Kerro parisuhteessasi olevasta väkivallasta

Ei ole minkäänlaista :)

Oli kaikenlaista! Henkistä eli haukkumista, mitätöintiä. Fyysistä, pahoinpitelyitä, joista lääkäriin ja oikeuteenkin. Myös hylkäämistä, eli mies lähti viikoksi tai pariksi minne halusi ja yleensä pettämään ja juomaan. No sanomattakin selvää, ettei olla enää yhdessä, mutta valitettavasti meillä oli silloin pieniä lapsia ja tämä kesti vuosia ja lapset kärsivät pahasti. Itsekin olen yhä rikki, vaikka mies onneksi löysi uuden uhrin, koska olin kuulemma itse liian nössö - - miksiköhän?

Tapasin 16-vuotiaana kundin, johon rakastuin heti. Hän oli sellainen kapinallinen nuori ja se "paha poika" -juttu teki vaikutuksen nuoreen tyttöön. Aluksi kaikki oli ihanaa. Vanhempani eivät koskaan pitäneet poikaystävästäni joten muutimme yhteen vain vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Siitä ne vaikeudet sitten alkoikin. Joka päiväistä henkistä väkivaltaa. En osaa mitään, olen arvoton ja teen kaiken väärin. Hän oli mustasukkainen kaikista kavereistani enkä saanut tavata ketään. Piti varoa aina mitä teki tai sanoi kotona. Myöhemmin tuli fyysinen väkivalta. Hän löi, potki, töni, sylki päälleni, heitti minua tavaroilla, leikkeli hiuksiani, raapi, kaatoi päälleni hellalta tulikuumaa ruokaa (josta sain 2 asteen palovamman ja oikea käteni edelleen ruman arpinen). Tulin raskaaksi ja jätin hänet. Hän kuitenkin uhkaili ja palasin hänen luokseen kerta toisensa jälkeen. Pikku hiljaa huomasin ettei minulla ketään enään kuin tämä mies. Miehen takia olin menettänyt välini kaikkiin ystäviini ja perheeseeni. Esikoismme oltua vajaan vuoden, tulin uudelleen raskaaksi. Koitin taas lähteä edes lasten vuoksi muttei minulla ollut voimia. Olin ihan loppu, henkisesti ja fyysisesti. Neuvolassa kukaan ei ihmetellyt mustelmiani tai haavojani. Toivoin aina, että joku olisi huomannut ne ja pääsisimme turvaan. Mies ei koskaan (onneksi) ole ollut lapsia kohtaan väkivaltainen, aina vain minua. Ei paljon lapsista kuitenkaan välittänyt vaan käytti lähinnä kiristääkseen minua. Näin kerran sattumalta lapsuuden kaverini, johon rakastuin myöhemmin. Hän huomasi, että jokin on vialla ja sain hänen tuellaan vihdoin aikaiseksi lähteä. 5 vuotta sitten pääsin miehestä eroon. Kesti aikaa luottaa lapsuuden kaveriini kumppanina mutta hän oli onneksi kärsivällinen ja olen onnellinen hänen kanssaan. Enään ei tarvitse pelätä kotona. Nykyisin ex-mies on narkkari, elää kai samanlaista elämää edelleen. Näin "tiivistettynä" tarinani.

Hyi saatana toi 4:sen ex.. Onneks oot eroon päässy!! Itellä ei oo moisia kokemuksia,onneksi. Mutta oon aina miettiny mitä tekis jos mies vaikka joskus antais avaria.. Löisin varmaan takas..

Ex aviomieheni kanssa koin henkistä väkivaltaa ja lopulta hän kävi käsiksikin. Hän saneli kenen kanssa vietin aikaa ja kauanko,paljonko saan kuluttaa kaupassa ja mihin rahani menevät,kaikki ihana jota halusin ostella oli turhaa ja tyhmää. Rahaa ei ollut minun harrastuksiin mutta hänen ulkona syömisiin aina sitä jostain löyty.. Monta kertaa lähdin poiskin mutta aina hän sai minut palaamaan ja selitti syyn olleen minussa ( aina kaikki väärin mennyt oli minun vika). Tulin raskaaki ja jäin kotio ja tästä asiat vain pahenivat
"äidit ovat äitej,ei ne käy missään,itse olet tuon halunnut ole nyt sit sen kanssa" jne. Eli vapaa aikaa minulla ei ollut lainkaan,lenkille en edes päässyt ilman lasta saati kauppaan myös kroppani oli miehen omaisuutta eli hän käytti minua hyväkseen kun halusi. Työstin eroa ja lopullista lähtöä pitkään ja siskoni avulla pääskin pois. Meinasin monta kertaa perua viimeisen eroni kun puhui taas että minussa vika, kummasti aloin vaan eheytyä kun muutin lapsen kanssa pois. Nyt erosta on 10 v.

Kolmosen ex periaatteessa samanlainen, mutta tein vain tiivistelmän!  Onneksi me molemmat ollaan päästy eroon!!

Olis kiva tietää, miten niillä uudet suhteet onnistuneet, kun vika on ollut meissä kerran? T:kolmonen

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 01:02"]Olis kiva tietää, miten niillä uudet suhteet onnistuneet, kun vika on ollut meissä kerran? T:kolmonen
[/quote]

Nro6. Nyt ex miehellä on uusi vaimo. Viime kesänä menivät naimisiin ja käsittääkseni miehen painostuksesta. Heillä 2yhteistä lasta ja vanhin nyt 5v. Ainakin lapseni puheista päätellen arki ei ole kovin kummoista,joko siellä ei puhuta mitään tai sitten riidellään. Tosin tämä uusipuoliso taitaa olla vähän vahvempi luontosempi kun minä aikoinaan joten sanoo aika napakkaasti vastaankin.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 01:02"]Olis kiva tietää, miten niillä uudet suhteet onnistuneet, kun vika on ollut meissä kerran? T:kolmonen
[/quote]
Exä alkoi vuosi eromme jälkeen tapailemaan toista. Väkivalta jatkui uuden kanssa mutta toisinpäin. Uusi kumppani käytti exää hyväksi ja pahoinpiteli. Heidän suhde kesti pari vuotta, ennen kuin nyksä joutui telkien taakse. Osa minusta tunsi sääliä exää kohtaan koska tiedän itse millaista se on. Osa taas minusta tunsi mielihyvää ja vahingoniloa, saipahan exä tuntea millaista oli elää hänen kanssaan vuosia. Nykyisistä suhteista en tiedä mutta tuskin hienosti menee, kun narkomaani on. T: neljä

Mun mies vei mut teininä. Hoidin sen lapset ja kodin, ja se hakkas mua. Sen pienten lasten silmien alla, niiden kuullen. Päissään ja selvinpäin. Uhkas tappaa mut. Karkasin, ja se vainoo mua edelleen. Vieläkin, kohta vuosi menny, pelkään kulkea ulkona, jos se vaikka väijyy jossain ja tappaa. Tai ne sen kaverit.