"Tehkää jo toinen lapsi"
Mikä ihmisiin on mennyt, kun suurinpiirtein joka ikinen joko sanoo suoraan tai kautta rantain, että meidän pitäisi jo _tehdä_ toinen lapsi. Ihan niinkuin asia kuuluisi muille. Ja lapsia ei _tehdä_. Ellen olisi hyvin vaitelias yksityisasioistani, kertoisin että yritystä takana nyt vuosi ja 14 pettymystä. Harmittaa ihan todella kuulla tuo sutkautus joka välissä. Omat hormonini ovat vieläkin sekaisin, vaikka ainokainen lapsemme on jo lähemmäs 3v.
Onko teillä vinkkejä aiheen väistelyyn? Tämä on kipeä asia ja ennenkaikkea hyvin yksityinen.
Muistutuksena kaikille: vaikka jollain olisi yksi lapsi, ei se tarkoita että niitä siunaantuu lisää.
Kommentit (23)
Täällä sympatiat ap:lle!
itse en voi saada lapsia, sen uutisen takia tuli aikanaan ero vakavasta suhteesta. no nyt olen elellyt itsekseni ja ihmiset toitottavat lähes viikottain että jos en ala etsiä miestä jään vielä lapsettomaksi... ihan kun se vain siitä miehestä olisi kiinni. ihmiset voivat olla ääliöitä välillä.
No mikset sano, että ei se aina pelkästä halusta ole kiinni.
Onneks mä tein ekat kaks samalla kertaa. Mutta sitten jouduinkin kuuntelemaan, kun odotin kolmatta, että mitä te nyt... kun meillä siis jo oli poika ja tyttö. Neljättä ja viidettä odottaessa kukaan ei kommentoinut enää mitenkään. :)
Turhauttavaa. Meillä 3,5v ikäeroa ihan omasta tahdosta. Ja sai siinäkin välissä kuolla useempaan kertaan, että hopihopi.. Vaikkei moinen asia kellekään kuuluu. Mur! En osaa siis kuin sympata. Teillä vielä hirveämpi tilanne, kun ei lasta yrityksestä huolimatta kuuluu. Plussatuulia! Ymmärrän, ettei halua kaikille kailottaa, että yritetty on.
Meidän esikoinen on reilu 3v., sisarusta yritetty yli 2 vuotta tuloksetta. Esikoisen ollessa pienempi uteluita toisesta lapsesta tuli useastikin. Ne ovat nyt onneksi vaienneet. Emme ole kertoneet julkisesti, että toista lasta ei toiveista huolimatta kuulu. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa sanoa? Totean vaan, että toivottavasti joskus saamme toisen lapsen, tällä hetkellä yksi on hyvä.
Vituttaako mahoja nro 3:n lapsionni, vai miksi alapeukkuja? Kaikki teitä ärsyttääkin, ei saa kenelläkään mennä paremmin kuin teillä.
Vitonen jatkaa; kyllä tässä on alkanut asennoitumaan elämään yksilapsisena perheenä. Ja kyllä, ystävien vauvauutiset satuttavat.
Joo, eivätkä kaikki edes halua toista eikä se kuulu muille. Jos tietää ennalta omat henkiset ja taloudelliset resurssit, ei pidä väkisin muiden mieliksi tehdä toista. Tulisi vain onneton lapsuus sille, jonka vanhemmat palavat loppuun eikä ole varaa mihinkään. Eikä se sisarus sitä paitsi aina ole autuaaksi tekevä asia, itselläni esimerkiksi on 4 sisarusta enkä ole juurikaan yhteyksissä. Toisille kaveritkin voivat olla läheisempiä.
Lapsia ei saa kukaan saada helposti, ei varsinkaan useampaa kerralla.
Se on väärin, se on muilta, pois!
Kuule, tee ihan itse.
Siinä sulle vastausmalli valmiiksi.
Jep,meiltäkin useasti kysytty koska toinen tulee.
Esikoinen siis 3,5. Ihmisten vaan on niin vaikea tajuta että kaikki eivät halua enempää lapsia.
Kesällä tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja tein abortin.
Minut saa ihan rauhassa tuomita,en vaan jaksaisi toista lasta.Mieheni on samaa mieltä.
On kyllä uskomatonta, miten tarkat normit näissä asioissa Suomessa on! Sosiaalisesti hyväksytty aika tehdä esikoinen kestää naisella noin 5 vuotta eli 27:stä 32:een, ja lapsia pitää nimenomaan tehdä kaksi ja nekin ehdottomasti 1,5-2,5 vuoden ikäerolla. Kaikkia muita valintoja, suurempaa tai pienempää lapsilukua ja matalampaa tai korkeampaa synnytysikää kommentoidaan avoimesti.
Mä sanoin aikoinani esikoisen syntymän jälkeen, että jos olisin tiennyt miten hirveää synnyttäminen on, olisin jättänyt hänetkin tekemättä. Ja sitten aloin kertoa montako tikkiä alapäähän ommeltiin. Yllättävää kyllä, kukaan ei sanonut, että tehkää toinen :) Olivat sitten hämmästyneitä, kun 4 vuoden päästä esikoinen sai sisaruksen.
Meillä tuli lapsi viiden vuoden hoidoilla, joten se lapsi todellakin tekemällä tehtiin. Emme pitäneet tästä suurta melua, joten harva tietää asiasta. Synnytys meinasi viedä hengen sekä minulta että lapselta, ja päätin, että toiste en halua samaa kokea.
Nyt kun lapsi on vuoden, olen saanut kuulla suunnasta jos toisestakin, että eikö olisi aika ruveta tekemään jo sisarusta, sääli kun lapsi joutuu kasvamaan ihan yksin, kyllä se tarvitsisi leikkiseuraa jne. Vituttaa aivan älyttömästi. Olen sanonut ihmisille, että jaa Kiinastako sellainen pitäisi hommata, mies taitaa kyllä olla jo liian vanha adoptiojonoon. Se yleensä hämmentää ihmisiä niin paljon, että sulkevat suunsa.
Huh. En voi ymmärtää ihmisten hinkua kommentoida muiden yksityisasioita. Pitäisihän jokaisen perheellisen tietää, että lasten tekeminen ei aina noin vain onnistu ja vaikka onnistuisikin, lasten kasvatus on kovaa työtä. Minulta kysellään joskus lapsettomuudesta, mutta moniin muihin verrattuna olen päässyt helpolla kyselyiden suhteen. Sympatiat ap:lle täältäkin.
t: 3 lapsen täti, 34 v., lapseton sinkku, vähän vela-henkinen mutta ei kuitenkaan vela
16, vedä se hyödytön vittu päähäs.
Eipä niitä lapsia TEKEMÄTTÄ SAADA.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 16:32"]
Vituttaako mahoja nro 3:n lapsionni, vai miksi alapeukkuja? Kaikki teitä ärsyttääkin, ei saa kenelläkään mennä paremmin kuin teillä.
[/quote]
Yleensä nää suurperheiden vanhemmat on sellasia, jouden ei olis tarvinnut lisääntyä ollenkaan.
Esim.
http://img.avatv.fi/mn_kuvat/ava/ohjelmat/erilaiset_aidit/1506120.jpg
Sannoo vaan suoraan et sorry no can do, ei aina onnistu vaikka haluais
Ap täällä. En tosiaankaan yhtään tykkää puhua yksityisasioistani ja tämä on sen listan kärjessä. Eli en halua sanoa että yritetty on. Siitä kun seuraa aina lisäkysymyksiä. Minusta lapsiasia on niin yksityinen juttu, että jos ei sitä itse ota esille, ei toistenkaan pidä.
Eniten harmittaa lapsettomuushoidoilla omansa saaneiden kysymykset, heidän jos jonkin luulisi olevan hienotunteisia tässä asiassa!