"Kaikki, mitä voi tehdä lasten kanssa, on hauskempaa ilman lapsia."

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 10:58"]

Ole iloinen sinkku tahi dinkku! Paljon siistimpää.

[/quote]

Ehdottomasti samaa mieltä. t. dinkku

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:25"]

Tässä joitakin: Kirjan lukeminen ääneen (kiva seurata pienen hymyä ja reaktioita), jutustelu päivän tapahtumista (lapselle jää pieniä asioita mieleen, niitä ei aikuiset huomaa), leipominen (ihana ohjata lasta, ja toisen innostus tarttuu), ulkoilu (ei sitä itsekseen löydä hauskuutta pihan leikeistä), ravintolassa käynti (ihanaa kun ihmiset hymyillen katselevat meitä), häät/ hautajaiset yms. juhlat (lapsi rikkoo jään ja on helpompi rupatella niitä näitä kaikkien kanssa), kuperkeikkojen teko yms. pelleily (lapsen nauru tarttuu), joulunvietto (joulu on lasten juhla). Siinä joitakin. Elämä on ihanaa! Ja vielä lopuksi lisään, että tulevaisuudelta odotan lasten aikuistumista; mahtavaa kun on sitten nuorta väkeä lähipiirissä. :)

[/quote]

Heh. En tarttuisi tähän muuten, enkä tosiaankaan halua kiistää kokemustasi... mutta satuit mainitsemaan juuri niitä asioita, jotka minusta ovat erityisen paljon parempia ilman lapsia kuin lasten kanssa: kirjaan syventyminen rauhassa ja kenenkään keskeyttämättä, älykäs keskustelu toisen aikuisen kanssa ilman häiriötekijöitä, aikuiseen makuun sopivien reseptien kokkaaminen, pitkä kävely luonnossa, juhlat ilman lasten mekastusta ja älämölöä, kaikenlainen hauskanpito ja rauhoittuminen juluaattoma hiljaisessa asunnossa viskitotin ja uuden kirjan kanssa.
[/quote]

Mä puolestani ajattelin sen niin, että kun olin näitä asioita jo jonkin aikaa tehnyt, en ehkä halua seuraavaa 40 vuotta tehdä samoin... Ajattelin, että mikäli pysyn terveenä ja hengissä, ehdin eläkeiässä tehdä niitä taas, kun lapset ovat isoja.
Ja itseasiassa, ainakin nyt, kun lapsi menee klo 20 nukkumaan, ehdin joitakin noista mainituista tekemään edelleen.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 18:25"]

Se minulle mieleen tuleva asia on soittaminen. Elämäni ihanimpia hetkiä (joita on lähes päivittäin) on oman lapsen kanssa soittaminen. 

[/quote]Mun mielestä taas musisoivat lapset ovat suunnilleen kauheinta mitä on. Tuota kauheutta pitää vileä kehua ja taputtaa päälle.

Jos meet vaikka rannalle kun lapsi on kinunnut sitä. Niin se on ihan paskaa koska sitte alkaa valitus ja ruikutus miten on tylsää ja täällä on ötököitä ja miks en saa jäätelöö jne. Yksin tai toisen aikuisen kans on kivempaa. 

 Lapset on niin rasittavia. T: onneksi tällä hetkellä vain yksi lapsi

Tuossa on totta toinen puoli; lasten kanssa on kivaa kunhan pääsee pois sitten kun hauskuus loppuu elikkä muiden lasten kanssa. Omat joutuu ottamaan mukaan kun lähtee kotiin ja kiukuttelu alkaa. 

Muistan kun mulla ei ollut vielä lapsia ja ulkoilutin usein kaverin taaperoa puistossa. Se oli tosi kivaa ja ajattelin mielessäni että kuinka hyvä äiti minusta tuleekaan sitten kun mulla on omia lapsia. Heh ei tullut, tuli ihan rimaa hipova, kärttyinen, väsynyt äityli joka ei kovin usein jaksanut viedä taaperoitaan puistoon. 

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 08:10"]

Minusta taas elämä olisi tyhjää ilman lapsia.

[/quote]

Minun elämäni on paljon merkityksellisempää ilman lapsia.

Ilman lapsia? Kun sulla ei omia ole, ethän voi tietää sen merkityksellisyydestä! Eikö niin?

Nykyään lasten vanhemmilta vaaditaan aivan liikaa. Ennen lapset vain syötettiin ja työnnettiin pihalle leikkimään keskenään, mitään muuta harrastetta tai aktiviteettia ei tarvinnut kehittää. Kerran vuodessa pääsi johonkin reissuun sukulaisten hoidettavaksi. Ei vanhemmat joutuneet kärvistelelemään lastensa takia, kouluunkaan ei tarvinnut olla yhteydessä kuin korkeintaan kevät-ja yojuhlassa. 

Nykyään on hirveä paine kehittää kaiken maailman tunnetaitoja ja harrastuksia. Ja samalla pitää käydä töissä ja huolehtia kodista ja sadasta muusta velvollisuudesta. 

Mielestäni elämä on paljon hauskempaa, värikkäämpää ja merkityksellisempää lasten kanssa kuin ilman. :) Tietyllä tavalla voin elää omia lapsuudenjuttujani uudestaan, mihin ei muuten tulisi lähdettyä, kuten luetaan hyviä lastenkirjoja, ihmetellään luontoa, järkätään naamiaissynttäreitä ja muuta kivaa. Rakkaus on parasta. Ihaninta on mennä peiton alle pienen kanssa, silitellä ja hellitellä toisiamme. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea teidän kinastelua, vaan vastaan suoraan ap:n kysymykseen, että yksi asia tuli heti mieleen kirkkaasti parempana lasten kanssa kuin ilman, ja se on JOULU. Olin jo menettänyt joulun iloni, ne tuntui aikuisena niin latteilta, mutta annas olla kun omien lasten innostusta ja iloa seuraa, niin se tarttuu itseenkin!

Totta, mutta onneksi olenkin moninkertainen täti, eikä itse tarvitse pullauttaa mukuloita tuota varten. Voi viedä kassillisen lahjoja kylään, iloita ja leikkiä muksujen kanssa, ja sit omaan kotiin olemaan ihan rauhassa.

Lasten ansiosta hyvin arkiset, tavalliset ja pienetkin asiat, joita ei itse enää pidä juuri minään tai ei edes huomaa, vaikuttavat taas hienoilta ja jänniltä. Itse saan paljon iloa ja virtaa lapsistani. On ihanaa innostua asioista yhdessä heidän kanssaan. Hyvin tavallinen ja arkinen tekeminen, kuten vaikka kävelyllä käynti, on huomattavasti hauskempaa lasten kanssa. Osalle ihmisistä tämä tekstini varmaan aiheuttaa kakistelua, mutta olen itse lapsirakasta sorttia, perusiloinen ja lämmin ihminen.

 Lisäyksenä, että ei pidä "hankkia" lapsia vain siksi että muutkin tai koska se kuuluu elämään. Paljon ja usein hiljaista, omaa aikaa tarvitseville, lyhytpinnaisille ja tunnekylmille (en tarkoita pahalla, vaan osa ihmisistä ei vain ole lämpimiä ja empaattisia) sekä omat henk. koht. tavoitteet hyvin korkealle priorisoiville en suosittele lasten hankkimista, varsinkin jos asiaa vielä reippaasti yli 30-vuotiaana empii, siis ei ole mitään ihmeempää omaa sisäistä kutsua/kaipuuta vanhemmuuteen ja lapsiperhe-elämään. Voidakseen hyvin lapsi tarvitsee paljon rakkautta, huomiota, hyväksyntää, hellyyttä, hoivaa ja lämpöä, ja jos on itse sen henkinen että nämä asiat ovat vähän tiukassa, niin en suosittele. Toki on myös tapauksia, joissa lapsi sitten sulattaakin sydämen ja perhe tuntuu onnelliselta asialta, mutta kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun mulla ei ollut vielä lapsia ja ulkoilutin usein kaverin taaperoa puistossa. Se oli tosi kivaa ja ajattelin mielessäni että kuinka hyvä äiti minusta tuleekaan sitten kun mulla on omia lapsia. Heh ei tullut, tuli ihan rimaa hipova, kärttyinen, väsynyt äityli joka ei kovin usein jaksanut viedä taaperoitaan puistoon. 

Sellaista se on kun elää valheessa, eikä suostu ajoissa tutustumaan itseensä ja myöntämään omia negatiivisia puoliaan. Ikävä kyllä tosi moni oppii noita vasta kun on mennyt tekemään lapset. Porukka sanoo että sitä oppii niin paljon itsestään ja elämästä kun on lapsia... kertoo vaan siitä kuinka elivät laput silmillä ennen lapsiaan.