Pelkään ottaa koiraa

Kumpi teistä on päävastuussa koirasta, sinä vai miehesi? Itselläni aikanaan oli ensimmäisen koiran kanssa joskus sellaisia pelkoja että miten selviän niin suuresta vastuusta ja säikähtelin alkuun koiran jokaista yskäisyä että mikä sillä on. Ajan myötä ja koiraan kiintymisen myötä nuo ajatukset hävisivät kun huomasin että osaan oikein hyvin hoitaa ja kasvattaa koiraa. Kannattaa hankkia koira sellaiselta kasvattajalta jolta saa tukea jatkossakin.

Meillä on nykyisin kaksi mittelspitziä ja se ainakin on melko sopiva rotu ensimmäiseksi koiraksikin, joskin hieman haukkuherkkä ja jotkin yksilöt voivat olla aika vilkkaita. Ei kuitenkaan tykkää yksinolosta vaan on onnellisin kun saa olla "lauman" parissa.

Tämäpä onkin siinä mielessä myös stressaava juttu, kun puhuttu että mies olisi päävastuussa, mutta todellisuudessa se olisin minä, koska olen tämän vuoden kotona. Eli käytännössä minä vahdin päivisin ja mies hoitaa illat ja yöt. :)
Sekään ei oikein helpota kun kaikki keskusteluketjut ja sivustot täyttyvät siitä, että jo valmiiksi syyllistetään siitä ettei ulkoiltaisi tarpeeksi tai että koiraa ei hankita sohvatyynyksi tai lasten leikkikaluksi. :( Eikä olla toki niin oltu tekemässäkään.

Ap

Kerrankin vastuullinen koiranomistaja. Jokaisen pitäisi ajatella yhtä tarkkaan kuin sinä ja punnita asioita. Hienoa. Teille varmasti sopii koira ja kaikki menee hyvin. Ja nyt sitten rennosti vaan, ei se ole rakettitiedettä, lapsetkin olet osannut kasvattaa.

Mietin ap aivan samoja asioita. Puntaroin koiran hyviä ja huonoja puolia monta vuotta. Siinä ajassa lapset kasvoi ja yks kaks bongasin meille sopivan koiran. Siinä ei sitten enää jahkailtu vaan viikossa meillä oli uusi perheenjäsen.
Tytär hoitaa koiran ruokinnan ja lenkin aamuisin. Muuten koira on minun vastuullani. Päivääkään en ole katunut. Koira on mulle aivan kaikki kaikessa. Vaakasateessa lenkkeilykään ei haittaa, kun haluan pikku koiralleni vaan parasta :)
Meillä kävi tuuri, kun koiramme on luonteeltaan aivan mahtava tapaus. Kiltti ja tottelevainen.
Ajatus kolmannesta lapsestakin unohtui kun saan puuhata kaikkea kivaa koirani kanssa.

No, mun sisko otti koiran miehen ja lasten painostuksesta hetken mielijohteesta "kun se on niin söpö" ja on niidenkin koira vielä hengissä.

Koiran ottamista kannattaa miettiä todella tarkkaan ( mitä kaikki eivät valitettavasti tee!). Mutta jos edelleen epäröit, kannattaa miettiä ja puntaroida edelleen ja ehkä siirtää hankintaa vähän eteenpäin tulevaisuuteen.
T. Koiranomistajana viimeiset 30 vuotta

Kiitos ihanat ihmiset kommenteistanne! Tämä helpotti jo aivan suunnattomasti! Olin ehkä henkisesti valmistautunut av-ryöpytykseen siitä, että jos ajatukset ovat jo tällaisia niin täysin vastuutonta sitten koiraa ottaa. Mutta eiköhän tässä aleta nyt tosi tarkoituksella katselemaan mieleisten rotujen tulevia pentueita ja lähdetä rohkeasti tutustumaan. :) Toivottavasti siis tänä keväänä saisimme perheenlisäystä. :) Kiitos!

Ap

Tai kuten 7 ilmaisi, että kannattaisi vaan odotella sitä oman olon muuttumista ajansaatossa. Onhan sekin toki mahdollisuus, mutta sitten sitä jouduttaisiin elämään monta vuotta ilman että koira on osana meidän elämää. :( Ja se tuntuisi kovin surulliselta, vain sen vuoksi, että muutos pelottaa.

Ap

Hyvä kirja uuteen kotiin on Pentuneuvola. Ja juu, sanon tämän varmaan jo kolmannessa ketjussa, mutta kun on itse hyväksi todennut tän laumanjohtajuuden, niin ilo on mainostaa. ",