Lue keskustelun säännöt.
Joudun valitsemaan suhteen ja opiskelun välillä
09.02.2015 |
Tilanne on siis tämä: Minä opiskelen nyt 3,5ttä vuotta lukiossa (aloitin tammikuussa) ja haluaisin hakea lukemaan energiatekniikkaa Helsinkiin (tai, no Espooseen). Pääsisin hyvin todennäköisesti sisään, sillä olen kirjoittanut hyviä arvosanoja matemaattisista aineista (LEC) ja aion valmistautua pääsykokeeseen hyvin.
Poikaystäväni kuitenkaan ei halua eikä voisikaan muuttaa Helsinkiin, sillä hänellä on vielä opinnot kesken ja hänellä on jo oman alansa työpaikka luvassa tällä paikkakunnalla sukulaisensa yrityksessä.
Kun ollaan asiasta aiemmin puhuttu on ollut puhe (olen puhunut tästä jo vuosi sitten) että etäsuhde muutaman vuoden ja sitten poikaystävällänikin olisi riittävästi rahaa muuttaa, mutta nyt hän kertoi ettei halua niin pitkää etäsuhdetta ja haluaakin erota. Sanoi kuitenkin rakastavansa mua, niin uskon että jos minä pysyisin täällä meidän ei tarvitsisi erota.
Ajatus siitä että yhtäkkiä olisinkin ihan yksin on vain kestämätön. Olen jotenkin tottunut ajatukseen että mulla on joku joka aina kuuntelee ja rakastaa minua, ja en tiedä miten selviäisin uudessa kaupungissa ilman kenenkään tukea. Välini vanhempiini ovat huonot, joten en voi pyytää heidänkään apuaan ja minulla ei ole sukulaisia pääkaupunkiseudulla. Rakastan poikaystävääni enkä halua luopua hänestä :( ollaan oltu yhdessä reilu 2 vuotta :(
Kommentit (65)
Hyvä ap, oikea ratkaisu lopulta varmasti molemmille. Tsemppiä sinulle tulevaisuuteesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, oikea ratkaisu lopulta varmasti molemmille. Tsemppiä sinulle tulevaisuuteesi!
Ja asutte nyt missä? Voit myös opiskella AMK:ssa ja vaihtaa (hakea siis ja saada hyväksiluettuja, tietääkseni) myöhemmin Helsinkiin.
Itse ajan toiselle paikkakunnalle joka päivä koulun takia, ei se niin paha ole, jos ei ole mitään ruuhkia. Ja kyllä sen koulutuksen takia tekee. Voi myös muuttaa puoleen väliin matkasta niin, että molemmat voi vielä käydä koulut loppuun.
Luin vasta nyt tuon kakkossivun. Oikea ratkaisu kyllä minustakin, itse en ole katkera kenellekään koulujeni mentyä miten meni, mutta kyllähän se joskus kiukuttaa, että meni monta vuotta hukkaan. Aloin kyllä lopulta opiskella sitä "oikeaa" alaa, mut nyt kun on lapsi ja tukiverkko täällä, ei sitä noin vain muuttaisi koulun takia, enkä muuttanutkaan, ajan joka päivä sinne viereiseen kaupunkiin.
Saman valinnan äärellä olin 15 vuotta sitten. Nyt 33 vuotiaana eronneena 2 lapsen yhoona on paljon vaikeampi opiskella... Onneksi sain opiskelupaikan vaikka urakehityksessä en enää ikäisiäni saa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikean päätöksen teit, kyllä unelmat pitää toteuttaa! ja jos miehesi olisi oikeasti halunnut olla kanssasi, olisi hän ryhtynyt etäsuhteeseen.
Ja yksinjäämistä ei missään nimessä kannata pelätä! Itsekin opiskelen Otaniemessä nyt kolmatta vuotta, ja varsinkin fuksivuonna on koko ajan bileitä ja tapahtumia ja aivan varmasti löydät paljon kavereita! :) Älä huoli ja tsemppiä pääsykokeisiin! :)
:( voi sua. Tuli paha mieli, ei kenenkään pitäis joutua tekee tollaisia valintoja. Mutta pää pystyyn, rakkauden löytää silloin kun sitä vähiten odottaa, vaikka toi suhde nyt ei jatkunutkaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvällä mielellä vaan kouluun, oikein teit! Ja jos alat kaivata seuraa, Otaniemessä on tosiaan se 90% miehiä :D eli naisten markkinat, sieltä vaan napsii parhaat päältä!
Mulla on vähän samanlainen tilanne opiskeluiden ja parisuhteen kanssa tällä hetkellä, tsemppiä sulle AP kovasti!
Mä ja mun poikaystäväni ollaan oltu kaukosuhteessa koko seurustelun ajan (2v), mut nyt tänä keväänä me molemmat pyritään samaan yliopistoon: hän yrittää vaihtaa yliopistoa Itä-Suomesta ja mä yritän päästä sisään yliopistoon aika vaikealle alalle, vaikka parissa toisessa yliopistossa sille alalle olisi helpompi päästä suurempien opiskelijakiintiöiden vuoksi. Tehtiin siis kompromissi, vaikka se vaatikin aika paljon kipuilua ja asenteen muutosta.
Poikaystävän vanhemmat ovat muuten malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun mennään miehen opiskelun ja työn ehdoilla. Suoraan lukiosta kaupan kassalle ja sen jälkeen kotiäidiksi, ja kassatätinä on edelleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi muuta sano kun että onpas helvetin tyhmä mies. Ei tarvi olla matemaatikko laskeakseen että jos nainen on koulutettu (hyväpalkkaiselle alalle) niin nousee siinä miehenkin elintaso :D
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 10:21"]
Ei voi muuta sano kun että onpas helvetin tyhmä mies. Ei tarvi olla matemaatikko laskeakseen että jos nainen on koulutettu (hyväpalkkaiselle alalle) niin nousee siinä miehenkin elintaso :D
[/quote]
Jos se mies vaan arvostaa yhdessäoloa enemmän kun naisensa koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 10:21"]
Ei voi muuta sano kun että onpas helvetin tyhmä mies. Ei tarvi olla matemaatikko laskeakseen että jos nainen on koulutettu (hyväpalkkaiselle alalle) niin nousee siinä miehenkin elintaso :D
[/quote]
Jos se mies vaan arvostaa yhdessäoloa enemmän kun naisensa koulutusta.
[/quote]
Jos se mies vaan on epävarma itsestään, katsos nainenhan kouluttautuu paremmalle ja parempipalkkaiselle alalle kuin hän. Mies voi kokea henkisen kastraation tästä syystä. Ja ei saakaan pidettyä naista nyrkin ja hellan välissä.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:05"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 20:41"]
Kannattaa kysyä itseltään, kumpi tekee onnelliseksi : joku rankka opiskelu joka ei välttämättä johda mihinkään vai yhteinen elämä rakastamasi miehen kanssa? Jos ero tuntuu pahalta niin kannattaa lykätä opiskelemaan lähtöä. Teillä on mahdollisuus onneen juuri nyt miehesi paikkakunnalla, ei se yliopisto espoosta mihinkään häviä vaikka vähän odottelisi :)
[/quote]
Komppaan tätä, ihmettelen miten moni täällä ehdottele että AP tuosta vain lentäisi Espooseen ja jättäisi miehensä.
Onko uraputki oikesti rakkaita ihmisiä tärkeämpi? Kysy tuo itseltäsi, AP ja päätä sitten.
[/quote]
mieshän sen valinnan teki eikä AP. Kyllä väliaikainen etäsuhde onnistuu, jos ollaan sitoutuneita. Se, että miea ei halua edes yrittää, on oireellista. Sellaisen suhteen takia ei todellakaan kannata uhrata tulevaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ollut sama tilanne. Poikaystävä ilmoitti, että jos lähden yliopistoon niin se on sitten meidän loppu. Tämän kanssa oli aikaisemminkin oltu etäsuhteessa eikä ollut iso ongelma, hänelle vaan taisi tökkiä se että minä menisin elämässä eteenpäin ja hän ei. Hän ei sitä sanonut, mutta joka käänteessä mollasi ja arvosteli korkeakoulutusta ja asiantuntijoita, ja kehui omaa maalaisjärkeään.
Vuoden velloin kotipaikkakunnalla, mutta sitten päätin kumminkin lähteä. Meidän suhde veteli viimeisiään jo silloin, ja ihan muista syistä. Tai pitäisikö sanoa että samoista syistä: mies koki parisuhteen kilpailuna, jossa koko ajan katsotaan kumpi on vahvemmilla ja kumpi väärässä.
Sanoisin että jos kumppani pakottaa valitsemaan itsensä ja toisen tärkeän asian väliltä, melkein aina kannattaa ottaa se toinen... Kunnon kumppani ei halua estää rakastaan tavoittelemasta unelmiaan.
Ehdottomasti menet opiskelemaan! Ekat opiskeluvuodet yliopistossa ovat unohtumaton vaihe elämässäsi, sinua jää varmasti harmittamaan jos jäät poikaystäväsi luokse. Olet nyt riippuvuussuhteessa toiseen ja omien siipien levittäminen on varmasti pelottavaa. Usko pois, se kannattaa!
Sitäpaitsi, aito rakkaus kyllä kestää etäsuhteenkin.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:21"]
Sua harmittaa sitten ihan sikana jossain tuppukylässä 8v kuluttua 2 kakaraa kainalossa kun mies jättää ja muuttaa uuden rakkaan (DI) kanssa Espooseen. Jos suhde ei kestä parin vuoden koettelua hyvän tarkoituksen vuoksi, niin ei se kestä paljoa muutakaan. Valitse oma elämäsi! Miehiä löytyy joka junaan, ja jollain asemalla on sitten se joka oikeasti arvostaa juuri sinua.
[/quote]
Tää olis kyllä aika karma is a bitch...
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 21:21"]
Sua harmittaa sitten ihan sikana jossain tuppukylässä 8v kuluttua 2 kakaraa kainalossa kun mies jättää ja muuttaa uuden rakkaan (DI) kanssa Espooseen. Jos suhde ei kestä parin vuoden koettelua hyvän tarkoituksen vuoksi, niin ei se kestä paljoa muutakaan. Valitse oma elämäsi! Miehiä löytyy joka junaan, ja jollain asemalla on sitten se joka oikeasti arvostaa juuri sinua.
[/quote]
Tää olis kyllä aika karma is a bitch...
[/quote]
Eihän olisi. Jos olisi "karma is a bitch" APn junttimies saisi ansionsa mukaan. Tossa skenaariossa vain AP kokisi kovia.
Olisiko siedettävällä etäisyydellä AMKta jossa voisi lukea energiatekniikkaa? (Oletan että muut yliopistot ovat yhtä lailla liian kaukana sulle)
Valitse ehdottomasti opiskelu. Miehiä tulee ja menee, kokemusta on.
Kiitos älyttömästi kannustavista viesteistä <3
Halusin vielä selvittää asiaa joten juttelin hänelle vielä eilisiltana Whatsapissa, kysyin miksi mies oli muuttanut mieltään meidän tulevasuudensuunnitelmien suhteen, ja kysyin mitä vaatisi että voitaisiin silti jatkaa suhdetta. Sanoi vaan ettei ole valmis määrittelemättömän pituiseen etäilyyn ja tahtoisi mielellään asua loppuelämänsä omalla paikkakunnallaan (vaikka voisikin käydä Helsingissä jonkin aikaa). Eli vaikka ei suoraan sanonut olisi vaatinut mun opiskelusuunnitelmista luopumista/lykkäämistä.
Yhteisymmärryksessä sitten päätettiin että se oli siinä, mutta pysytään ystävinä. Lupasi sentään että saan soittaa Espoosta milloin vaan <3. Mä olen tehnyt liikaa töitä noiden opintojen takia että luopuisin niistä nyt, ja tiedän että kun olen näin (valitettavsti) pitkävihainen ihminen että se jäisi mua kaivelemaan, eikä toista tilaisuutta ehkä kuitenkaan tulis.
On mulla silti tosi tyhjä olo, olin asennoitunut että ton miehen kanssa olisin koko loppuelämäni ja hankittaisiin yhteinen asunto jostain tässä lähivuosina kunhan tilanne salli, mutta nyt mä ainakin voin täysillä keskittyä opiskeluun ja jutella miespuolisillekin opiskelukavereille. On tässä tilanteessa hyvääkin siis. Toi mies on mulle edelleen rakas, nyt pitää vaan tottua että se on sitä kaverimielessä. :(
Kiitos teille :) -AP