Miehen isä kuoli, voinko viedä anopille osanottokukat?

En ymmärrä miten jotku ovat sitä mieltä että voisit viedä. Minusta sinä kuulut myös sureviin lähimpiin ja anoppi voisi loukkaantua jos veisit, kun hän ajattelisi että sinä et sure.

Itse ainakin loukkaannuin kun äitini luoltua siskon mies toivotti osanotot minulle. Mietin vain että eikö hän siis surrut asiaa ja kun minusta hän kuuluu myös perheeseen siskoni kautta.

Ennemmin tosiaan menet hänen seuraksi, autat ja tuet. Ja jätät ne kukat viemättä.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 12:03"]

En ymmärrä miten jotku ovat sitä mieltä että voisit viedä. Minusta sinä kuulut myös sureviin lähimpiin ja anoppi voisi loukkaantua jos veisit, kun hän ajattelisi että sinä et sure.

Itse ainakin loukkaannuin kun äitini luoltua siskon mies toivotti osanotot minulle. Mietin vain että eikö hän siis surrut asiaa ja kun minusta hän kuuluu myös perheeseen siskoni kautta.

Ennemmin tosiaan menet hänen seuraksi, autat ja tuet. Ja jätät ne kukat viemättä.

[/quote]

Kaikesta sitä ihminen jaksaa loukkaantua. Siitä että toinen ottaa osaa suruusi...!

Jos on olemassa vain yksi ainoa tapa surra, niin seuraavalla kerralla, olisitko kiltti ja ilmoittaisit siitä vaikka facebookissa, että kaikki muut voivat sitten surra tällä sinun määräämälläsi tavalla.

Ostatko miehellesikin osanottokukat?

Minä en ymmärrä, miksi ihmeessä ei voisi viedä? Olisihan se outoa, jos mies veisi osanottokukkia äidilleen isänsä poismenon johdosta, mutta eihän ap ole yhtä kuin miehensä. Ei siitä nyt mitään HAITTAA pitäisi olla, että muistaa anoppiaan kukilla? Ja leskellehän nämä osanottokukat ja adressit yleensä osoitetaan, eikö?

Riippuu, millaiset välit teillä on. Minä vein vastaavassa tilanteessa ja anoppi ilahtui. 

No totta kai. Kelle sitten ellei keskelle..

Voisin ja veisin.

Siis leskelle

Et vain voi, vaan sinun pitäisi ihan jo kohteliaisuudesta.

Yleensä ei ole tapana, että lähimmät surijat (puoliso, lapset perheineen) antavat kukkia TOISILLEEN. Heille kyllä tuodaan kukkia, mutta niitä tuovat muut kertoakseen osanottonsa.

Itse en vienyt. Istuin koko illan hänen kanssaan ja seuraavana päivänä hain hänet meille syömään.

Ei meillä perheen sisällä viedä osaanottokukkia, samalla tavallahan miehesi on menettänyt isänsä. Veisin ehkä ruokaa, kysyisin onko jotain pyykkiä jota voisi hoitaa tms. tarjoaisin käytännön apua

Meillä kävi samoin. Kukkia en vienyt ja hyvä niin, kuulin jälkeenpäin että anoppi alkoi inhota valkoisia kukkia kun sai niitä aivan älyttömästi! Siellä ne kukat muistutti pitkin kämppää tapahtuneesta, ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla... Kukkien viennin sijaan olimme paljon tekemisissä ja autoimme hautajaisvalmisteluissa ja kodin ylläpidossa. Välimme läheni valtavasti, joten suosittelen

Perheenjäsenet eivät anna toisilleen osanottokukkia. Heidän surunsa on yhteinen.

Ei minunkaan miniälläni varmasti mielessä käynyt, että hän olisi tuonut minulle kukkia kuin joku vieras ihminen, kun mieheni kuoli. Hän vain vietti aikaansa minun kanssani, piti kädestä, yhdessä itkimme. Appi oli rakas hänelle. Laittoi ruokaa kun kuitenkin jaksoi minua paremmin ja laitteli osanottokukkia maljakkoihin, kun niitä tuli sieltä ja täältä. Olen ikuisesti kiitollinen.

Voit viedä.

Voit viedä, se on kaunis ajatus ja ele. Tietysti riippuu siitä, miten läheisiä olette, oletko kuulunut perheeseen kauan, onko suru yhteinen vai suhtaudutko appesi kuolemaan kuin kenen tahansa tuttavan poismenoon. Minä kokisin, että apen tai anopin kuolema on suuri suru koko perheelle, tietysti omien vanhempien menetys on suurempi, mutta silti.

Tämä nyt ei liity suoranaisesti ajatukseen siitä että onko liian läheinen sukulainen antamaan kukkia. Joka tapauksessa, äitini on sanonut, ettei se kauheasti lohduttanut isän kuoleman jälkeen että talo oli täynnä kukkia, ja että enemmän hän olisi kaivannut ihan seuraa ja käytännön apua. Kysymys ei ole siitä että kukkien viemisessä olisi jotain pahaa, hyväähän sillä tarkoitetaan, mutta varmasti on muitakin, enemmän surevaa hyödyttäviä ja lohduttavia, tapoja osoittaa myötätuntoa.

[quote author="Vierailija" time="08.02.2015 klo 11:25"]

Tämä nyt ei liity suoranaisesti ajatukseen siitä että onko liian läheinen sukulainen antamaan kukkia. Joka tapauksessa, äitini on sanonut, ettei se kauheasti lohduttanut isän kuoleman jälkeen että talo oli täynnä kukkia, ja että enemmän hän olisi kaivannut ihan seuraa ja käytännön apua. Kysymys ei ole siitä että kukkien viemisessä olisi jotain pahaa, hyväähän sillä tarkoitetaan, mutta varmasti on muitakin, enemmän surevaa hyödyttäviä ja lohduttavia, tapoja osoittaa myötätuntoa.

[/quote]

On muitakin tapoja, mutta ihmiset eivät voi sitä tietää jos sureva ei niistä kerro mitään. Itseäni ärsyttää suunnattomasti tuollainen, että vielä vuosia tapahtuneen jälkeen mietitään, että väärin lohdutettu. Itse olen kokenut, että jokainen tapa huomioida, on ollut riittävän hyvä tapa. Surua ei voi ottaa toiselta  pois, vaikka mitä tekisi. Jos ilmaisee selkeästi omat halunsa ja toiveensa, yleensä ihmiset niihin vastaavat siihen pisteeseen mitä pystyvät ja haluavat.