Lue keskustelun säännöt.
Minunko syytä tämä sitten oli?
08.02.2015 |
Sanoin perheelleni jo viikolla, että vien heidät sunnuntaina ravintolaan syömään. Mies siihen sitten irvisteli, että mitä jos hän ei tulekaan. Mä olin sitten, että vitun sama, voit jäädä vaikka kotiin. Jos on ohimennen tullut puheeksi tämä sunnuntai, niin aina jotain vastaankampeamista tai muuta vikinää. Tänään aamupalalla mies kyseli päivän ohjelmasta, ja mä sanoin ettei kummempaa mutta mä ainakin menen jonnekin syömään, saa tulla mukaan.
Eikös se alkanut sitten taas. Mies ja lapsi alkoivat vääntämään, että mehän sovittiin että ulkona ei syödä ennen maaliskuuta, että mitä mä oikein meinaan. (Ajattelin, että tällä voidaan juhlistaa yhtä yllättävä juttua mikä viimeviikolla tapahtui). Olin sitten, että vitun sama, mulla ei ainakaan ole enää ruokahalua ja te voitte tehdä mitäs tykkäätte.
Pari tuntia sitten mies kysyi pehmeällä äänellä, että minnekäs minä nyt sitten tahtoisin mennä syömään. Sanoin, että en tahdo enää minnekään. Tästä mua sitten syyllistettiin marttyyriksi ja turhasta kitisijäksi. Mies on siitä lähtien yrittänyt ruikuttaa jotain, viimeksi kyseli, mitä noutoruokaa tahdottais. Sanoin mitä haluan, mutta ei se sitten lähtenyt hakemaan, mun olisi pitänyt se hoitaa.
Nyt se sitten paiskoo keittiössä kattiloita ja nähtävästi yrittää valmistaa jotain samaa, mitä mun noutoruoka olis ollut. Haiseekin jo ihan paskalle.
Kommentit (28)
Kovasti siellä tuntuu vittu-sanakin lentelevän. Mahtaa teillä olla kivaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi helvetti mikä turha riita -.- onneks meil ei riidellä noin turhista asioista
Kohta sun menkat alkaa ja olo helpottuu. Kiukuttelukin vähenee....
T: kanssasisar, joka sai huokaista helpotuksesta tänään. Takana viikko kiukuttelua ja koko maailman päähän potkimista
Onhan se toisaalta hyvä että teillä on noin pienet murheet :) syö hyvillä mielin miehesi valmistamaa paskaa siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onks sulla ehkä "ne"? Ihme kitinää ja lapsellista toimintaa SINULTA! Säälipisteet lapselle ja miehelle.
No sun vikahan tuo on. Et pidä yhteisitä sopimuksita kiinni ja kiukuttelet kuin pahinkin teini. Lapsi parka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marttyyrimies ei vaan kykene tasapainoiseen parisuhteeseen naisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 17:31"]
Onks sulla ehkä "ne"? Ihme kitinää ja lapsellista toimintaa SINULTA! Säälipisteet lapselle ja miehelle.
[/quote]
Ei, mulla ei ole "ne" eikä "niitä", koska mun hormoonitoiminta on täysin alasajettu. Miksi sun mielestä minä olen lapsellinen ja kitisen? Mulle kuitenkin saa kitistä ja olla lapsellinen monta päivää, pitääkö se vaan niellä ja hymyillä? -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haiseekin jo ihan paskalle.
:D :D :D repesin, taidan olla yliväsynyt.
No mikset voi edes yrittää sovitella kun toinenkin on valmis eikä vaan piikitellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 17:32"]
No sun vikahan tuo on. Et pidä yhteisitä sopimuksita kiinni ja kiukuttelet kuin pahinkin teini. Lapsi parka.
[/quote]
Mikä tässä tapauksessa oli yhteinen sopimus?
Sinä päätät mennä ulos syömään => sinä menet, tuli muita mukaan tai ei. Miksi kitiset kotona, ei kukaan ole sanonut, että nainen ei saa mennä yksin ravintolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin kerran kysynyt mukaan ja sitten lähtenyt yksin, jos ei seura ja ruoka kelpaa.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 17:35"]
No mikset voi edes yrittää sovitella kun toinenkin on valmis eikä vaan piikitellä?
[/quote]
En oikein tiedä. Kun mun fiilis tästä on, että yritin tarjota jotain yhteistä kivaa, mitä kukaan ei tahtonut, niinpä peruin sen toiveiden mukaisesti, mutta ei sekään sitten kelvannut. -ap-
Kuulostaa nyt vähän siltä, että teillä on jonkun asteisia kommunikaatio-ja asenneongelmia. Ihan turha riita hölmöstä asiasta.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 17:20"]
Sanoin perheelleni jo viikolla, että vien heidät sunnuntaina ravintolaan syömään. Mies siihen sitten irvisteli, että mitä jos hän ei tulekaan. Mä olin sitten, että vitun sama, voit jäädä vaikka kotiin. Jos on ohimennen tullut puheeksi tämä sunnuntai, niin aina jotain vastaankampeamista tai muuta vikinää. Tänään aamupalalla mies kyseli päivän ohjelmasta, ja mä sanoin ettei kummempaa mutta mä ainakin menen jonnekin syömään, saa tulla mukaan.
Eikös se alkanut sitten taas. Mies ja lapsi alkoivat vääntämään, että mehän sovittiin että ulkona ei syödä ennen maaliskuuta, että mitä mä oikein meinaan. (Ajattelin, että tällä voidaan juhlistaa yhtä yllättävä juttua mikä viimeviikolla tapahtui). Olin sitten, että vitun sama, mulla ei ainakaan ole enää ruokahalua ja te voitte tehdä mitäs tykkäätte.
Pari tuntia sitten mies kysyi pehmeällä äänellä, että minnekäs minä nyt sitten tahtoisin mennä syömään. Sanoin, että en tahdo enää minnekään. Tästä mua sitten syyllistettiin marttyyriksi ja turhasta kitisijäksi. Mies on siitä lähtien yrittänyt ruikuttaa jotain, viimeksi kyseli, mitä noutoruokaa tahdottais. Sanoin mitä haluan, mutta ei se sitten lähtenyt hakemaan, mun olisi pitänyt se hoitaa.
Nyt se sitten paiskoo keittiössä kattiloita ja nähtävästi yrittää valmistaa jotain samaa, mitä mun noutoruoka olis ollut. Haiseekin jo ihan paskalle.
[/quote]
Ihan vitun sama.
Kyllä kuulostat vittumaiselta akalta, sääliks käy miestäsi.
[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 17:25"]
Kovasti siellä tuntuu vittu-sanakin lentelevän. Mahtaa teillä olla kivaa yhdessä.
[/quote]Näin minäkin ajattelin. Aika kamala tarina ja ihan karmea ap-mamma.
Ihana perhe teillä