Lue keskustelun säännöt.
Vanhako kolmekymppisenä?
28.01.2015 |
Onko muilla kolmenkympin kieppeillä olevilla vastaavaa ongelmaa. Nykyisin uuvahdan heti, jos päivässä on yhtä useampaa tekemistä. Nuorempana jaksoi hyvin , jos oli vaikka kahden juhlat illan aikana. Nykyisin , jos tulisi 2 tapahtumaa samalle päivälle, on pakko sanoa, etten voi mennä kuin yhteen. Pelkkä kaupassa käynti saattaa jo uuvuttaa niin paljon, että on tukala lähteä harrastuksiin työn jälkeen.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 18:44"]
Kyse on kai siitä, että tässä ketjussa esitetään tuollainen uupuminen jotenkin seurauksena kolmikymppisyydestä. Uupumisen todellisilla aiheuttajilla ei kuitenkaan tunnu lähemmässä tarkastelussa olevan juurikaan tekemistä iän kanssa. Sairastelut, menetykset ja kuormittava työ voivat väsyttää parikymppisenkin. Itsekin kärsin masennuksesta ja stressistä nimenomaan opintojen loppuvaiheessa, mutta nyt vakiinnutettuani paikkani työssä ja yksityiselämässä voin keskittyä nauttimaan arjesta, läheisistäni ja minulle tärkeiden asioiden tekemisestä. Olen paljon keskittyneempi ja enemmän jalat maassa kuin ennen olin. -4
[/quote]
Minä, minä, minä. Etkö nyt jo ymmärtänyt, ettei kaikille käy samalla tavalla ja kun ikää karttuu, riskitekijöitä tulee lisää, eikä voi enää tuijottaa vain omaa napaa niin kuin parikymppisenä? Osa masentuu ja suuri osa on hyvin ahdistuneita ja osalla on niin paljon vastuuta ja velvollisuuksia, että se jo sinänsä uuvuttaa. Yleensähän kolmekymppisellä on menossa ruuhkavuodet tai sitten ehkä etsitään uutta suuntaa elämälle, kun itsetuntemusta ja itsenäisyyttä on karttunut lisää ja on ehkä valittu nuoruuden valinnat sosiaalisen paineen alla ja muita miellyttääkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla on ollut jostain kolmekymppisestä alkaen noin. Uuvahtaminen ei ole fyysistä, vaan henkistä. Tarvitsen vaan nykyään tosi paljon omaa rauhaa ja aikaa, meneminen ei enää oikein kiinnosta, vaan on yleensä uuvuttava pakko. Itse pidän tätä henkisenä kasvuna enkä vanhuutena :D
Huomattu on. Olen 31v ja lapseni ovat 11 & 10. En ikimaailmassa jaksaisi pyörittää mitään taaperoarkea. Voin helposti viettää illan sohvalla ja kaikki menot tuntuvat lähinnä rasitteilta.
Ei ole normaalia. Tsekkaa kilppariarvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkistä uupumista nimenomaan. Nuorempana oli idealistisempi ja katsoi maailmaa vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Myöskään elämän rajallisuus ja mahdollisuuksien hupeneminen ei tuntunut silloin, kuten se tuntuu nyt. Samoin on tajunnut sen kuinka vähän oikeasti pystyy vaikuttamaan asioiden kulkuun ja millainen paikka tämä "hyvinvointivaltio" tai maailma ylipäänsä on. Nuorempana jaksoi myös olla kärsivällinen, koska uskoi kaikkien ihmisten pohjimmaiseen hyvyyteen niin lujasti. Nykyään en enää tiedä mihin uskoisin ilman että se kostautuu jollain lailla. Myös kulttuuriset odotukset kohdistuen kaksi- tai kolmekymppiseen, ovat erilaisia, mikä myös vaikuttaa...En koe olevani vanha, mutta minusta ikään kuin yritetään tehdä vanha. Jossain toisessa kulttuurissa olisi ehkä toisin.
Miksi te koette olevanne henkisesti uupuneita? -4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 16:21"]
Miksi te koette olevanne henkisesti uupuneita? -4
[/quote]
Kai se on sitä tiedon lisääntymistä, silmien avautumista ja pettymysten ja luopumisen tuottamaa. Lisäksi vanhenemisen alkaa nähdä ja tuntea ruumiissaan. Ei voi aloittaa alusta enää tai puhtaalta pöydältä noin vain.
Mä olen 38 ja huomenna henkisesti todella uupunut. Elämän todellisuus uuvuttaa, ihmisten ja työelämän teennäisyys ja lapsellisuus. Ja ihan kaiken muunkin, esim politiikan ja yleisen maailmanmenon. Olen todella pettynyt ihmiseen ja maailmaan, tämmöistäkö tämä olikin, mikään ei ollutkaan sellaista mitä kuvittelin aikuisuuden olevan lapsena -tai vielä muutama vuosi sittenkin. Haluan takaisin vaaleanpunaiset lasini, elämä oli kivempaa niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 16:02"]
Onko muilla kolmenkympin kieppeillä olevilla vastaavaa ongelmaa. Nykyisin uuvahdan heti, jos päivässä on yhtä useampaa tekemistä. Nuorempana jaksoi hyvin , jos oli vaikka kahden juhlat illan aikana. Nykyisin , jos tulisi 2 tapahtumaa samalle päivälle, on pakko sanoa, etten voi mennä kuin yhteen. Pelkkä kaupassa käynti saattaa jo uuvuttaa niin paljon, että on tukala lähteä harrastuksiin työn jälkeen.
[/quote]
Kuulosta tutulta. Jossain 25-27 ikävuoden kieppeillä se alkoi. Töistä kun tuli niin rojahti sohvalle. Pakolliset treenit vedin väkisin muutaman kerran viikkoon ja kaupassa jaksoi vaivoin käydä. Viikonloppuisin tai vapailla jaksoi sitten paremmin vaikka lähteä leffaan, kahville tai kauppoihin. Baareihin en ole jaksakut mennä enää vuosiin. Niin uuvuttavaa puuhaa juoda ja valvoa samaan aikaan että menee viikko palautumiseen. Aikuisopiskelijana, perheenisänä ja lisäksi työssä käyvänä energiat on muihin kuin velvollisuuksiin tosi vähissä. Nimenomaan toi yhteen tekemiseen riittävä energia on tuttu juttu. Kunto on ihan hyvä, kyse ehkä enemmän henkisistä asioista vaikka onhan se kroppakin osittain jo kulunut kroonisine vaivoineen, siitä saa syyttää vuosikausien raskasta liikuntaa ja treeniä. Ikää nyt 32 vuotta.
Olettepa te kyynisiä. Oikein pahaa tekee. Minulla ei ole ollut lukiovuosien jälkeen mitään idealistisia kuvitelmia, mutta enpä jaksa maailman pahuuttakaan taivastella. Kun on mukava, omia arvoja vastaava elämä, ja utelias luonteenlaatu, jaksaa kyllä olla innostunut.
Neuvoisin silti käymään lääkärissä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on alidiagnosoitu vaiva, jonka oireita epäillään milloin masennukseksi, milloin uupumukseksi. -4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 16:46"]
Olettepa te kyynisiä. Oikein pahaa tekee. Minulla ei ole ollut lukiovuosien jälkeen mitään idealistisia kuvitelmia, mutta enpä jaksa maailman pahuuttakaan taivastella. Kun on mukava, omia arvoja vastaava elämä, ja utelias luonteenlaatu, jaksaa kyllä olla innostunut.
Neuvoisin silti käymään lääkärissä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on alidiagnosoitu vaiva, jonka oireita epäillään milloin masennukseksi, milloin uupumukseksi. -4
[/quote]
En ole kyyninen, vaan realisti. Olen sosiaalisessa työssä ja autan optimistisesti ihmisiä, jotka on muiden mielestä toivottomia tapauksia. En tiedä millaisia kokemuksia elämästä sinulla on, mutta yleensä tähän ikään mennessä on jo ehtinyt sattua ja tapahtua, jos on halunnut intensiivisesti osallistua maailman menoon ja pohtia asioita. On esim. saattanut jo menettää omaisiaan ja ystäviään kuolemalle.
PS. Mainitsemasi vaiva on jo tutkittu, eikä sellaista minulla ollut. Lisäksi syön terveellisesti ja otan kaikki mahdolliset vitamiinit sekä pidän kunnostani huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 16:46"]
Olettepa te kyynisiä. Oikein pahaa tekee. Minulla ei ole ollut lukiovuosien jälkeen mitään idealistisia kuvitelmia, mutta enpä jaksa maailman pahuuttakaan taivastella. Kun on mukava, omia arvoja vastaava elämä, ja utelias luonteenlaatu, jaksaa kyllä olla innostunut.
Neuvoisin silti käymään lääkärissä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on alidiagnosoitu vaiva, jonka oireita epäillään milloin masennukseksi, milloin uupumukseksi. -4
[/quote]
En ole kyyninen, vaan realisti. Olen sosiaalisessa työssä ja autan optimistisesti ihmisiä, jotka on muiden mielestä toivottomia tapauksia. En tiedä millaisia kokemuksia elämästä sinulla on, mutta yleensä tähän ikään mennessä on jo ehtinyt sattua ja tapahtua, jos on halunnut intensiivisesti osallistua maailman menoon ja pohtia asioita. On esim. saattanut jo menettää omaisiaan ja ystäviään kuolemalle.
PS. Mainitsemasi vaiva on jo tutkittu, eikä sellaista minulla ollut. Lisäksi syön terveellisesti ja otan kaikki mahdolliset vitamiinit sekä pidän kunnostani huolta.
[/quote]
Realisti minäkin olen, mutta ei se ole väsymystä aiheuttanut. Päin vastoin: kun osaa asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin eikä lähde höntyilemään turhia, energiaa ei kulu turhanpäiväiseen murehtimiseen. Sen sijaan kuulostaa siltä, että sinulla on hyvin kuluttava työ. Minusta ei ole mikään ihme, että "epätoivoisten tapausten" auttaminen joka päivä kuluttaa. En minä jaksaisi esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai hoitajan työtä ollenkaan. En olisi jaksanut minkään ikäisenä.
Turha syyttää ikää ongelmasta, joka ei iästä johdu. -4
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 16:39"]
Mä olen 38 ja huomenna henkisesti todella uupunut. Elämän todellisuus uuvuttaa, ihmisten ja työelämän teennäisyys ja lapsellisuus. Ja ihan kaiken muunkin, esim politiikan ja yleisen maailmanmenon. Olen todella pettynyt ihmiseen ja maailmaan, tämmöistäkö tämä olikin, mikään ei ollutkaan sellaista mitä kuvittelin aikuisuuden olevan lapsena -tai vielä muutama vuosi sittenkin. Haluan takaisin vaaleanpunaiset lasini, elämä oli kivempaa niin!
[/quote]
Mulle oli rankkaa se kun ihmiset alkoivat todella pariutua "niiden oikeiden" kanssa, kun huomasi miten raha tätä maailmaa pyörittää. Karmeita tapauksia pidettiin muka niin lutuisina kunhan niillä oli "hyvän alan" paperit taskussa tai perheellä menestyvä yritys. Samoin monen uudet "kaverit" valkkautui sitä mukaa kenen kautta sai tuottavia kontakteja ja uusia työmahdollisuuksia. Kunnon itsepetosta :(
Ei ole normaalia tuollainen. Mene lääkäriin.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 16:46"]
Olettepa te kyynisiä. Oikein pahaa tekee. Minulla ei ole ollut lukiovuosien jälkeen mitään idealistisia kuvitelmia, mutta enpä jaksa maailman pahuuttakaan taivastella. Kun on mukava, omia arvoja vastaava elämä, ja utelias luonteenlaatu, jaksaa kyllä olla innostunut.
Neuvoisin silti käymään lääkärissä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on alidiagnosoitu vaiva, jonka oireita epäillään milloin masennukseksi, milloin uupumukseksi. -4
[/quote]
En ole kyyninen, vaan realisti. Olen sosiaalisessa työssä ja autan optimistisesti ihmisiä, jotka on muiden mielestä toivottomia tapauksia. En tiedä millaisia kokemuksia elämästä sinulla on, mutta yleensä tähän ikään mennessä on jo ehtinyt sattua ja tapahtua, jos on halunnut intensiivisesti osallistua maailman menoon ja pohtia asioita. On esim. saattanut jo menettää omaisiaan ja ystäviään kuolemalle.
PS. Mainitsemasi vaiva on jo tutkittu, eikä sellaista minulla ollut. Lisäksi syön terveellisesti ja otan kaikki mahdolliset vitamiinit sekä pidän kunnostani huolta.
[/quote]
Realisti minäkin olen, mutta ei se ole väsymystä aiheuttanut. Päin vastoin: kun osaa asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin eikä lähde höntyilemään turhia, energiaa ei kulu turhanpäiväiseen murehtimiseen. Sen sijaan kuulostaa siltä, että sinulla on hyvin kuluttava työ. Minusta ei ole mikään ihme, että "epätoivoisten tapausten" auttaminen joka päivä kuluttaa. En minä jaksaisi esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai hoitajan työtä ollenkaan. En olisi jaksanut minkään ikäisenä.
Turha syyttää ikää ongelmasta, joka ei iästä johdu. -4
[/quote]
Henkinen kasvu tapahtuu ikääntymisen myötä ja välillä se ei ole miellyttävää, koska maailmasta alkaa paljastua epämiellyttäviä asioita. Lisäksi kokemukset kertyvät iän myötä ja negatiivisista kokemuksista on yhä vaikeampi päästä yli. Kaikki eivät ole varustettuja samalla temperamentilla, vaan toiset voivat olla herkempiä kuin toiset. Hienoa jos olet säästynyt pahimmalta paskalta. En tekisi työtäni, jollei se palkitsisi minua. Maailma voi ehkä olla sen kautta edes vähän parempi paikka. Teen myös vapaaehtoistyötä.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 16:46"]
Olettepa te kyynisiä. Oikein pahaa tekee. Minulla ei ole ollut lukiovuosien jälkeen mitään idealistisia kuvitelmia, mutta enpä jaksa maailman pahuuttakaan taivastella. Kun on mukava, omia arvoja vastaava elämä, ja utelias luonteenlaatu, jaksaa kyllä olla innostunut.
Neuvoisin silti käymään lääkärissä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on alidiagnosoitu vaiva, jonka oireita epäillään milloin masennukseksi, milloin uupumukseksi. -4
[/quote]
En ole kyyninen, vaan realisti. Olen sosiaalisessa työssä ja autan optimistisesti ihmisiä, jotka on muiden mielestä toivottomia tapauksia. En tiedä millaisia kokemuksia elämästä sinulla on, mutta yleensä tähän ikään mennessä on jo ehtinyt sattua ja tapahtua, jos on halunnut intensiivisesti osallistua maailman menoon ja pohtia asioita. On esim. saattanut jo menettää omaisiaan ja ystäviään kuolemalle.
PS. Mainitsemasi vaiva on jo tutkittu, eikä sellaista minulla ollut. Lisäksi syön terveellisesti ja otan kaikki mahdolliset vitamiinit sekä pidän kunnostani huolta.
[/quote]
Realisti minäkin olen, mutta ei se ole väsymystä aiheuttanut. Päin vastoin: kun osaa asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin eikä lähde höntyilemään turhia, energiaa ei kulu turhanpäiväiseen murehtimiseen. Sen sijaan kuulostaa siltä, että sinulla on hyvin kuluttava työ. Minusta ei ole mikään ihme, että "epätoivoisten tapausten" auttaminen joka päivä kuluttaa. En minä jaksaisi esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai hoitajan työtä ollenkaan. En olisi jaksanut minkään ikäisenä.
Turha syyttää ikää ongelmasta, joka ei iästä johdu. -4
[/quote]
Minusta kuulostaa siltä, että olet kyynisempi ja pessimistisempi kuin minä.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 16:52"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 16:46"]
Olettepa te kyynisiä. Oikein pahaa tekee. Minulla ei ole ollut lukiovuosien jälkeen mitään idealistisia kuvitelmia, mutta enpä jaksa maailman pahuuttakaan taivastella. Kun on mukava, omia arvoja vastaava elämä, ja utelias luonteenlaatu, jaksaa kyllä olla innostunut.
Neuvoisin silti käymään lääkärissä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on alidiagnosoitu vaiva, jonka oireita epäillään milloin masennukseksi, milloin uupumukseksi. -4
[/quote]
En ole kyyninen, vaan realisti. Olen sosiaalisessa työssä ja autan optimistisesti ihmisiä, jotka on muiden mielestä toivottomia tapauksia. En tiedä millaisia kokemuksia elämästä sinulla on, mutta yleensä tähän ikään mennessä on jo ehtinyt sattua ja tapahtua, jos on halunnut intensiivisesti osallistua maailman menoon ja pohtia asioita. On esim. saattanut jo menettää omaisiaan ja ystäviään kuolemalle.
PS. Mainitsemasi vaiva on jo tutkittu, eikä sellaista minulla ollut. Lisäksi syön terveellisesti ja otan kaikki mahdolliset vitamiinit sekä pidän kunnostani huolta.
[/quote]
Realisti minäkin olen, mutta ei se ole väsymystä aiheuttanut. Päin vastoin: kun osaa asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin eikä lähde höntyilemään turhia, energiaa ei kulu turhanpäiväiseen murehtimiseen. Sen sijaan kuulostaa siltä, että sinulla on hyvin kuluttava työ. Minusta ei ole mikään ihme, että "epätoivoisten tapausten" auttaminen joka päivä kuluttaa. En minä jaksaisi esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai hoitajan työtä ollenkaan. En olisi jaksanut minkään ikäisenä.
Turha syyttää ikää ongelmasta, joka ei iästä johdu. -4
[/quote]
Minusta kuulostaa siltä, että olet kyynisempi ja pessimistisempi kuin minä.
[/quote]
En ole ollenkaan kyyninen enkä pessimistinen. En vain yhtään viihtyisi tuollaisessa työssä. -4
Totta kai sielu karstoittuu.