anopin asenne muuttui kun saimme lapsen.

Käyttekö siellä usein?jos ette ni helpoimmalla pääset kun hypit sen hetken anopin pillin mukaan.

Sekin... Pitäisi käydä monta kertaa viikossa. Ei huvita ja menee kaikki positiivinen energia.

Vanhalle ihmiselle voi sanoa vastaan kohteliaasti. Jos koko ajan olet hyväksyvinäsi anopin mielipiteet, hän saa väärän kuvan tilanteesta ja tulee aikojen kuluessa vain komentelevammaksi.

Takes two tango...Käyttäytyjä ja käytöksen mahdollistaja. Vastaan voi sanoa myös kohteliaasti, jos sinusta ei siihen ole niin puhu miehellesi. Ja näin aluksia vähentäkään niitä vierailuja. Vetoa vaikka lapsen rutiineihin!

Onko lapsen saannista kauan? Mietin että minulla oli vähän samanlainen olo. Siis että olen vain anopilleni synnytyskone ja en osaa hänen mielestään tehdä lapsen kanssa mitään oikein. 

Olin tietyllä tapaa esikoisen kanssa epävarma ja esimerkiksi vauvan pukeminen ja vaipanvaihto oli aluksi kömpelöä ja varovaista. Anoppi sitten oikeasti hyvällä neuvoi ja auttoi mutta se tuntui siltä että anoppi piti minua huonona. Ei hän pitänyt. Nykyisin välimme ovat hyvät.

Meillä ei ole vielä lapsia, vain koiranpentu, mutta anoppi on vihannut minua siitä hetkestä kun mieheni kertoi seurustelevansa jonkun kanssa... EI AUTA OLLA HILJAA, ainut millä täti lopetti jatkuvan piinan oli se, että miehen kanssa yhdessä kerrottiin miten menee välit täysin jos tämä ei lopu nyt. Nimenomaan yhdessä, eli sinun on kerrottava miehellesi miten anoppi saa sinut tuntemaan. Muuten se alkaa vain viestitellä miehellesi, mainitella avioeroon ja keksin parempia kumppaneita kun sinä. "Naapurin Laura kyllä tekee kaikki soseet itse, siivoaa koko huushollin kahdesti viikossa, rintaruokki täysimetyksellä 6kk eikä koskaan valita mistään. Miehensäkin onnellisemman oloinen kun sinä äidin pieni poloinen".

Useimmilla anopeilla asenne muuttuu päinvastaiseen suuntaan, miniästä tulee arvokas vasta sen jälkeen, kun hän on synnyttänyt lapsen. (Tai hyvässä tapauksessa entistä arvokkaampi, jos anoppi on pitänyt miniäänsä arvossa aiemminkin.)

Eikö sinun anoppisi olisi halunnut lapsenlapsia koskaan? Vai onko kyse siitä, että hän ei olisi tahtonut niitä vielä (siis katsoo itsensä liian nuoreksi olemaan mummo tai teidät liian nuoriksi hankkimaan vielä lapsia)?

Ehkä anoppi ajan kanssa sopeutuu ajatukseen, että teillä nyt on joka tapauksessa se lapsi on ja hän itse on isoäiti. Jos ei sopeudu ja jos vain jatkaa tylyä kohteluaan, ehdottaisin että oman mielenterveytenne takia otatte häneen vähän etäisyyttä.

Minun  anoppini sanoi esikoisen syntymän jälkeen, miten oli surkutellut tylsää lapsetonta elämäämme. Kärsimme vuosikausia lapsettomuudesta, joten tuo kommentti oli melko ikävä. Nyt kun meillä on lapsia, saamme koko ajan kuulla miten meidän pitäisi toimia. Anoppi ei tajua ollenkaan, että ajat ovat muuttuneet 70-luvusta. Yrittävät appiukon kanssa ohjailla elämäämme koko ajan. Mielestäni mieheni pitäisi laittaa enemmän rajoja vanhemmilleen, mutta miehestä tulee pelkkä tossu vanhempiensa edessä. Välillä tuntuu etteivät poikalasten vanhemmat osaa katkaista napanuoraa.