Ottaisitko eron?

Ajattelen, että pohjimmiltani olen ihan hyvä ihminen, ainakin joitain vuosia sitten jaksoin vielä uskoa siihen. Sen jälkeen tapahtunut paljon pettymyksiä, useampi mieskin ollut joista jotkut lähtivät ja jotkut minä itse jätin... olen aika väsynyt siihen että koko aikuisikäni mennyt näin... ja sitten tämä suhde on ollut viimeisin pettymys. Odotukset ei oikein täyttyneet kummallakaan ja miehellä on ongelmansa, mutta itseaiheutettuja nekin. Valehtelu ei aina toimi. Mennyt jotenkin kunnioitus. Miksi olen jäänyt? No en ole halunnut kokea taas sitä sosiaalista epäonnistymisen häpeää
Ihmiset ovat niin julmia. "Kaverit" ja muut laukovat häpeilemättä av:mäisiä sammakoita livenä. Jos olisin herkkänahkainen olisin jo luovuttanut. Jos tässä pitää muuttaakin niin yksin minä senkin hoitaisin. Rahalla toki saa palvelua jos miutaman tonnin pistää likoon jos tuo mulkvisti ei vie minun rahojakin. Lapsen se on uhannut viedä jopa maasta pois (tosin se on niin laiska ettei se sitä lasta yksin hoitaisi) ja kun en tosiaan ole itsekään ollut mikään vuoden äiti niin kyllä pelkään mitä se vielä keksii... haluaisin vain tästä suosta pois. En halua että lapsestakin tulee patologinen valehtelija. Totuus on minulle kuitenkin aika iso arvo. ap

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 10:00"]

Ajattelen, että pohjimmiltani olen ihan hyvä ihminen, ainakin joitain vuosia sitten jaksoin vielä uskoa siihen. Sen jälkeen tapahtunut paljon pettymyksiä, useampi mieskin ollut joista jotkut lähtivät ja jotkut minä itse jätin... olen aika väsynyt siihen että koko aikuisikäni mennyt näin... ja sitten tämä suhde on ollut viimeisin pettymys. Odotukset ei oikein täyttyneet kummallakaan ja miehellä on ongelmansa, mutta itseaiheutettuja nekin. Valehtelu ei aina toimi. Mennyt jotenkin kunnioitus. Miksi olen jäänyt? No en ole halunnut kokea taas sitä sosiaalista epäonnistymisen häpeää Ihmiset ovat niin julmia. "Kaverit" ja muut laukovat häpeilemättä av:mäisiä sammakoita livenä. Jos olisin herkkänahkainen olisin jo luovuttanut. Jos tässä pitää muuttaakin niin yksin minä senkin hoitaisin. Rahalla toki saa palvelua jos miutaman tonnin pistää likoon jos tuo mulkvisti ei vie minun rahojakin. Lapsen se on uhannut viedä jopa maasta pois (tosin se on niin laiska ettei se sitä lasta yksin hoitaisi) ja kun en tosiaan ole itsekään ollut mikään vuoden äiti niin kyllä pelkään mitä se vielä keksii... haluaisin vain tästä suosta pois. En halua että lapsestakin tulee patologinen valehtelija. Totuus on minulle kuitenkin aika iso arvo. ap

[/quote]

Mutta kultsi, huomaathan nyt itsekin kommenteistasi, miten huono tilanteesi on. ITsetuntosi on nollissa, ja  aivan syystä, koska sinulla on ollut paljon huonoja kokemuksia. On hirvittävän musertavaa joutua toteamaan, että tämäkin suhde epäonnistui. Asian pitkittäminen ei vain auta mitää. Muista, että äiti on äärimmäisen vahvoilla näissä tilanteissa. Lisäksi voit puhua viranomaisille maasta pois vieminen -uhkauksista, joita mies on esittänyt. Olisi erittäin tärkeää, että sinulla olisi jokin suojaverkko. Voivatko vanhempasi auttaa sinua vaikeimman yli? Onko sinulla aikuisia sisaruksia, jotka voisivat auttaa muutossa ja ehkä lainata rahaa? SUomessa myös viranomaiset auttavat yllättävän paljon, kunhan heihin ottaa yhteyttä ja kertoo ahdinkonsa. Et siis ole yksin asian kanssa, vaikka sinulla ei olisi sosiaalista verkostoa. Yhteiskunta onneksi auttaa. Aloita jollain pienellä. Juttele jonkun kanssa mahdollisuudesta jättää mies. Voithan tilata vaikka ajan jollekin sosiaalityöntekijälle? Kukaan ei saa koskaan tietää, että kävit selvittelemässä vähän mahdollisuuksiasi. Voit jättää homman kesken koska tahansa, mutta sitten ainakin vähän enemmän tietäisit mahdollisuuksistasi.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 08:56"]

Voi hyvä luoja näitä narsistin uhreja! Älä viitsi, jooko? Olet valinnut miehen, joka ei välitä sinusta. Se ei vielä tee hänestä narsistia (niitä on ihmisistä n. 2 %) eikä se tee sinusta sädekehän ansainnutta marttyyria. Älä ylevöitä iteäsi sillä, että olet "uhri". Olette molemmat sen tyypillisen tilanteen uhreja, että olette menneet yhteen paremman puutteessa. Et ole miehellesi selvästikään ollut se nainen, jonka hän olisi aidosti ihaillen halunnut. T odennäköisesti hän on tyytymätön myös sosioekonomiseen asemaansa ja asemaansa miesten hierarkiassa. Oikeasti, tuo jälkimmäisin on miehen onnen tae, ei suinkaan se, mitä joku nainen hänestä ajattelee. Miesten itsetunto on kiinnin ennen kaikkea siitä, mitä muut miehet hänestä ajattelevaat.

Sääliksi käy teitä molempia. Olet suhteessa, koska yksinolo olisi vielä pelottavampaa. Hyppää pois tuosta roskasta, sillä se tulee tuhoamaan teidät molemmat. Yksinoloon tottuu, ja palkintona on, että löydät uuden tietyn ajan jälkeen. Sitten onkin vain itsestäsi kiinni, tyydytkö taas johonkin joka vain huolii sinut, kun ei saanut muutakaan vai maltatko odottaa meistä, johon olet hulluna ja joka on hulluna sinuun. Se on tosi vaikea kuvio pystyä järjestämään. Se vaatii jo sitä, että alkaa tehdä itsestään ihmistä, jota voi arvostaa. Jotta siihen jaksaisi ryhtyä, on luovuttava marttyyriuhrin kruunusta. Lakkaa haukkumasta miestä narsistiksi vain sksi, että se on pihalla oman elämänsä kanssa, ahdistunut ja kyvytön. Sen sijaa jätä se ja ala työstämään itseäsi ja tekemään itsestäsi ihmistä, joka ensin arvostaa itseään ja jota muutkin sen jälkeen arvostavat. Sellainen ei tapahdu, jos syytät vain olosuhteita tai miestäsi.

Yksin jääminen on pelottavaa, joten ei ihme, ettet uskalla lähteä. On ihan luonnollista pelätä. Sinulla ei kuitenkaan taida olla vaihtoehtoja. Mitä pidemmälle ero siirtyy, sen vanhempana eroat ja sen vähemmän sinulla on aikaa olla seuraavassa suhteessa. Rohkeutta! Tulet pärjäämään!

[/quote]

AP:n kuvauksen perusteella mies on kyllä erittäin narsistinen. Jos on vielä lisäksi väkivaltainen niin on varmasti narsisti.

Nyt on muotia sanoa, etteivät kaikki kusipäät ole narsisteja. Kyllä vaan erittäin suuri osa on. Nykyinen yksilöllisyys ja kilpailuyhteiskunta ruokkii narsismin syntyä. USAssa narsismi taidettiin jo poistaa tautiluokituksesta, kun jopa 40% täyttää ehdot...

Psykopatia on sitten erikseen, niitä on todella vähän.

Aika monet meistä ovat eronneet monta kertaa ja aika monet meistä ovat joutuneet tekemään sen muuttonsa YKSIN... 

Pakko ei ole ottaa kuin henkilökohtaiset tavarat, ne on helppo jaksaa kantaa. Vai onko omaisuus sulle tärkeämpää kuin mielenrauha? 

Miksi paska parisuhde on tärkeämpi kuin kavereiden kommentit? Miehesi on siis ilmeisesti mamu, jos kerta uhkaa lapsen viemisellä ulkomaille? Ja sinähän OLET herkkänahkainen, kun et kerta kestä kavereittesi kommentointia. 

Eroa ja opettele olemaan yksin. Voimia löytyy kyllä. Ja lapsestasi kasvaa varmasti valehtelija jos joutuu elämään valheessa.

Ollaan oltu tässä viime vuosina pariinkin otteeseen lasu-seurannassa minun aloitteestani, mutta ne asiakkuudet lopetettu. Ei ne sieltä mitään muuta tarjonneet kuin laastaria tarjoamalla lapsenhoitoapua ajatuksella että olen uupunut. Parisuhdeongelmat sivuutettiin täysin. Ja minua pelottaa että jos kertoisin miten pahaksi tilanne on mennyt lapsen kannalta toisinaan niin en olisi välttämättä niin vahvoilla. Ei minulla ole mitään isäsuhdetta ja äitiä nähnyt vain muutaman kerran viime vuosina enkä tiedä haluaako edes nähdä. Sisaruksia ei ole. Olen semmoinen yh-äidin nuoruuden huti. Muita sukulaisia ei kiinnosta. Olen säälittävä ja halveksuttava pesunkestävä mamupatja. Näin suurin osa ajattelee niin miksi minä ajattelisin muuta. Kuraa niskaan ventovierailtakin. On joo huono itsetunto, kun kellekään ei kelpaa kuin sponsoriksi. Ehkä vainoharhaisuuteni on pilannut tämänkin suhteen. Skeptisesti lähdin tähän mukaan. Ap

Eroaminen on vaikeaa, mutta se on kaikkien kannalta paras ratkaisu tuossa tilanteessa. Asiat kyllä järjestyvät ja menevät takuulla vain parempaan suuntaan. Apua ja tukea asioiden alulle laittamiseen/järjestelemiseen saat Varhaisen tuen perhetyöstä. Ota sinne rohkeasti yhteyttä!

Lapsesi ja sinä ansaitsette parempaa!

Mies ollut väkivaltainen lähinnä verbaalisella tasolla. Minä sitten enemmän fyysisellä, mutta taistellut etten kävisi käsiksi, mutta eilenkin päreeni paloivat ja potkaisin käsirysyn jälkeen lattialla olleet kengät miehen jalkoihin (molemmat revittiin lasta omasn syliin kun mies dissasi aloittamani iltapuuhat ja hyppäsi messiin tarjoamalla lapselle jotain parempaa. Ja mies piti lasta sylissään tiukasti ja oli niin saatanan isää. Myöhemmin lapsi halusi halata minua mutta käskin lapsen häipyä isänsä luo ja että ei ikinä puhuisi minulle. Vittu tuota miestä ja minua myös. Minä hoitanut lasta enimmäkseen ja opettanut sille empatiaa ja halaamisen taidon ja mitään arvostusta saa mieheltä. Lapsen uhman vielä jotenkin ymmärrän mutta se helvetin pelastajana toimiminen miehen taholta. Siinä on kaksi ihmistä minua vastaan. :'( ap

Sairasta. Velvollisuutenne on erota. Ihan oikeasti, ennemmin jatkatte tommosta lapsen mielenterveyden kustannuksella vain koska sinä et halua kuulla keneltäkään kommentoitia?