Lue keskustelun säännöt.
Tosi paha olla, lasta kiusattiin koulussa
30.01.2015 |
Poikani on kömpelömmän puoleinen, ei mikään urheilija. (4-luokkalainen) Hän oppi vasta 2 luokalla uimaan jotenkin, samoin luistelemaan. Hiihtokin niin näin. Innokkaasti ui ja muistelee omaa tahtiaan, jääkiekko ei oikein suju, opet antaa tehdä omaa tahtia. Poika on älyllisesti fiksu, sellasta nörttityyppiä. Nyt oli sitten luokan muutama poika sanonut ( poika oli kipeänä ) että sen takia et ollu koulussa, kun oli luistelua. Pojat oli sanoneet, että "sinä et urheile ikinä" ja että poika juoksee hitaasti. Poikani käy laskettelemassa pulkalla, vapaa-aikana luistellaan, uidaan. Mutta hän vaan on syntymästään saakka ollut kömpelö, jaloissa pientä rakennevikaa. Lohdutin tietenkin poikaa ja puhuttiin, että kaikki ovat erilaisia. Jotkut urheilee, jotkut ovat taitavia käsistään ja kaikki yhtä hyviä ja arvokkaita ja että olen pojastani ylpeä, sellaisena kuin hän on ja kehuin asioita, missä hän on hyvä. Toki nyt aion opettajaan olla yhteydessä, ensi viikolla on vanhempain ilta. Mutta on niin paha mieli. Poikani kuitenkin iloisena muistelee kotona, vaikkei kiekon perässä menekään. Miksi lapsetkin haluaa laittaa kaikki samaan muottiin? Jos valitaan joukkueita, poikani valitaan viimeisenä. Ihmettelin, että miksei poikani saisi valita joukkuetta. Opettajat kyllä pojan erilaisuutta ymmärtää.
Kommentit (35)
"olet hidas juokemaan, et urheile koskaan" - entäs sitten? Miksi pitää ottaa heti omaksi tavoitteeksi että pitäisi olla hyvä juoksija tai liikunnallinen? Älkää antako konformistien määrätä teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tuo nyt pitkään jatkunutta syrjintää vai kiusataanko koko ajan?
Mikset opettanut poikaasi vastaamaan iloisesti, että "joo en ole kovin hyvä urheilussa mutta se on minusta silti tosi kivaa, harmi kun jäi luistelu välistä"?
Lasten maailma on julma. Myös aikuisten maailma tulee olemaan julma. Mulla on esim. eräs 25-vuotias kaveri, joka kerran avautui mulle siitä miten eräs tiedekunnan narsistipaska tulee jallittamaan häntä kaikenlaisilla vittumaisilla kommenteilla aina kun ei ole muita paikalla. Tekee samaa myös luennoilla nauramalal räkänaurua ko. tyypille sopivassa tilanteessa ym. Opettakaa lapset pitämään puolensa. Kiusaajat seuraavat jokaista meistä läpi elämän, mutta toiset pärjäävät heidän kanssaan ja toiset eivät. Sanokaa mitä sanotte, mutta jos lapsi ei muuten opi pitämään puoliaan, niin se on parempi vaikka että opettaa lapsen vetämään kiusaajia turpaan kun antaa tämän jäädä koko maailman ovimatoksi.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:36"]
Mikset opettanut poikaasi vastaamaan iloisesti, että "joo en ole kovin hyvä urheilussa mutta se on minusta silti tosi kivaa, harmi kun jäi luistelu välistä"?
[/quote]
Oliko tää läppä? Jos oli niin huono sellainen. Häntä kiusattaisiin vain lisää tuon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:36"]
Mikset opettanut poikaasi vastaamaan iloisesti, että "joo en ole kovin hyvä urheilussa mutta se on minusta silti tosi kivaa, harmi kun jäi luistelu välistä"?
[/quote]
Oliko tää läppä? Jos oli niin huono sellainen. Häntä kiusattaisiin vain lisää tuon jälkeen.
[/quote]
Ei ollut läppä. Ap:n kuvailema tilanne ei ollut vielä kiusaamista. Se muuttuu sellaiseksi, mikäli poika antaa sen muuttua. Jos poika alkaa roikottaa päätään ja tuhertamaan itkua, se vain yllyttää muita sanomaan vielä pahemmin. Jos poika ottaa asian rennosti, tilanne raukeaa siihen, koska asia tuli käsiteltyä ja se siitä.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:07"]Siis mitä ihmettä? Ei toi ole vielä minkään sortin kiusaamista! Ettekö te valopäät ole ikinä olleet ala-asteella? Kyllä siellä jokaiselle vähän ilkeillään joskus, lapset on sellaisia! Älä nyt vaan esitä pojalle että toi oli maailman kauhein juttu ja nyt sitä KIUSATAAN, se rupeaa vinkumaan joka vitun pienimmästä asiasta ja sitten sitä ainakin kiusataan. Voi LUOJA. [/quote] Ai ku sanotaan toiselle, että olet hidas juoksemaan. Sekö on ok? Poikani itki kauan ja oli surullinen. Oisko pitänyt todeta, että no voi voi, tollasta se on, koita nyt kestää. Mä en hyväksy, että omat lapset koskaan naljailee tai huomauttelee kellekään. ap
[/quote]
Ole provo, olethan. Ne on lapsia, ja lapset sanoo toisilleen tosiasioita, koska eivät osaa vielä kovin vakaasti lajitella asioita soveliaisiin ja niihin faktoihin, joista ei puhuta. Minä kysyin yhdeltä tytöltä vielä yläasteella, onko se leikannut ripsiään kun ovat niin tasapituiset. En sanonut sitä kiusatakseni, vaan koska olin utelias. Käsitin kyllä, että sellainen kysymys helposti implikoi, että ripset ovat lyhyet, ja eivät ne kauhean pitkät olleetkaan. Käsitin senkin, että sellaista kysymystä saatetaan pitää kiusaamisena, koska pitkiä ripsiä pidetään hienoina. Järkeni ei kuitenkaan riittänyt ymmärtämään, että kysymystäni saatetaan pitää vihamielisenä, kun se kerran oli ihailevasti esitetty - minusta ne olivat tosi tyylikkäät ripset ja sen tytön persoonallisin piirre, etenkin kun ne olivat tummat ja paksut. Sitäkään en osannut ajatella, että kysymykselläni lisään hänen itsetietoisuuttaan ja saatan aiheuttaa kompleksin vaikka olisinkin ihaillen sen esittänyt. Olin vielä liian lapsi tajuamaan sellaista. Pohdin, uskallanko kysyä, enkä pystynyt käsittämään, miksi olisi parempi olla kysymättä. Olin kuitenkin älykäs, tyttö ja teini-iässä, ja silti töppäsin totaalisesti, tyttö hämmentyi pahasti kysymyksestäni, ja nolostuin enkä osannut selittää enää, miksi kysyin. Asia vaivaa vieläkin, mutta en muista rinnakkaisluokkalaisten nimiä, muuten olisin ottanut yhteyttä ja selittänyt asian nyt. Pojallesi kommenttia on jakanut pikkupoika, joka saattaa olla miten torvelo hyvänsä. Ei häneltä voi odottaa kovin paljon.
Sinun tehtäväsi äitinä on selittää lapsellesi, että lapsuuteen kuuluu töksäyttelevät kommentit, koska ei vielä aina ymmärretä mikä loukkaa ja miksi. Sekin pitää selittää, että jos kysymys on esitetty ilkeään sävyyn, siinä luultavasti on yritetty estää, ettei poikasi ala lusmuilla urheilusta ja ratsastaa säälillä, jos tällaista oirehdintaa on oltu havaitsevinaan. Sehän olisi oikeasti paha asia, koska lusmuamiseen turvautuminen voi vääristää persoonallisuutta lopun ikää. Pojille on tärkeää paitsi urheilussa päteminen, niin se, että oltaisiin sitkeitä ja peräänantamattomia, ja sehän on hyvä asia. Sinä voit joko vetää maton lapsesi alta tai tukea häntä siihen suuntaan. Vaikuttaa, että säälit häntä ja sen takia suhtaudut tarpeettoman aggressiivisesti hänen koulutovereihinsa. Älä mene siihen halpaan, se on housuihin kusemista pakkasella. Koulutoverit ovat lähtökohtaisesti hyvä asia, vikoineenkin, niin kauan kuin ei puhuta jostain alkavasta sadisti-psykopaatista, ja nyt ei taida niin olla ellei tätä kirjoittaessani ole ilmestynyt uutta tietoa keskusteluun.
Kun poika itkee ja suree, se on niinkuin pitääkin, koska asia on hänelle iso ja niin sen pitääkin. Sinulle aukeaa silloin loistotilaisuus keskustella pojan kanssa elämästä, tunteista, tarpeista, hyveistä, rakkaudesta ja tulevaisuushaaveista. Se myös tarjoaa teille mahdollisuuden olla läheisiä hyvällä tavalla, joka ei tarkoita selän kääntämistä yhdessä pahalle maailmalle. Samalla voit kasvattaa itseäsi siihen, että hyvä lohduttaminen ei pienennä kohdettaan eikä myöskään suurenna, mutta avartaa. Pojalla on joka tapauksessa surutyötä tehtäväksi jossain vaiheessa kömpelyydestään, älä tee siitä vielä vaikeampaa heittäytymällä omien tunteittesi vietäväksi. Ei se ole myötätuntoa, vaan hallitsemattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:07"]Siis mitä ihmettä? Ei toi ole vielä minkään sortin kiusaamista! Ettekö te valopäät ole ikinä olleet ala-asteella? Kyllä siellä jokaiselle vähän ilkeillään joskus, lapset on sellaisia! Älä nyt vaan esitä pojalle että toi oli maailman kauhein juttu ja nyt sitä KIUSATAAN, se rupeaa vinkumaan joka vitun pienimmästä asiasta ja sitten sitä ainakin kiusataan. Voi LUOJA. [/quote] Ai ku sanotaan toiselle, että olet hidas juoksemaan. Sekö on ok? Poikani itki kauan ja oli surullinen. Oisko pitänyt todeta, että no voi voi, tollasta se on, koita nyt kestää. Mä en hyväksy, että omat lapset koskaan naljailee tai huomauttelee kellekään. ap
[/quote]
Niinpä. Koulumaailma on tuollainen. Sillä, että juoksee, ei ole väliä, vain sillä, kuka juoksee NOPEITEN.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:36"]
Mikset opettanut poikaasi vastaamaan iloisesti, että "joo en ole kovin hyvä urheilussa mutta se on minusta silti tosi kivaa, harmi kun jäi luistelu välistä"?
[/quote]
Oliko tää läppä? Jos oli niin huono sellainen. Häntä kiusattaisiin vain lisää tuon jälkeen.
[/quote]
Ei ollut läppä. Ap:n kuvailema tilanne ei ollut vielä kiusaamista. Se muuttuu sellaiseksi, mikäli poika antaa sen muuttua. Jos poika alkaa roikottaa päätään ja tuhertamaan itkua, se vain yllyttää muita sanomaan vielä pahemmin. Jos poika ottaa asian rennosti, tilanne raukeaa siihen, koska asia tuli käsiteltyä ja se siitä.
[/quote]
Toki on tärkeää pitää pää pystyssä, mutta tuon tyyppinen kommentti kuulostaa vain oudolta tuon ikäisen suusta ja tulee aiheuttamaan vaan lisää haukkumista. "Luistelu on kivaa" -kommentit ei vaan toimi poikien machokulttuurissa. Aikuinen ihminen voikin heittää jotain tuollaista olkapäitä kohauttaen ja se pistää toiset hiljaiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaamista? Ei minusta.
Omalle pojalleni sanottiin aikoinaan ihan samaa. "Olet hidas juoksemaan". Ja niinhän hän oli/on. Muuten ihan hyväkin urheilussa.
Muistan kun poikani kertoi mitä hänelle oltiin sanottu ja oli hieman apea asiasta. Minä tietty olin harmissani pojan puolesta, mutta ei kaikki vaan ole hyviä kaikessa. Toki kovasti treenaamalla olisi voinut olla nopeampi, mutta ??? Miksi? Ei ole myöskään kovin hyvä piirtämään ja sitäkään ei olla treenatu ekstraa. On hyvä monissa muissa asioissa esim. matemaattiset aineet ja enkku.
Oma poikani kommentoi keskustelumme jälkeen vastaaviin kommenteihin juurikin että "niin olenkin, mitä siitä sitten?". Olen myös kovasti opettanut lapsillemme asenteen olla ottamatta kaikkea niin itseensä ja hyväksymään tosiasia, että ihmiset ovat hyviä eri asioissa. Siinä säästyy paljolta mielipahalta. Moni typerä kommentti kun ei ole edes tarkoitettu loukkaukseksi. Ja vaikka olisikin niin sanojan ongelma.
Kyseinen "hidas" poikani on nyt 15-vuotias, itsevarma, sosiaalinen, liikkuvainen ja hyvä monessa asiassa :).
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 16:26"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:50"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 15:36"]
Mikset opettanut poikaasi vastaamaan iloisesti, että "joo en ole kovin hyvä urheilussa mutta se on minusta silti tosi kivaa, harmi kun jäi luistelu välistä"?
[/quote]
Oliko tää läppä? Jos oli niin huono sellainen. Häntä kiusattaisiin vain lisää tuon jälkeen.
[/quote]
Ei ollut läppä. Ap:n kuvailema tilanne ei ollut vielä kiusaamista. Se muuttuu sellaiseksi, mikäli poika antaa sen muuttua. Jos poika alkaa roikottaa päätään ja tuhertamaan itkua, se vain yllyttää muita sanomaan vielä pahemmin. Jos poika ottaa asian rennosti, tilanne raukeaa siihen, koska asia tuli käsiteltyä ja se siitä.
[/quote]
Toki on tärkeää pitää pää pystyssä, mutta tuon tyyppinen kommentti kuulostaa vain oudolta tuon ikäisen suusta ja tulee aiheuttamaan vaan lisää haukkumista. "Luistelu on kivaa" -kommentit ei vaan toimi poikien machokulttuurissa. Aikuinen ihminen voikin heittää jotain tuollaista olkapäitä kohauttaen ja se pistää toiset hiljaiseksi
[/quote]
Sivuhuomautuksena, että tää on just sitä ongelmaa mitä nykyään on, kun poikien kasvatus on paljolti äitien vastuulla. Eihän useimmat tytöt edes ole poikien kanssa juuri missään tekemisissä tuossa iässä. Miten he voisivat kunnolla ymmärtää millainen maailma se on ja miten siellä pärjätään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne pojat ovat ihan herkkiä ja empaattisia lapsia. Ei täällä sivistyksen parissa ainakaan mitään kauheaa machokulttuuria ole poikien kesken.
Ihan "virallisesti" tuo ei ole kiusaamista, jos siis oli yksittäinen tilanne. Voi toki muuttua kiusaamiseksi, jos naljailusta tulee jatkuvaa.
Ikävää toimintaa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ja iloisena, sellaisella ihme patjaliukurilla. Siskonsa ja minä myös. Mitä vikaa? Ulkoilua, liikuntaa, hauskaa. ap
Ymmärrän huolesi. Kyllä vanhempi suree kaksin verroin lapsensa puolesta. Ota asia esille, mutta varaudu ettei vaikutusta ole. :(
Pojille menestys urheilussa on iso asia ja sitä vertaillaan keskenään. Siihen ei ole mitään muuta apua kuin että tekee sen mihin pystyy joka aineessa ja on tyytyväinen itseensä, mutta ei kuitenkaan koskaan ole. Mutta toi kunujako. Missä helevetin takapajulassa te asutte, jos käytössä on vieläkin liikuntatunneilla KUNUJAKO?! Tuon ottaisin puheeksi ja heti opettajan kanssa, opettaja joka tuota käyttää joutaa eläkkeelle ja samantien.
Jospa koittaisit opettaa sen viisveisaamaan muista ja niiden kotkotuksista