Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko eron?
24.02.2015 |
- Mies ei puhu, ei kuuntele, ei vastaa kysymyksiin
- on valehdellut isoista asioista, puhuu ristiriitaisesti, ei muka muista sanomisia
- makaa sängyssä puolet vuorokaudesta ja valittaa unettomuutta
- toiset puolet tekee töitä ja tapailee kavereita
- tulee kotiin kun tulee mutta ei noteeraa kuin lasta
- ei tervehdi jos on sillä tuulella
- mököttää ja kieltäytyy puhumasta ja vastaamasta
- ei ikinä pyydä mitään anteeksi
- kotiin tultua lasken minuutteja milloin tulee eka herja jostain "ai miks oot tehny noin..."
- ei maksa puolta elinkustannuksista
- vastaa ruokahankinnoista mutta ostaa mitä haluaa ja milloin haluaa... osta itse ruoka-aine x:si!
- säännöstelee miten paljon mitäkin saan kuluttaa ajassa x
- pihi!
- pihtaa seksiä ja puhuu halveksuvasti tarpeistani (seksiä max 1-2 x kk, viime vuonna17 kertaa, kyllä olen merkinnyt kalenteriin!)
- minä en saa halata ja pussata, torjuu... jos hän harvoin vittuillakseen halaa ja pussaa niin loukkaantuu jos työnnän pois
- näivetyn henkisesti tähän hiljaisuuteen
- ei ole kiinnostunut minusta
- käyttää lasta lyömäaseena ja manipuloi lastakin
- esiintyy lapselle ylen ihanana isänä, ei ikinä kiellä lasta, jos lapsi haluaa karkkia niin sitä saa vaikka koko päivän isän hoitovuorolla
- hoitaa lasta kyllä ja saan mennä menojani
- minä hoidan lasta, hän hoitaa vuorotellen... yhteistä perhe-elämää harvoin
- lapsi uhmaa minua ja isä yllyttää lisää asettumalla lapsen puolelle, jos lapsi haluaa niin sitä saa ja sekös äitiä vituttaa, yhdessä virnuilevat äidin ärsyyntymiselle
- ei voi keskustella, ei kiinnosta
- seksi on "ajanhukkaa"
- en saa kulkea vähissä vaatteissa, mies ärsyyntyy ja käskee pukeutua
- ei ikinä vastaa flirttiyrityksiin
- ei käännä katsetta...
- olen moraalisesti häntä alempi
- "ei kavereiden vaimot ole tuollaisia"... niin no aika moni kaverinsakin eronnut... vika toki naisessa
- pilkkaa haluani saada toinen lapsi... miten pärjäisin kum en edes tuon yhden kanssa jaksa... toistuvasti sanonut
- olen jo 35 v... tässäkö tämä oli? Kymmenen vuotta lapsihaavetta ja tämän sain
- pitäisi olla kuulemma tyytyväinen kun joillain ei ole yhtään
- kuolen yksinäisyyteen
- mies ei ikinä lohduta jos itken, itkeä ei saa... tukahdutan itseni ja kuljen ilmeettömänä
- vihaan miestä niin että toivon sen kuolevan
- en saa lohtua enkä saa itkeä ikinä... ja minusta on tullut hirviöäiti joka ei salli lapsensakaan itkeä...
Mitä minä teen tällaisessa liitossa? Siksikö etten mitään muuta saanut?
Kommentit (28)
Lähde nyt hyvä ihminen pois tuollaisesta suhteesta. Palat loppuun muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin selvä juttu: tuossa tilanteessa ero on hyvä ratkaisu.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 07:44"]Lähde nyt hyvä ihminen pois tuollaisesta suhteesta. Palat loppuun muuten.
[/quote]
Lisäisin tähän vielä, että toi sun miehen käytös vaikuttaa myös lapseen... Siitä tulee narsisti. Koulukiusaaja.
Eniten vihaan itseäni, että olen kohdellut itse lasta kaltoin ollessani niin onneton. Toivoisin, että edes se lapsi, jonka halusin niin kovasti olisi puolellani. Ollaan läheisiä kyllä mutta pelkään senkin puolesta. Eilen oli taas aika paha tilanne, ei edes eka kerta kun mies dissasi minut lapsen edessä ja tuli käsirysyä jossa lapsikin oli välikappaleena. Mitä lapsikin oppii siitä että äiti itkee ja isä ei välitä ja aina se on isi joka pelastaa lapsen äidin ikäviltä hoitotoimenpiteiltä... lapsikin usein tulee luokseni sanoen että ei isi kuuntele ja vastaa... :( Luin noita narsistijuttuja eilen ja on kuin miehestä ne jutut, ei empatiaa. Onko yleistä että narsismin uhrista tulee itsestä väkivaltainen sekopää. En haluaisi olla sellainen mutta srllainen minusta on tullut. Joskus mies yllyttää että lyö vaan. Sitten muistuttaa siitä ikuisesti kuinka minä olen se pahis... pelkään menettäväni lapseni tuolle mulkulle! ap
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 08:05"]Eniten vihaan itseäni, että olen kohdellut itse lasta kaltoin ollessani niin onneton. Toivoisin, että edes se lapsi, jonka halusin niin kovasti olisi puolellani. Ollaan läheisiä kyllä mutta pelkään senkin puolesta. Eilen oli taas aika paha tilanne, ei edes eka kerta kun mies dissasi minut lapsen edessä ja tuli käsirysyä jossa lapsikin oli välikappaleena. Mitä lapsikin oppii siitä että äiti itkee ja isä ei välitä ja aina se on isi joka pelastaa lapsen äidin ikäviltä hoitotoimenpiteiltä... lapsikin usein tulee luokseni sanoen että ei isi kuuntele ja vastaa... :( Luin noita narsistijuttuja eilen ja on kuin miehestä ne jutut, ei empatiaa. Onko yleistä että narsismin uhrista tulee itsestä väkivaltainen sekopää. En haluaisi olla sellainen mutta srllainen minusta on tullut. Joskus mies yllyttää että lyö vaan. Sitten muistuttaa siitä ikuisesti kuinka minä olen se pahis... pelkään menettäväni lapseni tuolle mulkulle! ap
[/quote]
En osaa sanoa, että tuleeko narsistin uhrista narsisti? Luulis sen ainakin vaikuttavan mielialaan? Tai voihan se olla kun tarpeeksi kauan kuuntelee niin alkaa ottaa vaikutteita? Ja tosiaan ei lapsia välikappaleeksi riitoihin. Ei lapsi ole esine josta tapellaan tai jota käytetään hyväksi riidoissa. Lapsen psyyke kärsii tästä pahasti. Ja lapsella voi alkaa olla vaikeata päättää kumpaa kuunnella ja kumpi puhuu asiaa.
T:m21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi rikkoa lapseni perhettä. Olen itse elänyt ilman isää ja siksi olen tosi yksinäinen. Ei ole juurikaan sukua. Ystäviäkään ei ole ollut pitkään aikaan kuin yksi jota näen harvoin.
En tiedä ymmärtääkö kukaan sitä ahdistuksentunnetta kun herää aamulla tietäen että taas yksi yksinäinen päivä edessä.Mies tekee vuorotyötä ja usein iltaa niin senkään takia nähdä aina edes päivittäin. Yritän jotenkin selvitä itse orjatöihin paskapalkalla tietäen että kuukaudessa käteen jää tasan sen mitä mies antanut rahaa. Joskus ei anna yhtään, lähtee reissuun miten lystää persaukisena ja maksan yksin monen kuukauden kulut kaikkinensa. Sanotaan sekin että on mamu. Nytkään en tiedä onko lähdössä vai ei...
Mies ei aina kerro edes työvuorojaan seuraaviksi päiviksi onko aamussa vai illassa nähdäänkö vai ei ja mitä väliä toisaalta jos nähdäänkin... :(
Ero on ihan kakkoshakemusta vaille valmis mutta olen antanut lisäaikaa. En tiedä jaksanko ja mitä sitten... ap
Ajattele sitä lapsen parasta. Mieluummin "rikkinäinen" perhe kun kaaos kotona. Miten kukaan lapsi voisi kasvaa normaalisti tällaisissa oloissa, missä joutuu nyt olemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Parempi lapselle on hyvinvoiva äiti :) <3
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 08:51"]Eroa. Parempi lapselle on hyvinvoiva äiti :) <3
[/quote]
Jep. Komppaan tätä!
T:m21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä luoja näitä narsistin uhreja! Älä viitsi, jooko? Olet valinnut miehen, joka ei välitä sinusta. Se ei vielä tee hänestä narsistia (niitä on ihmisistä n. 2 %) eikä se tee sinusta sädekehän ansainnutta marttyyria. Älä ylevöitä iteäsi sillä, että olet "uhri". Olette molemmat sen tyypillisen tilanteen uhreja, että olette menneet yhteen paremman puutteessa. Et ole miehellesi selvästikään ollut se nainen, jonka hän olisi aidosti ihaillen halunnut. T odennäköisesti hän on tyytymätön myös sosioekonomiseen asemaansa ja asemaansa miesten hierarkiassa. Oikeasti, tuo jälkimmäisin on miehen onnen tae, ei suinkaan se, mitä joku nainen hänestä ajattelee. Miesten itsetunto on kiinnin ennen kaikkea siitä, mitä muut miehet hänestä ajattelevaat.
Sääliksi käy teitä molempia. Olet suhteessa, koska yksinolo olisi vielä pelottavampaa. Hyppää pois tuosta roskasta, sillä se tulee tuhoamaan teidät molemmat. Yksinoloon tottuu, ja palkintona on, että löydät uuden tietyn ajan jälkeen. Sitten onkin vain itsestäsi kiinni, tyydytkö taas johonkin joka vain huolii sinut, kun ei saanut muutakaan vai maltatko odottaa meistä, johon olet hulluna ja joka on hulluna sinuun. Se on tosi vaikea kuvio pystyä järjestämään. Se vaatii jo sitä, että alkaa tehdä itsestään ihmistä, jota voi arvostaa. Jotta siihen jaksaisi ryhtyä, on luovuttava marttyyriuhrin kruunusta. Lakkaa haukkumasta miestä narsistiksi vain sksi, että se on pihalla oman elämänsä kanssa, ahdistunut ja kyvytön. Sen sijaa jätä se ja ala työstämään itseäsi ja tekemään itsestäsi ihmistä, joka ensin arvostaa itseään ja jota muutkin sen jälkeen arvostavat. Sellainen ei tapahdu, jos syytät vain olosuhteita tai miestäsi.
Yksin jääminen on pelottavaa, joten ei ihme, ettet uskalla lähteä. On ihan luonnollista pelätä. Sinulla ei kuitenkaan taida olla vaihtoehtoja. Mitä pidemmälle ero siirtyy, sen vanhempana eroat ja sen vähemmän sinulla on aikaa olla seuraavassa suhteessa. Rohkeutta! Tulet pärjäämään!
Hahhaa, et halua rikkoa lapsesi perhettä... No eipä tuo teidän perhe mitenkään ehjältä kuulosta nytkään. Annat lapsellesi HYVIN kieroutuneen kuvan perheestä jos jäät.
Ja: Älä odota, että lapsesi pitäisi valita olevansa jommankumman puolella. Mies on lapsen isä kuitenkin, ja jos kerta lasta huomioi, niin ehkäpä heillä olisi ihan hyvät mahdollisuudet hyviin väleihin jos vaan ensin eroaisitte. Mutta lapsen ei pidä joutua valitsemaan puoltaan, vähän liian iso ja epäreilu pala lapselle.
Kasva aikuiseksi ja eroa. Luota itseesi ja tee se mitä täytyy. Lopeta vinkuminen ja uhrina oleminen ja ota elämäsi omiin käsiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun noita juttujasi lukee, sääliksi käy lähinnä lasta. Sinä olet aikuinen ihminen jonka tehtävä on olla se aikuinen, turvallinen kasvattaja. Nyt tuntuu että ryvet itsesäälissä ja odotat että mies korjaa sinun pahan olosi ja suostuu vielä tekemään toisen lapsen tuohon onnettomaan tilanteeseen. Lapsi on ilmeisesti sinulle ihan sivuseikka, kun et vie häntä pois tuollaisesta perhehelvetistä.
Hae hoitoa masennukseen ja lopeta tuo itsesääli. Jos olet kerran jo 35v, kyllä sinun pitää olla se aikuinen joka suojelee lasta tuollaiselta äidin ja isän valtapeliltä. Rakastatko oikeasti lasta vaiko vaan itseäsi ?
Miehesi kuulostaa ihan ex-vaimoltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille tsempistä ja kritiikistä. Haluaisin olla paljon parempi äiti ja toki onnellinen itsekin, vaikka minun on ollut vaikea jatkaa hymyilyä surun painaessa. Tosiaan ei olisi ensimmäinen ero, mutta olen realisti ja kyllä se yksinäisyys pelottaa, mutta ei olisi ensimmäinen kerta. Tiedän että omalta osaltani parisuhdemarkkinat ovat rajalliset ja ei minulle kuitenkaan mikä tahansa kelpaa.
Yritän kestää työpäivän loppuun ja ehkä vietämme lapsen kanssa kohtalaisen illan kahdestaan. Mitähän minä sanoisin lapselle siitä eilisestä? :(
Ap
Mitäpä jos illalla googlaisit vapaat asunnot? Kuulostat siltä, että aiot vaan jatkaa elämää entiseen malliin. Että suututtaa tommoset alistujat. Miksi sulle tärkeintä elämässä on parisuhde? Oletko läheisriippuvainen? Eikö oma rauhallinen koti, jossa kukaan ei kiusaisi sinua olisi hyvä juttu?
Ei jaksa lukea sellaista teksiä jossa on tolkuttoman pitkään kirjoitettu kaikki ilman välejä...
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:21"]
Mitäpä jos illalla googlaisit vapaat asunnot? Kuulostat siltä, että aiot vaan jatkaa elämää entiseen malliin. Että suututtaa tommoset alistujat. Miksi sulle tärkeintä elämässä on parisuhde? Oletko läheisriippuvainen? Eikö oma rauhallinen koti, jossa kukaan ei kiusaisi sinua olisi hyvä juttu?
[/quote]
Oma äitini oli juuri tuollainen "äiti", joka valitsi mieluummin miehen ja helvetillisen elämän tämän rinnalla. Meidän lasten elämä oli yksi paskan hailea. Elimme helvetillisen riitaisan alkoholisti-isän pilaaman lapsuuden, jonka äitini mahdollisti jäämällä suhteeseen. Hän oli ainoa ihminen, joka olisi voinut pelastaa meidät lapset oikeaan tasapainoiseen lapsuuteen. HÄn teki oman valintansa. Moni nainen on vastoin parempia puheita usomaton pelkuri ja itsekäs. Pohjimmiltaan tällaiset uhrit haluavat jäädä jumittamaan uhriuteensa. Se on niin monin tavoin helpompaa kuin itsenäistyminen. Lapset maksavat laskun :/
Alistettu varmaan olenkin. Älkää lyökö lyötyä, jooko? Olen ollut niin monta vuotta enimmäkseen negatiivisuuden ilmapiirissä, että olisi mukava kuulla joskus edes jokin hyvä sana... edes kerran viikossa tai kuukaudessa. Kyynisyys ei oikein iske enää, vaikka ymmärrän, että sekin on vain tyyli puhua ja omassa tilanteessaan huumoriksi laskettavaa. Jotkut eivät osaa muuta niin siihenkin turtuu.
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 09:31"]
Alistettu varmaan olenkin. Älkää lyökö lyötyä, jooko? Olen ollut niin monta vuotta enimmäkseen negatiivisuuden ilmapiirissä, Ap
[/quote]
Niin... siinä puhuu klassinen "uhri", jossa ei ole itsessään mitään vikaa, ja joka saa voimakasta tyydytystä fantisoidessaan itsensä maassa makaavaksi avuttomaksi ressukaksi, jota aina vain potkitaan lisää. Tällaisten ei pitäisi hankkia lapsia. Vanhemmuuteen tarvitaan aikuisuutta.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 07:42"]
ei maksa puolta elinkustannuksista - vastaa ruokahankinnoista mutta ostaa mitä haluaa ja milloin haluaa... osta itse ruoka-aine x:si! - säännöstelee miten paljon mitäkin saan kuluttaa ajassa x - pihi!
pihtaa seksiä ja puhuu halveksuvasti tarpeistani (seksiä max 1-2 x kk, viime vuonna17 kertaa, kyllä olen merkinnyt kalenteriin!)
käyttää lasta lyömäaseena ja manipuloi lastakin - esiintyy lapselle ylen ihanana isänä, ei ikinä kiellä lasta, jos lapsi haluaa karkkia niin sitä saa vaikka koko päivän isän hoitovuorolla.
"ei kavereiden vaimot ole tuollaisia"... niin no aika moni kaverinsakin eronnut... vika toki naisessa - pilkkaa haluani saada toinen lapsi... miten pärjäisin kum en edes tuon yhden kanssa jaksa... toistuvasti sanonut
[/quote]
Pihiys ja itsekkyys, uskottomuus, lapsen piloille hemmottelu, muihin naisiin vertaaminen sekä lapsenhoitotaitojen vähättely. Tuossa nuo pääkohdat tulikin, miksi suurin osa moku-liitoissa eläneistä tuttavistani on eronnut mamumiehistään.