Työttömänä olleet: miten olette selvinneet identiteettikriiseistä?
Kaikki, jotka ovat olleet esim. työttömänä ja saaneet identiteettikriisin: miten olette ohittaneet sen? Itse olen ollut aiemminkin työttömänä, mutta tämä ei ole aiemmin ilmennyt näin pahana ja jatkuvana henkisesti sekä fyysisesti.
Kommentit (5)
Saamalla töitä, ikävä myöntää, mutta sen se minulta vaati.
Oikeastaan siitä selviää vain saamalla työn, opiskelupaikan tai lapsen. Jo osa-aikainenkin työ tuntuu työttömyysjakson jälkeen itsetunnon kannalta lottovoitolta, samoin opiskelupaikan saaminen, lapsen saaminenhan on kyllä elämän hienoimpia asioita, sillä työelämässä et ole korvaamaton, mutta lapsellesi olet monta vuotta korvaamaton ja tärkeä. Työttömänä et ole tässä yhteiskunnassa mitään, en sano tätä ilkeyttäni vaan ihan omasta kokemuksesta!
Itselleni ei ole tullut juuri minkäänlaista kriisiä. Luultavasti siitä syystä, että tavallaan ilmoitin itse mieluummin saavani lopputilin kuin huonomman työn ja ison palkanalennuksen melkein 15 vuoden työuran jälkeen samassa työpaikassa. Oli jo mitta muutenkin täynnä jatkuvia yt-neuvotteluja, lomautuksia ja irtisanomisia... Viimeiset pari vuotta ko. paikassa olivat jatkuvaa stressiä ja ahdistusta. Niinpä koin, että iso kivikasa putosi harteilta, kun "vapauduin". Oon nyt vuoden ollut työtön. Sinä aikana hakenut lukuisia työpaikkoja ja ollut kahdessa koulutuksessa. Mietin alan vaihtoa ja opiskelemaan menoa ensi syksynä. Olen tyytyväinen ja tuhat kertaa onnellisempi kuin viimeisimmässä työssäni, koska enää en näe vain loputonta pimeää putkea vailla valoa, vaan maailman täynnä mahdollisuuksia.
Mä olen teknisesti työtön, mutta teen jatko-opintoja, koska tällä nykyisellä tutkinnolla ja työkokemuksella en tule saamaan vakipaikkaa sieltä, missä olen urani tehnyt. Siksi en kokenut mitään kriisiä työttömäksi jäädessäni, koska opiskelu on kuitenkin yhteiskunnallisesti "hyväksyttävämpää".
En ole onnistunut ohittamaan sitä mitenkään. Työttömyys on leimannut kaikkea; olin kotitäiti koska olin oikeasti työtön, nyt opiskelen koska olen oikeasti työtön. Itsetunto on ihan nollilla välillä, tuntuu ettei elämä etene mihinkään. Samalla olen kuitenkin iloinen siitä että saan opiskella, kohta valmistun ja sitten ei pitäisi enää olla töistä pula. :)