4-vuotias hautajaisissa, vinkkejä?

No ei sitä vainajaa lapsen tarvitse käydä katsomassa.

Ihan tilanteen kulkua lapselle selittämällä ja sylissä pitämällä selvittiin. Ei ollut mitään erityistä viihdykettä mukana. Sellaista sylissä pyörimistähän se vähän oli ja lapsi kyseli kaikenlaista, mutta ei tuosta erityistä häiriötä kai ollut.

Itse olen kasvattanut lapseni alusta asti niin että kun sanotaan että eo riehuta ja istutaan nätisti, niin on myös tehty. Ei siinä mitään muuta tarvita kuin kirja ja kunnon kasvatus.

Ottaisin oman 4-vuotiaan mukaan hautajaisiin. Itseasiassa oli hautajaisissa hiukan yli kolme veenä. Asia oli keskusteltu etukäteen. Mitä tapahtuu ja miksi. Miksi lapselle tärkeät ihmiset ovat surullisia ja itkevät. Että olemme siellä muistelemassa poisnukkunutta. Kauniisti istua hiljaa koko hautajaisten ajan ja sitten muistotilaisuudessa oli värikynät ja paperia mukana joiden kanssa viihtyi.
Selitätte hyvin etukäteen kaiken. Vainajaa katsomaan en ottaisi vielä näin pientä.

Ei ole itselläni kokemusta (oman) 4 vuotiaan kanssa hautajaisissa olemisesta. 4 vuotias on kuitenkin jo sen verran iso, että hänelle voi selittää miksi aikuiset itkevät. Hänen kanssaan voi myös etukäteen keskustella kuinka kirkossa ja muistotilaisuudessa tulee käyttäytyä. Itse en ottanut edes 2 vuotiaalle viihdykettä mukaan, koska ei ole mielestäni soveliasta. Kyllä lapsen (varsinkin jo noin ison) osata käyttäytyä esim kirkossa. Kuollutta en veisi katsomaan.

Olen valitettavasti ollut useissa hautajaisissa, joissa myös lapsia, enkä kyllä ole koskaan nähnyt yli 3 vuotiaita joita viihdytetään ruualla tai muulla vastaavalla. Sylivauvat ovat asia erikseen, koska heidän kanssaan asiasta ei oikein voi keskustella etukäteen.

Meillä oli lapselle ihan hyvä nähdä isoäiti kuolleena. Sai koskettaa ja huomata, että mummu on kuollut. Sen jälkeen ei tarvinnut selittää kuolemaa, lapsi tuntui ymmärtävän. Tosin aikuisen on pysyttävä itse rauhallisena ja asiallisena. Hautajaisissa ei ollut meillä mitään viihdykettä mutta varmaan tunnet oman lapsesi. Samoin jos et pyaty hautajaisissa itse olemaan läsnä lapselle niin jotain tekemistä voisi hyvä olla mukana. Lapsi voi osallistua kukkien valintaan ja viedä myös oman kimpun. 

Meillä kävi 3 vuotias katsomassa kuollutta isoisäänsä. Isoäitiä ei käynyt katsomassa kukaan koska hän oli hyvin turvonnut sairauden takia. Eli jos lapsi haluaa ja vainaja on ns hyvännäköinen niin käykää vain. Enemmän ihmetytti itkevä ja sureva äiti.

No minä ja veljeni oltiin n.4- 5 kun isomummuni hautajaisissa käytiin katsomassa häntä vielä viimeisen kerran. Äite ja isä selitti että siinä se vähän niinkuin nukkuu, muttei herää enää että tavallaan ne on vaan kuoret siitä ihmisestä. Ei meitä yhtään pelottanut tai jälkeenpäin ahdistanut sen ruumiin näkeminen. Päinvastoin jälkeenpäin ajateltuna se oli ihan hyvä 'kokemus', ymmärsimme että kuolema on ihan normaali asia tässä elämässä ja kuollut vanhus varsinkin. En tiä sitte jos siinä olis ollu joku nuori ihminen tai oikeasti läheinen henkilö. En myöskään muista että meitä olisi mitenkään ahdistaneet itkevät aikuiset, tosin veljeni muistelee kuinka häntä alkoi naurattamaan eräs mummo joka äänekkäästi niisteli nenäänsä. Että selittämällä lapselle tilaisuuden kulun pääsee jo pitkälle.

Meillä 4v oli mukana isomummun hautajaisissa. Toki jotain käytiin läpi mutta eihän noin pieni oikein ymmärrä vielä ja vaikea valmistaa etukäteen. No tyttö istui paikoillaan ja hiljaa koko toimituksen ajan mutta kovasti itketti kun näki, että muutkin itkivät. Jollain tavalla varmasti vaistosi, että nyt on hyvä olla nätisti. Jälkeenpäin käytiin sitten asiaa läpi ja ihmetteli vain sitä miksi kaikki itkivät niin kovasti ja sitä miksi häntä itketti se, että muut itkivät. :)

Lapselle kannattaa muuten erottaa nukkuminen ja kuolema toisistaan. Nukkuva voi herätä mutta kuollut ei herää. Myöskään lapselle ei tule nukkumisen pelkoa tällöin. 

Olimme juuri joulukuussa nelivuotiaan kanssa vaarinsa hautajaisissa. Selitin, että aikuisilla on surua ja että on tärkeätä olla kirkossa nätisti ja hiljaa ja kaikesta päätellen olimme hyvin kasvattaneet lapsemme.

minä veisin katsomaan vainajaa, helpompi ymmärtää että isoäiti ei elä. Ja ei tule kauhua siitä että hän olisi joutunut elävänä maan alle...

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 18:30"]Lapselle kannattaa muuten erottaa nukkuminen ja kuolema toisistaan. Nukkuva voi herätä mutta kuollut ei herää. Myöskään lapselle ei tule nukkumisen pelkoa tällöin. 
[/quote]

Zzzz..

Mun tyttö oli vaarin hautajaisissa 3vuotiaana. Käyttäytyi hyvin, kysyi välillä vaan koska sitä kakkua saa. Viime kesänä siskon poika oli isomummin hautajaisissa. Vilkas poika istui penkissä hiljaa ja nätisti. Luulen että lapsi vaistoaa että siinä tilanteessa pitää olla nätisti. Ja hautajaiset kuuluvat osana elämää, en ymmärrä miksi ei voisi viedä.

Minä olin 4-5-vuotias, kun kävin isoäitini kanssa katsomassa hänen veljeään kappelin alakerrassa. Tiesin, että hän on kuollut, ei sitä tarvinnut selittää millään tavalla. Olin siihen mennessä ollut jo useissa hautajaisissa, joten tilaisuus ei ollut millään tavalla outo tai pelottava. Ennen ei kai edes mititty sen kummemmin, otetaanko lapset mukaan vai ei. Yleensä otettiin. Jotain kammoa siitä vainajan katsomisesta lienee alitajuntaani jäänyt, sillä en halunnut käydä vainajia katsomassa vuosikymmeniin, en esim äitiänikään. Veljeni olen nähnyt kuolleena, itse asiassa näin, kun hän kuoli ja sitten uudelleen, kun hänet laitettiin arkkuun ja vietiin kappelille. Olen varsin usein ollut hautajaisissa, joissa on mukana myös eri-ikäisiä lapsia enkä muista, että heistä olisi koskaan ollut mitään vaivaa tai häiriötä. Hautajaisetkin kuuluvat elämään, joten kannattaa totuttaa lapsetkin niihin pienestä pitäen.

Älä ota viihdykettä, se ei ole sopivaa. Ole valmis lähtemään lapsen kanssa ulos jos tarpeen.

Minä olin juuri neljävuotias, kun taaperoikäinen pikkuveljeni kuoli tapaturmaisesti. Kuolintapa oli sellainen, että ruumiissa ei ollut rumia jälkiä. Näin hänen ruumiinsa heti tapaturman jälkeen, ja kävimme myös kappelissa katsomassa. Missään vaiheessa en tuntenut pelkoa tai ällötystä, vaan suhtauduin hänen kuolemaansa lapsen uteliaisuudella.

Vanhemmat selittivät, mistä on kyse, kun ihminen kuolee. Miksi itketään ja järjestetään hautajaiset. 

Niinpä en ihmetellyt, miksi hautajaisissa kaikki itkivät. Vaikka mielsin kuoleman ihan omalla tavallani. Pohdin vain, kuinka veli ylettää hyppäämään pilveltä toiselle, jos niitä on vähän ja ne ovat etäällä toisistaan.

Lapselle on tärkeää nähdä, että kuollut ihminen pannaan hautaan, ja ymmärtää, että hän ei tule enää takaisin. 

Nyrkkisääntönä ajattelisin, että mitä läheisempi vainaja on ollut lapselle, sitä tärkeämpää olisi, että lapsi saa nähdä vainajan ja kokea hautajaiset, jotta hänen ei tarvitse hämmentyä läheisen ihmisen "äkillisestä häviämisestä". Hän saa konkreettisesti huomata, miksi ihminen lähtee hänen elämästään. 

Mielestäni lapset suhtautuvat kuolemaan mutkattomammin ja luonnollisemmin kuin aikuiset.

Jos lapsi ei jaksa jotakuinkin tapojen mukaisesti olla, hänen kanssaan voi poistua. Jos aikuiset ovat niin surusta murtuneina sekaisin, ettei hoitaminen onnistu, voi pyytää kaukaisempaa auttamaan. Lapsi saa leikkiä ja olla iloinen hautajaispäivänäkin. Kuolemaa on vaikea käsittää 4-vuotiaan, mutta ei sitä tarvitse peitellä häneltä. 

18 jatkaa...

Tuon ikäiset lapset eivät kykene ymmärtämään kuoleman kaltaista abstraktia käsitettä ihan samalla tavalla kuin aikuiset, mutta kyllä se kuolema kannattaa selittää lapselle, hän muodostaa sen pohjalta oman skeemansa asiasta.

Meillä on mietitty myös otetaanko tyttö katsomaan vainajaa vai ei. Tytöllä ikää 5 vuotta. En ole vielä päättänyt, mutta mielenkiintoinen ketju!