Lue keskustelun säännöt.
Itkettää, olen pilannut elämäni :(
28.01.2015 |
Kerron lyhyesti: olen kahden pienen lapsen äiti ja nyt hoitovapaalla. Mies on ihana ja osallistuva. kaunis ihana kotikin meillä on ja kaikki hyvin. mutta minä en voi hyvin.
tuntuu että teen niin paljon muiden eteen kaikkea, siis koko ajan, mutta itse en saa mielihyvää mistään takaisin. Esikoinen on hyvin haastava ekaluokkalainen, puhuu rumasti mulle usein (ei mitään kiroilua vaan muuten jos puhun tai kyselen mukavia juttuja, niin tiuskii ja tuhahtelee vain) ja tämä taas ajaa minut siihen että suutun ihan pienistäkin asioista kun aamusta saakka kuuntelee tiuskintaa. ei aina, mutta päivittäin kuitenkin.
Mies ei varmaan nyt ymmärrä miten paha mun on olla, olen yrittänyt kertoa miten kaipaan yhteisiä juttuhetkiä hänen kanssaan, haleja ja yhdessä istumista/leffan katselua yms. hän saattaa joskus tulla viereeni, mutta muuten se läheisyys on hänelle ihan turhaa, huomaan sen. seksiä haluaa, mutta minulla halut on nollassa nyt ja ajatuskin tässä surullisessa mielentilassa seksistä oksettaa. voi olla etten koskaan enää edes halua seksiä, vaikeaa kuvitella löytävänsä enää mitään kipinää koskaan. :(
en jaksa kännykällä kirjoittaa kaikkea mikä mättää. päällisin puolin kaikki on hyvin mutta itse voin huonosti. onneksi mulla on tuo kuopus, oma aurinkoni. silti mietin kokoajan useammin ja useammin, jos kuolisin niin olisiko perheelläni parempi olla. Tavallaan olen aika loppu ja jotain itsetuhoisia ajatuksia on hiipinyt mieleeni viime aikoina ja se pelottaa itseäni. se olisi helppo tapa päästä tilanteesta mutta en koskaan haluaisi tehdä niin lapsilleni.
Mitä ihmettä teen, en ymmärrä mikä minulla on ja mistä kehtaan ja uskallan pyytää apua?
Kommentit (23)
Lähtekää yhdessä miehen kanssa johonkin viikonloppulomalle kylpylä, toiseen kaupunkiin hotelliyö tms mistä nyt tykkäätte ja siis ilman lapsia. Saatte puhuttua ja nauttia toisistanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäisi saada nyt irtiotto arjasta. Voisitko saada lapset vaikka isovanhemmille ja lähtisit miehesi kanssa pienelle hemmottelulomalle vaiika viikonlopuksi. Edes yhdeksi yöksi vaikka hotelliin. hyvää ruokaa, leffa tai teatteri ja sit hotellille.
Perheneuvola? Jossain olisi nyt hyvä käydä juttelemassa.
No menet lääkärille ja kerrot nuo ajatuksesi. Saat masennuslääkkeet. Siitä se lähtee.
Masennukselta vaikuttaa. Btdt. Lääkäriin mars.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu asiasta neuvolassa tai jossain! Itsetuhoiset ajatukset pitää ottaa vakavasti. Soita vaikka terveyskeskukseesi. Kuulostaa masennukselta ja siihen saa kyllä apua. Jaksamista!
Keskusteluapu auttaa, ota yhteyttä vaikka neuvolaan. Sieltä voit saada myös vinkkejä miten käsitellä tylyä ekaluokkalaistasi. En minäkään jaksaisi hilpeänä pysyä tuollaista katsoessa. Voin kuvitella miten pahalta tuntuu pidemmän päälle. Muista ettei se lapsi tajua omaa voimaansa, ts. ei hahmota miten huonon olon sinussa oikeasti aiheuttaa.
Tuuletusta tosiaan tarvinnet, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan. Löytyisikö joku ystävä jonka kanssa voisit käydä ulkona, syömässä, leffassa, puhumassa ihan mistä vaan muusta kuin lapsista. Tai niistäkin jos se auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onneksi minulla on tuo ihana kuopus" ehkä esikoisesi aistii ajatuksia, selkeästi nuorempi on sinulle enemmän jotakin, ehkä siksi tiuskii. Jätä romanttiset lomat väliin ja ota vaikka ihan yksi päivä kahden kesken esikoisesi kanssa, teette ihan kahdetaan jotain mukavaa niin, että hänkin tuntee olonsa tärkeäksi, ehkä mudtasukkainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8. on oikeassa. Itse muutaman masennusjakson läpikäyneenä totean että ei se maailma vaan näytä oikeita värejään, kun käy liian raskaaksi.
Apua on sinun hankittava. Menet vaikka lääkäriin ja kerrot miltä tuntuu.
Totuus on kuitenkin se, vaikket sitä nyt uskoisikaan, että tuo nyt todeksi tuntemasi ei ole pysyvä olotila.
Olin vuosi sitten täsmälleen samassa tilanteessa kanssasi. Pienet lapset, aviomies ja kaunis koti, silti epäonnistumisen tunteet ja paha olo valtasivat mielen. Ajatuksissa myös itsetuhoisuus. Lääkehoito auttoi masennusoireisiin ja pahimman yli. Lääkehoidon kanssa yhtäaikaa aloitin omakustanteisesti psykoterapian ja kolmen kuukauden jälkeen pääsin kelan tukemaan terapiaan. Olen hyötynyt terapiasta todella paljon ja löytänyt sitä kautta syitä pahaan olooni. Lääkehoito purettiin pari kuukautta sitten ja jatkan terapiaa vielä puoli vuotta. Olisiko tästä sinullekin hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiakin voisi auttaa tai joku lyhytkestoinen keskusteluapu. Hanki keskusteluapua vaikka terveysaseman kautta. Se on luottamuksellista. Toimi vastuullisesti ja hanki itsellesi apua. Kannattaa k e h d a t a. Ihan tavalliset ja monet "tavallista fiksummatkin" käy ammattilaisella juttelemassa. Se on hieno mahdollisuus, ei häpeärangaistus.
Kriisikeskuksen puhelin, terveyskeskus, terapia. Keskusteluapua tarvitset ainakin ja masennusläkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulin otsikon perusteella että olet tehnyt jonkun todella ison mokan. Sellaisen peruuttamattoman, joka oikeesti vaikuttaa monien elämään. Ei sulla ole mitään syytä lannistua, kaikki ratkaisun avaimet on käsissäsi. Hakeudu jonnekin ammattiavun piiriin ja älä vaadi liikoja. Pienikin muutos parempaan on hyväksi! Kaikilla on joskus elämässä aikoja että asiat ei suju toivotulla tavalla. Ole armollinen itseäsi kohtaan. Voimia kovasti, kohta tulee kevät ja valoisuus lisääntyy ja ihmiset piristyy :)
ap täällä. kiitos viesteistänne. kaksi juttua teinkin jo tänään, otin kasvatusneuvolan numeron ja aioin soittaa sinne huomenna. toinen juttu oli että varasin kylpylähotellin minulle ja esikoiselle ensi kuun lopulle kun miehellä on loma. olemme yhden yön mutta kuitenkin, tämä on ollut se meidän yhteinen juttu siitä asti kun odotin kuopusta. muutenkin meillä on omia juttuja, olen yrittänyt maksimoida hänen huomioimisensa. silti tätä jatkuvaa rumasti puhumista on, toki paljon hyvääkin mutta tämä varjostaa nyt ihan hirveästi suhdettamme.
en ehkä osaa ajatella olevani masentunut kun kaikki on tavallaan hyvin. ja iloakin koen kun pääsen muihun ajatuksiin ja varsinkin pois kotoa. nyt vaan on mennyt ajatuksrt hyvin synkäksi kuin huomaamattani, tätä jaksoa on edeltänyt muutakin mielen heilahteluja, kuten kuolemanpelkoa yms. jotain mulla kyllä on ja aion soittaa lääkäriin ti jonnekin akuutimpaan apuun. en jaksa enää yksin tämän asian kanssa.
kiitos vielä oikeasti ihanista sanoistanne ihan hirmuisesti!! kuinka upeaa että keskellä yötä on välittäviä, tuntemattomia ihmisiä "ympärillä"
t.ap
Hienoa ap, että olet ryhtynyt toimiin ja tiedostat rohkeasti sen, että syy esikoisesi "huonoon" käytökseen löytyy sinun omasta asenteestasi. Valitettavasti. Mutta on paljon toivoa myös. Kaksi asiaa kietoutuu nyt yhteen, sinun ja esikoisesi suhde ja sinun suhteesi elämään yleensä. Olet masentunut ja tarvitset siihen apua, tuulettavia näkökulmia, näin sinulle ei synny jämähtäneitä ajatuksia, sellaisia kuin nyt esitit suhteestasi seksiin esimerkiksi, että et pystyisi siihen enää koskaan. Sellainen karkottaa puolestaan miehen luotasi. Sitäkö haluaisit? Lapsesi reaktio ja tyly suhtautuminen voivat olla myös suojakeino sinun menettämisen pelkoa kohtaan, tavallaan hän on jo menettänyt sinut elämänhaluttomuudellesi ja kuopukselle, joillakin lapsilla on äärimmäisen herkät tuntosarvet tällaiselle ja sinun lapsesi kohdalla vaikuttaisi olevan näin kertomasi perusteella.
Joka tapauksessa onnittele itseäsi rohkeista askelista, jotka olet nyt ottanut! Toivottavasti saat tarvitsemasi avun kasvatusneuvolasta ja löytämään ilon molemmista lapsistasi. Masennuslääkereseptin hakeminen ei varmaankaan myöskään pahentaisi tilannetta, vaan auttaisi sinua näkemään sen valon, mitä kohti kevään myötä olet menossa. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Olkoon maailma omasi!
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 23:27"]
Olet hankkinut lapsia.
[/quote]
Miksi alapeukut? Minusta masentuminen on aivan luonnollinen reaktio siihen, että "elämä on pilalla".
Älä missään nimessä ota asennetta, että "esikoisen ongelmat johtuvat sinun käytöksestäsi". Ei, ei. Uskon, että yrität olla hyvä äiti molemmille lapsillesi, ja on ihan luonnollista, että jossain vaiheessa kuopus saa vahingossa enemmän huomiota. Ja tämä voi näkyä esikoisen oireiluna. Mitään "olet itse aiheuttanut sen"-puheita ei kuitenkaan kannata mieleensä iskostaa. Hienoa, että kokeilet yhteisen laatuajan viettoa esikoisen kanssa. Uskon, että asiat hänen kanssaan helpottavat, kun olet huomioinut mahdollisuuden, että hänen hankala käytöksensä johtuukin mustasukkaisuudesta :)
Ota ihmeessä masennus puheeksi lääkärissä. Siihen on hyvä puuttua ajoissa. Pääset purkamaan ajatuksiasi ja tuntojasi esimerkiksi pyskologille. Tiedän myös lähipiiristäni monia tapauksia, joissa masennuslääkityksellä on saatu hyviä tuloksia.
Ja mitä taas tulee parisuhteen hoitoon... Suosittelisin teille kahdenkeskistä pientä pakoa arjesta. Varaatte vaikka viikonlopuksi hotellihuoneen ihan vain kahdestaan, tavoitteena vain viettää kahdenkeskistä laatuaikaa. Seksistä ei kannata ottaa liikoja paineita ennakkoon, kyllä se taas jossain vaiheessa maistuu. Nauttikaa viikonlopusta ilman paineita, syökää hyvää ruokaa ja tehkää mukavia asioita kahdestaan. Varatkaa vaikka molemmille hieronnat ja sen jälkeen yhteinen porekylpy! Voi olla, että jo tällaisella "reseptillä" halut heräävät itsestään, kun annetaan hieman tilaa romantiikalle ja hellyydelle :)
Tsemppiä AP! Hienoa, että olet valmis hakemaan apua itsellesi ja tekemään asioille jotain.
eipä tullut kapalejakoja näköjään. ap.