V*t*u että ärsyttää kunnollisuus
Olen itsekin kunnollinen, mutta voi v*t*u että on ruvennut ärsyttämään sellainen kunnollinen elämä niin kuin meillä on. Käymme vuosittain parisuhdeleirillä hoitamassa suhdettamme, tuemme lapsiamme, meillä on hyvät koulutukset, neuvottelemme asioista rakentavasti emmekä riitele, arvostamme erilaisuutta ja syömme hyvää ruokaa, jonka teemme yhdessä.
H*l*etti että vihaan itseäni ja miestäni ja tätä kokonaisuutta. Miksi minusta tuli näin kunnollinen? Onko tämä jotain neljän kympin kriisiä? Tähän prkeleen tasaisuuteenko nyt sitten lahotaan? Kunnollisena loppuun saakka, kaikki halliten, virheitä vältellen?
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 00:20"]Olen itsekin kunnollinen, mutta voi v*t*u että on ruvennut ärsyttämään sellainen kunnollinen elämä niin kuin meillä on. Käymme vuosittain parisuhdeleirillä hoitamassa suhdettamme, tuemme lapsiamme, meillä on hyvät koulutukset, neuvottelemme asioista rakentavasti emmekä riitele, arvostamme erilaisuutta ja syömme hyvää ruokaa, jonka teemme yhdessä.
H*l*etti että vihaan itseäni ja miestäni ja tätä kokonaisuutta. Miksi minusta tuli näin kunnollinen? Onko tämä jotain neljän kympin kriisiä? Tähän prkeleen tasaisuuteenko nyt sitten lahotaan? Kunnollisena loppuun saakka, kaikki halliten, virheitä vältellen?
[/quote]
Tuu tänne niin mä nussin susta sen kunnolisuuden ulos.
Tajuan, että tosta on tullut sulle taakka, ap. Älä jää siihen, vaan mieti miten voisit muuttaa tilannetta sellaseksi, että kokisit elämäsi vähemmän kahlitsevaksi.
Tiedän niiiiin hyvin tuon tunteen. Kun pyrkii täydellisyyteen ja sitten tajuaa, että kaikki on kunnossa, paitsi sisin, joka kaipaa jotain ihan erilaista.
Aloita joku extreme-harrastus? Tai tee jotain hurjaa ja uutta tai juo vaikka kännit mut älä nyt h*levetissä laita kaikkea ranttaliks jos elämä nyt onki käyny vähän tylsäks.
Parisuhdeleiri? Mihin semmistakin tarvii. Ei meillä ainakaan tartte sen kummemmoin hoitaa parisuhdetta.
Tota, tottako? Jos niin ymmärrän, kuka tommosta jaksais, ei vaan ole ihmislapselle luontaista että kaikki on aina täydellistä, mutta ite olet tuohon jamaan ittesi laittanu, yritä pikkuhiljaa alkaa vetää rennommalla fiiliksellä elämääsi, puoliso ja lapset voivat olla alussa ihmeissään, tsemppiä uuteen elämän tyyliin.
Ap:n elämä on liian suunniteltua. Nyt on jäänyt oman suunnitelmallisuutensa, elämänhallintansa ja perfektionisminsa vangiksi. Mitenköhän tuossa pystyisi kehittymään tai muuttumaan? Kaikki on pedattu hautaan asti.
Parisuhdeleirit voisitte ainakin aika helvetin livakasti vaihtaa johonkin kunnolliseen matkailuun, koska kai nyt vähemmästäkin ahdistaa jos lomatkin ovat paitsi jotain suorittamista, myöskin jonkun pätevän hymistelyn ja liirumlaarumin kuuntelua. Kyllä todellakin kannattaa tehdä korjausliike jos se enää on mahdollista, koska tossahan ymmärrettävästi räjähtää pää. Varaatte matkan kesäksi vaikka Korfulle, otatte siellä ihan kunnolla viiniä, ja otatte yhteen oikein kunnolla vähintäänkin kerran sillä reissulla. Voisi ummehtunut ilma hieman puhdistua.
Mikä on parisuhdeleiri? Onkse joku koodinimi?
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 02:20"]Mikä on parisuhdeleiri? Onkse joku koodinimi?[/quote]
Se on leiri, jolla vaalitaan puolisoiden välistä kommunikointia ja erilaisten tarpeiden yhteen sovittamista. Sitä voi pitää pariterapian esimuotona. Parisuhdeleiri auttaa siihen, ettei tarvitse turvautua pariterapiaan.
Me käymme mieheni kanssa noilla säännöllisesti. Se on helpottanut kummasti elämää. Edelleenkin meillä on riitoja ja arjen kahnauksia, mutta kun kerran vuodessa käy setvimässä, missä mennään ja mitkä ovat yhteiset tavoitteet, ei arjessa tarvitse jatkuvasti neuvotella vaan kaikki soljuu omalla painollaan.
Suosittelen, jos toivoo parisuhteelta helppoutta ja rehellistä ja avointa kommunikointia.
Ilmeisesti olet jotenkin jäänyt saavuttamatta sitä "hyvää" jota sinulla ei olekaan. 1475
Joku kunnollinen vastoinkäyminen auttaneisi tasaisuusvitutukseen, maybe?
Parisuhdeleiri kuulostaa kunnon kidutukselta :D En menisi.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 00:20"]
Olen itsekin kunnollinen, mutta voi v*t*u että on ruvennut ärsyttämään sellainen kunnollinen elämä niin kuin meillä on. Käymme vuosittain parisuhdeleirillä hoitamassa suhdettamme, tuemme lapsiamme, meillä on hyvät koulutukset, neuvottelemme asioista rakentavasti emmekä riitele, arvostamme erilaisuutta ja syömme hyvää ruokaa, jonka teemme yhdessä.
H*l*etti että vihaan itseäni ja miestäni ja tätä kokonaisuutta. Miksi minusta tuli näin kunnollinen? Onko tämä jotain neljän kympin kriisiä? Tähän prkeleen tasaisuuteenko nyt sitten lahotaan? Kunnollisena loppuun saakka, kaikki halliten, virheitä vältellen?
[/quote]
no jos ei kunnollinen niin mitä sitten?
et osaa edes määritellä mitä on se kunnollisuus sulle,
ja et osaa kertoa mitä pitäisi olla toisin?
käydä nussimassa ympäri kylää? vetää perseitä useammin? exhibitioida puistossa? haistattaa paskat kytille?
lopettaa esittämästä kunnollista kylällä/tutuille?
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 02:10"]
Ap:n elämä on liian suunniteltua. Nyt on jäänyt oman suunnitelmallisuutensa, elämänhallintansa ja perfektionisminsa vangiksi. Mitenköhän tuossa pystyisi kehittymään tai muuttumaan? Kaikki on pedattu hautaan asti.
[/quote]
Oletteko suunnitelleet lastennekin elämän samaan tyyliin, ap? Tiedän erään, joka elää kuin sinä ja lapsillekin oli urat suunniteltu jo kun olivat alakoulussa. Ja ne lapset tekivät kuten vanhemmat suunnittelivat. Joskus mietin, olivatko niin täysin ohjelmoituja vai ihan ns. vapaasta tahdosta.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 02:20"]
Mikä on parisuhdeleiri? Onkse joku koodinimi?
[/quote]
SM-leikkien turvasana :-)
Mua ärsyttää olla kunnollinen ja tunnollinen yhteiskunnan tukipilari, veronmaksaja, en ole kenellekään vaivaksi, maksan laskuni ajoissa, kannan korteni kekoon joka saralla, elämä on tylsyyden sietämistä ja tunnollista elannon itse ansaitsemista. Sitten niille jotka ovat sössineet elämänsä ja työ ei maistu on taloudellista tukea, on kivaa tukitoimintaa ja virikkeitä, päiväaskartelua (jos jaksaa), ihan voi istuskella vaikka kahvilassa keskellä päivää ja tehdä kaikkea mukavaa "että jaksais ottaa elämästään taas otteen".
Välillä sitä miettii, että miksi sitä on niin tyhmä.
Ole tyytyväinen että elämäsi on onnellista ja kunnossa. Nauti nyt kun voit. Sitten sen vasta tajuaa kun joku sairastuu tms. että olisi pitänyt olla tyytyväinen.
Tarvitset vaan jotain uutta esim. harrastus, sillä olet ehkä tylsistynyt vaan :)
Mikäs vika siinä on? Miksi pitäisi olla jotenkin huonompi kuin mitä on jo ennestään?