Lue keskustelun säännöt.
Huudetaanko teillä? onko normaalia?
17.02.2015 |
Huudetaanko teillä? Onko normaalia? Kuka huutaa?
.
Meillä viimeisen vuoden aikana mies on päivittäin huutanut useasti ja ihan tyhjästä. Paiskoo tavaroita ja rähjää, komentaa ja pomottaa. Minä en siedä huutamista, en ole kuurokaan ja kkeskustella voi, eikä huudolle ole mitään syytä. Sitten tuosta saattaa mennä 5 min ja mies on taas ihan normaali. Raivoaminen ei kestä kauan, mutta on jatkuvaa ja hirveän esimerkin antaa meidän 1v:lle. On meillä joitain muitakin oongelmia ja jos väläyttelen eroa, mies matkii ääntäni ja pilkallisesti sanoo "Ai haluat erota vain koska huudan?" Minusta huuto ei ole "vain" eikä normaalia eikä pikkujuttu, mutta mitä mieltä te olette? Huudetaanko teillä? Kaipaan jotain vertailupohjaa. Minusta jatkuva huuto ja riitely ei ole normaalia, mutta mistäs minä tiedän mikä on. LLapsi on maailman parasta, mutta mies vie voimia kymmenen lapsen edestä...
Kommentit (62)
Eikös huutaminen ole pahoinpitelyä ainakin jonkun lain mukaAn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan normaalia, mä huudan aina kissalle kun se ärsyttää tahallaan mua ja sitten se joskus huutaa kun mä oon nukkumassa.
4: ihana. Minäkin huudan joskus koiralle. Joskus harvoin huudan miehelle takaisin. Lapselle en. Ap
Ei ole normaalia. Meillä ei huudeta, eikä kumpikaan pilkkaa toista. Edes vanhempani eivät huutaneet toisilleen tai lapsille, vaikka korottivat ääntä ja puhuivat tiukasti. Eikä kukaan ole koskaan minun nähteni paiskonut tavaroita. Hakisin keskusteluapua jostain.
Huutaminen ei ole normalia, ei myöskään rähjääminen, komentaminen, pomottaminen, tavaroiden paiskominen, sinun puheittesi matkiminen eikä sekään, että miehen mielenkuohuja ei ilmeisesti puida jälkeenpäin.
Sano sille ukonturjakkeelle, että kyseessä ei ole vain huutaminen vaan sarja henkisen ja fyysisen (tavaroiden viskely on fyysisen väkivallan uhkaa) väkivallan tekoja. Sano hänelle, että hänellä on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko hän etsii apua omaan vihanhallitaongelmaansa tai muuttaa kotoa pois. Ja voit sinä käskeä hänet poistumaan elämästäsi vaikka hän etsisikin itselleen apua. Tuollainen käytös tympäisee ja latistaa rakkauselämän. Ei olisi ihme, jos olisit lakannut rakastamasta häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempieni kanssa huutaminen on normaalia, ja se johtuu lähinnä siitä että ei voida kuunnella toisen näkökantaa kunnolla vaan täytyy aina sanoa oma sana tai mielipide väliin, ja sitten aletaan korottaa ääntä kun tuntuu ettei toinen kuuntele. Isäni ärähtää joskus muutenkin. Rauhallinen keskustelu olisi kuitenkin parempi.
Eli vaikka olen kotoa saanut tällaisia vaikutteita, en poikaystäväni seurassa huuda eikä hänkään. Hän inhoaa riitelyä ja huutamista, enkä suutuspäissänikään ole saanut kuin hitusen korotettua ääntäni. Meillä siis huutaminen ei ole normaalia. Saan sellaisen käsityksen, että miehesi ei ole ennen vauvan syntymää pahemmin huutanut, joten niihin aikoihin jokin on varmasti laukaissut sen. Vähäunisuus, stressi esim.? Jotain kannattaisi yrittää siis tehdä tilanteelle.
Meillä huudetaan, ei vihaisesti vaan ollaan todella kova äänisiä. Kimmastutaan helposti ja puhutaan lujaa.. Ehkä jonkun mielestä tämä voisi olla epänormaalia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laskin väärin, kyllä mies oli ainakin jo raskausaikana tuollainen. Nyt se pomottaminen on vain lisääntynyt. Jos mies ei nuku tarpeeksi, se johtuu tietokoneesta, ei lapsesta. Koska mies ei herää eikä halua herätä lapsen iitkuun, hän on nnukkunut vierashuoneessa koko ajan vauvan syntymästä lähtien. En toivo miehelle mitään pahaa, mutten tiedä, rakastanko enää oikeasti. Mies taantunut todella lapselliseksi ja lyttää minua käytöksellään. Ap
Ei tarvii olla normaalia jos se haittaa toista.
Lapsuudenkodissa temperamenttinen vanhempi huusi suuttuessaan, joten luulin normaaliksi. Aikuisena rauhallisen ihmisen kanssa asuessa opin, ettei se todellakaan ole mitään normimenoa mitä ois pakko kestää.
Mielenterveyskin koheni kun ei tarvinnut sitä mouhoomista kuunnella enää, vaikkei hän pahaa tarkoittanutkaan, ja välit on edelleen hyvät (tai paremmat).
Ei tarvii puolisoltaan tommosta käytöstä katella, ei todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia eikä oikein purkaa toiseen omaa pahaa mieltä. Jos joka päivä pahoittaa tahallaan puolison ja lapsen mielen, saa pian korjata sitä satoa mitä on kylvänyt, eli etääntymistä, vetäytymistä, läheisyyden ja yhteyden puutetta. Tuollaisen ihmisen kanssa häviää nopeasti ne ystävälliset ja hauskat pienet hetket, mitkä pitää parisuhdetta kasassa pikkulapsiaikana kun univelkaa on ja aikaa itselle vähän. Kun ne häviävät, alkavat parisuhteen muutkin särmät ottaa kovemmin yhteen, siihen tulee kitkaa joka vie voimia, ja lopulta halun enää edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me riidellään hyvin harvoin, mutta silloin, kun riidellään, niin huudetaan. Kumpikaan ei kuitenkaan pilkkaa toista, vaan se on lähinnä kovaäänistä keskustelua, kun keittää yli ja pahasti.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 06:23"]
Ei ole normaalia eikä oikein purkaa toiseen omaa pahaa mieltä. Jos joka päivä pahoittaa tahallaan puolison ja lapsen mielen, saa pian korjata sitä satoa mitä on kylvänyt, eli etääntymistä, vetäytymistä, läheisyyden ja yhteyden puutetta. Tuollaisen ihmisen kanssa häviää nopeasti ne ystävälliset ja hauskat pienet hetket, mitkä pitää parisuhdetta kasassa pikkulapsiaikana kun univelkaa on ja aikaa itselle vähän. Kun ne häviävät, alkavat parisuhteen muutkin särmät ottaa kovemmin yhteen, siihen tulee kitkaa joka vie voimia, ja lopulta halun enää edes yrittää.
[/quote]
Hyvä teksti, olen juuri tuossa tilanteessa. En ole ap. Mutta mies käyttäytyy lapsellisesti kun asiat ei kulje hänen haluamalla tavalla, tai kun on väsynyt, tai milloin mikäkin tekosyy, ja naps kun rauhoittuu, ei mitään ongelmaa ole, paitsi se kun minä muistelen aina "menneitä", ja naama norsun vitulla, ei ymmärrä jos kauppamatkan on autossa raivonnut, en pysty olemaan hymyssä suin kaupassa, kuin mitään ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutaminen ja tavaroiden paiskominen on yhtä epäkypsää kuin erolla uhkailu. Kummastakaan ei koskaan, eikä missään tilanteessa, ole seurannut mitään hyvää.
Ilmeisesti hieman kiivasluontoinen mies. Mutta naisethan tykkää tuollaisista tunneihmisistä.
Vedä raja johonkin ja se kun se ylittyy, niin otat eron.
Meillä minä olen (nainen siis) se joka kimpaantuu (eli huutaa) herkästi ja olen tavaroitakin paiskonut, en tosin lasten nähden. Ei se minusta normaalia ole ja katson herkästi että jotain vihanhallintaongelmia minulla on ja joista haluan eroon. Lapsuudessa äitini oli samanlainen ja muistan sen turvattomuuden tunteen niiden huutojen aikana vaikka periaatteessa turvallinen koti olikin. En vaan halua samaa omille lapsilleni.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 07:02"]
Meillä minä olen (nainen siis) se joka kimpaantuu (eli huutaa) herkästi ja olen tavaroitakin paiskonut, en tosin lasten nähden. Ei se minusta normaalia ole ja katson herkästi että jotain vihanhallintaongelmia minulla on ja joista haluan eroon. Lapsuudessa äitini oli samanlainen ja muistan sen turvattomuuden tunteen niiden huutojen aikana vaikka periaatteessa turvallinen koti olikin. En vaan halua samaa omille lapsilleni.
[/quote]
Hienoa että tiedostat mitä aiheutat lapsellesi. Toivottavasti ei vain jää ajatuksiin, vaan oikeasti haet apua tapojesi muuttamiseen.
Meillä mies huutaa suuttuessaan, ja osaa muuten huutaa kovaa. Miehen kasvotkin vääntyvät ihan oudoksi ja silmät iskevät tulta, hän näyttää melkeinpä joltain pirulta... Tosi pelottavaa. Olen sanonut monesti että inhoan huutamista yli kaiken, en kestä sitä yhtään. Menen siitä ihan lukkoon ja monesti alan jopa itkemään. Mies on sanonut että pyrkii eroon huutamisestaan mutta kylläpä hän vain aina suuttuessaan huutaa. Ja jos huomautan asiasta hän sanoo että eihän tämä ole huutamista, vaan äänen korottamista... Eli vääntelee sitten asiaa noin päin. Huutamisen lisäksi mies haukkuu minua. Olen vitun akka, paska ämmä jne... Sitten hän ihmettelee kun minulla kestää kauan päästä riidoista yli ja olen hänen mielestään pitkävihainen. Hän vetoaa myös siihen että exänsä kyllä kesti hänen huutamistaan eikä ottanut haukkuja tosissaan, että mikä vika minussa on kun olen näin "pikkumainen". Hieno mies kyllä... Pisti taas miettimään.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 07:02"]
Meillä minä olen (nainen siis) se joka kimpaantuu (eli huutaa) herkästi ja olen tavaroitakin paiskonut, en tosin lasten nähden. Ei se minusta normaalia ole ja katson herkästi että jotain vihanhallintaongelmia minulla on ja joista haluan eroon. Lapsuudessa äitini oli samanlainen ja muistan sen turvattomuuden tunteen niiden huutojen aikana vaikka periaatteessa turvallinen koti olikin. En vaan halua samaa omille lapsilleni.
[/quote]
Jos kerran pystyt hillitsemään vihasi lasten nähdessä, pystyt siihen kyllä muulloinkin. Kyse on ihan omasta vapaasta tahdostasi, ja mihin annat itsellesi luvan. Monet huutajat ja paiskojat väittävät, ettei voi räjähdykselle mitään, mutta harvoin ne kuitenkaan esim. työpaikalla paiskoo tavaroita ja karjuu naama punaisena. Kyllä ihminen pystyy hillitsemään pahimmat räjähdykset, turha niitä on puolustella.
Minä kyllästyin miehen kiukutteluihin ja sanoin, että seuraavan kerran kun mulle huutaa, avioeropaperit lähtee maistraattiin. Tämä tapahtui viime syyskuussa. Sen jälkeen hän on huutanut kerran, mutta annoin anteeksi, koska se johtui siitä, että jäin kiinni pettämisestä, joten en ollut ihan puhdas pulmunen itsekään (toki se pettäminenkin johtui miehen huutamisesta eli minun täydellisestä vittuuntumisesta miehen idioottiin käytökseen). Nyt on mennyt jo pari kuukautta huutamatta ja huomaan, että nään miehessä taas hyviäkin piirteitä, joiden olemassaolon olin vuosien huutamisen aikana täysin unohtanut.
Ei huudeta, mutta osaa minäkin kiuketella.