Lue keskustelun säännöt.
Mitä mulle tapahtui?
28.12.2014 |
Oltiin joulun aikaan anopilla. En oikein tykkää heistä mutta siedän. No tällä kertaa sain pakkomielteen että he eivät puhu minulle. Pari päivää pyörittelin päässäni tuota raivostuttavaa ajatusta kunnes koitti eräs aamu. Tuona aamuna heräsin kuin perseeseen ammuttu karhu. Raivoissani menin heidän sohvalleen ja kovaan ääneen aloin luetella firman joululounaan sisältöä ja hokea että kiitos kysymästä. Tuota jatkui kymmenen minuuttia. Sekosinko?
Koskaan aiemmin en ole tuolla lailla käyttäytynyt.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiän perheen jouluperinne. Vuorovuosin aina saa jokanen kunnian suorittaa sen.
Heh! Näen sut siinä sohvalla selittämässä ja appivanhemmat katsoo ihmeissään...
Olisihan tuon voinut rakentavamminkin hoitaa.
Sulla meni kuppi nurin sen jälkeen, kun olit pakkoajatuksisesti kiertänyt päässäsi kehää, jonka mukaan sinua ei huomioida anoppilassa. Raivonpurkaus. Toivottavasti helpotti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua hyvin, mutta kyllähän tuo tavallaan skitsahtaminen oli.
Olen skitsahtanut kerran aikaisemmin nyt kun oikein muistelen. luulin että ihmiset on mua vastaan. Silloin menin ilmoittamaan heille, ei appivanhemmmille, että mitä mua vastaan olette. Tuota seurasi tunnin mittainen itku-raivokohtaus. Ihme juttuja. Auttaiskohan lääkitys?
Kenelläkään ideaa?