Lue keskustelun säännöt.
Alkaako sinua itkettää, jos näet vieraan ihmisen surevan?
08.02.2015 |
Tuli taas todettua kuinka empaattinen olenkaan, kun itselleni täysin vieraan surevan ihmisen nähtyäni eläydyin niin vahvasti hänen kokemaansa menetykseen ja tilanteeseensa, että aloin itsekin (pieneksi yllätyksekseni) kyynelehtiä.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta tekee mieli lohduttaa, jos vaan pystyy.
Oon oikea itkupilli. Itken ilosta ja surusta muiden kanssa ja puolesta. En voi kattoa ees hiihtokisoja ettenkö liikuttuisi kun näen kuinka voittaja kaikkensa antaneena on iloinen...
Kaverit on tituleerannut mua vuosia jo itkupilliksi, kun pienistäkin asioista silmäkulma kostuu.
Jonkin aikaa sitten yhdeltä kuoli elämänkumppani ja mä olen ollut se itkemätön tapaus lohduttamassa. JÄrkytystäni ja omaa suruani itkin, mutta surevan lesken läsnä en ole. Ei ole ollut mikään pyrkimys toimia näin, vaan näin on tapahtunut. Olen ihmetellyt itsekin ja moni muukin..
Tää sureva sanoi, että hänestä on hienoa nähdä miten mä olen ollut se järkevä lohduttaja. En ajaudu mukaan hänen suruunsa ja itkuihinsa.
Outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikutun herkästi monenlaisista asioista. Saatan kyynelehtiä ilosta, surusta, liikutuksesta, helpotuksesta, mistä vaan. En nyt jatkuvasti pillitä, mutta kyllä, vieraankin ihmisen suru saattaa saada liikutuksen aikaan itsessäni.
Kyllä, mua alkaa lähes poikkeuksetta itkettää nähdessäni muiden kärsivän. Tämä on kiusallistakin välillä. Itken kun luen uutisia, kun katson televisiota, kun näen puliukon kadulla, kun joku muu itkee. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, onko tähän vaivaan parannusta.
Alkaa. Tosin alan kyynelehtiä paljon pienemmistäkin syistä.