meillä sama kuin 13:lla, paitsi vuoden vähemmän yhdessä. Erotuksena se, ettemme juurikaan riitele. Neljä lasta. Olen onnellinen perheestäni ja puolisostani.

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 10:54"]En. Mies on ylipainoinen ja pihtaa!!!
[/quote]
Lol!

6vuotta avoliittoa ja mies jäi nyt kiinni pettämisestä. 1kk ollaan nukuttu jo eri kerroksissa. Ei puhuta eikä muutenkaan olla väleissä. 

Ei kuulemma kadu. Ääliö mies.

Olen todella onnellinen, mieheni on minusta täydellinen ja parhaimman näköinen rehellisesti kenet olen nähnyt ( asun Kalliossa ja missään päin Suomea ei ole vielä näin epäviehättävät miehet, mieli niin kiero, että jokainen ruumiin osakin on kiero:-) ). Seksi on täydellistä ja vaan ihan kaikki. Me ollaan ns. sielunveljet eli hän on se mies, mikä minä vastaavasti olen naisena, sama perusjoku on meillä täysin sama. Kymmenen vuotta nyt yhdessä ja hyvin menee.

Kohta 13v yhdessä, aviossa. Onnellisia ja intohimoisesti edelleen rakastuneita

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 10:52"]

Hemmetin hyvä suhde. Olemme niin sopivat toisillemme, ettei mitään kompromisseja tarvitse tehdä, emmekä myös koskaan riitele. Kummallakin on nyt henkilökohtaisia vaikeuksia, mutta niitä ratkotaan yhdessä tiiminä. Meillä on todella helppo olla toistemme kanssa. Yhdessä nyt kahdeksan vuotta.

[/quote]

Sama tilanne. Hlökohtaisista vaikeuksista pääsimme myös tiiminä yli. Yhdessä 22 vuotta.

Erosin jokunen vuosi sitten. Varsinaisia riitoja meillä ei ollut, olimme onnettomia molemmat suhteessamme. Kasvettiin erilemme, olimme enemmän hyvä kaveritiimi ja arki sujui hyvin mutta tunteet puuttuivat.
Liitosta jäi kolme ihanaa lasta, he voivat hyvin. Mielummin kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton. Välit lasten äidin kanssa ovat loistavat, kaikesta voimme sopia riitelemättä.

Nyt elän elämäni onnellisinta aikaa, nyt tiedän mitä oikea rakastuminen ja rakastaminen on. Muutaman naisen kanssa yritin seukata mutta ei niistä suhteista mitään tullut.
Sitten kun lopetin etsimisen ja ressaamisen siitä niin oho, elämäni nainen löytyi aivan yllättäen.

Tähän ikään +40 osaa katsoa asioita hieman eri tavalla kuin nuorena. Nyt senkin ymmärtää että naiset on parhaimmillaan yli nelikymppisenä, se on vaan tosiasia. Joka toista väittää niin ei ole kokemusta ;)

AP

Avoliitossa asumme, 8 vuotta yhdessä. Suhde on oikein hyvä ja rakastamme toisiamme. Kumpikin haluaisi lapsen,mutta toistaiseksi olemme kokeneet vain keskenmenoja. Ollaan kuitenkin päätetty nauttia elämästä näin ja lapsi tulee sitten, kun sen aika on ....