Olen huolissani tulevaisuudestani
Ongelmani on se että olen tietyllä tasolla puhekammoinen. Jos kuulen että täytyy pitää suullinen esitelmä, se saa karvat nousemaan pystyyn. Saan aina esiintymisestä huonoja arvosanoja mikä laskee ikävästi koko työn arvosanaa. Olen syksyllä lukioon menossa jossa niitä esitelmiä on todella paljon ja nyt keväällä on edessä neljä. Yksi täytyy pitää englanniksi ja sitä pelkään eniten sillä englannin puhuminen on heikoin osa-alueeni. Miten pääsisin pahimmasta jännityksestä eroon? Ymmärrän kyllä tietysti sen että monia varmasti jännittää mutta mulla menee sen takia koko esitys pilalle. Ääneni muuttuu kamalaksi piipitykseksi ja sanat hukkuvat kokonaan. En uskalla pitää esitelmää ilman että koko teksti on paperilla. Enkun esitelmässä sitä ei saa olla ja tuntuu että pyörryn siihen paikkaan vaikkei sen tarvii 5 min pidempi olla mutta silti.
Kommentit (8)
Minulla on ujo kuopus. Hän on saanut lisää rohkeutta esiintymällä ilman puhetta esmes tanssien tai jumpassa tai esmes kuorossa, jossa yksilösuoritus ei kuulu.
Enkussa hän rohkaistui, kun meillä asui vaihtari vuoden. Tämä kun ei osannut muuta kuin enkkua ja oli pakko käyttää sitä!
Erilaiset rentoutushoidot, terapia, äänivalmennus, tarvittaessa ehkä jopa lääkkeet. Käyttäisin itse noita, jos olisin hyvätuloinen. Tosin lääkkeitä en ehkä uskaltaisi, jäisin varmaan helposti koukkuun.
En pelkää muuten esiintymistä hirveästi esim jotain tanssiesitystä tai kun kilpalajia harrastan yksilönä. Mutta se puhuminen yleisön edessä yyyh
-ap-
Propral ja diapam. Ilman en pärjää. Suosittelen.
En usko että siihen juuri muu auttaa kuin harjoittelu. Sinänsä pöhköä että törmäät tuohon vasta lukiossa. Omien lasteni koulussa esiintymisiä aletaan harjoitella jo eskarissa, joten lukiossa se on jo enemmän kuin luontevaa!
Melkein kaikki ihmiset kuvittelevat, että esiintyminen ja puhekammoisuus hoituu harjoittelemalla. Näin se ei aina ole. Itse olen aina ollut suht hiljainen ja jokainen opettaja aina kuvitteli parantaneensa tilannettani. Mitään suoranaista ongelmaahan sinänsä ei ollut, en vain nauttinut äänessä olemisesta. Tilanne laukesi ongelmaksi vasta aikuisiällä, jolloin jouduin työssäni esiintymään paljon suurten paineiden ja psykoottisen pomon alaisena. Silloin minusta todella sananmukaisesti tuli puhekammoinen. Itse yritän itsenäisiä rentouskeinoja. Lääkkeisiin en koske.
Ikä voi auttaa. Itse olin tolkuttoman ujo esiintyjä vielä lukiossa, mutta työelämässä olen aina esiintynyt ihan sujuvasti ja pitänyt isojakin koulutuksia tyytyväisenä.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 14:51"]Ongelmani on se että olen tietyllä tasolla puhekammoinen. Jos kuulen että täytyy pitää suullinen esitelmä, se saa karvat nousemaan pystyyn. Saan aina esiintymisestä huonoja arvosanoja mikä laskee ikävästi koko työn arvosanaa. Olen syksyllä lukioon menossa jossa niitä esitelmiä on todella paljon ja nyt keväällä on edessä neljä. Yksi täytyy pitää englanniksi ja sitä pelkään eniten sillä englannin puhuminen on heikoin osa-alueeni. Miten pääsisin pahimmasta jännityksestä eroon? Ymmärrän kyllä tietysti sen että monia varmasti jännittää mutta mulla menee sen takia koko esitys pilalle. Ääneni muuttuu kamalaksi piipitykseksi ja sanat hukkuvat kokonaan. En uskalla pitää esitelmää ilman että koko teksti on paperilla. Enkun esitelmässä sitä ei saa olla ja tuntuu että pyörryn siihen paikkaan vaikkei sen tarvii 5 min pidempi olla mutta silti.
[/quote]
Niin ja vielä tässä tulevaisuudessa niitä joudun töissäkin pitämään että senkin takia olisi kiva päästä ylimääräsestä jännityksestä eroon.