Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tekee minusta syyllisen
28.12.2014 |
Anoppi ei voi myöntää itselleen, että poikansa on pettänyt vaimonsa ja lapsensa salasuhteilla. Kääntää sen kaiken miniänsä syyksi, jotta pystyisi sen pettymyksen poikaansa kestämään. Minä olen se miniä enkä ole asiaa vatkannut vaan kun tiedän anopin tietävän niin annan asia olla enkä ota sitä esille.Odotan kunhan lapset kasvaa isommaksi.
Anoppi taas kääntää asian päälaelleen, tehden minusta pettäjän ja vihjailee ja syyllistää kuin minä olisin se pettäjä ja rikkoja. Pitääkö minun tämäkin ottaa omaksi syykseni. Onko muillakin näin?
Kommentit (17)
No jos on yhteishuolto pitää olla miehen lupa että lapset saa viedä toiseen kaupunkiin tai kuntaan kirjoille vain erittäin painavissa syissä sitä ei tarvita kuten väkivallan pelko ja siitä pitää olla jo tuomio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16, Näin on. Siksi ap:n kannattaa miettiä etukäteen se, missä haluaa jatkossa asua, ja sen mukaan sitten ehdottaa miehelle yksinhuoltajuuttaan+laajaa tapaamisoikeutta tai yhteishuoltajuutta. Helpointa lapsille olisi jäädä tuttuun kotikuntaan ja tavata isäänsä paljon, mutta voi olla, että se tekisin ap:n elämästä kovin hankalaa. Mene ja tiedä.
http://opuslex.fi/lapsen-asuinpaikka-kuka-paattaa-yhteishuollossa/
15
Kyllä. Mun mies ei voi tehdä mitään väärin. Kaikki hänen mokansa johtuvat musta. Ei tosin sentään ole mitään noin vakavaa tehnyt, mutta silti alkaa ärsyttämään, kun mä olen aina syyllinen kaikkeen ja tietysti mies saa kaiken kunnian kaikista hyvistä jutuista, vaikka ne olisivat täysin mun aikaansaannoksia.
Välillä mietin menenkö ja petänkö kun minusta tehdään syntipukki asiaan, jota en ole tehnyt. Turhauttavaa kun ensin kärsii tilanteesta ja sen lisäksi joutuu vielä syntipukiksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata. Miksi muuten jatkat suhdetta pettäjän kanssa? Etkö pelkää, että tekee sen uudestaan?
Pelkään miehen vievän sukulaistensa ja suhteidensa avulla lasten huoltajuuden kun suvussa ja tuttavissa hyviä lakimiehiä. Itsellä ei sellaisia suhteita ole. Pelkään, että minut "pelattaisiin" ulos lasteni elämästä jollain keinolla, vaikka vieänkin normaalia elämää enkä ole alkkis tai vastaava. Olen läheltä seurannut kun täysin väärä vanhempi (alkoholisti ja väkivaltainen) sai lapsen huoltajuuden valehtelemalla ja suhteilla.
En enää tiedä välitänkö enää miehestäni ja alkaa sukukin tökkimään tätä menoa, olen vaan yrittänyt hillitä itseni ja olla välittämättä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itä jos vastaisit ihan ääneen niihin "vihjailuihin", että "niin Penttihän se tki noin".
tiedätkö varmasti, että anoppisi tietää, miten asat ovt, vai onko mahdolllidta, että anoppidi on kuullut van miehesi version (mahdollisesti aika värittyneenkin) tapahtumista?
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 11:15"]Välillä mietin menenkö ja petänkö kun minusta tehdään syntipukki asiaan, jota en ole tehnyt. Turhauttavaa kun ensin kärsii tilanteesta ja sen lisäksi joutuu vielä syntipukiksi.
ap
[/quote]
Älä sinä petä. Älä alennu samalle tasolle kuin miehesi. Kuvailemassasi tilanteessa minun mielestäni sun paras suoja on säilyttää arvokkuutesi.
Ole kuin teflonia miehesi ja hänen perheensä edessä. Ole kuin et edes ymmärtäisi vihjailuja. Samalla ala selvittää omia vaihtoehtoja.. Ei niitä lapsia saa sulta niin vain kieroiltua..hommaa oma juristi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kerran sanonut asiasta anopille kun anoppi sattui paikalle kun mies petti. En kyllä tiedä onko mies valehdellut jotain äidilleen ja siksi minusta tehty syyllinen. Mies kyllä kykenee valehtelmaan ihan sujuvasti ainakin pienissä asioissa. En tiedä onko mies sitten aiheettomasti syyttänyt minua petoksesta, vaikka itse onkin ollut petollinen. Anopille asia hyvin vaikea eikä halua siitä puhua.
ap
Onko anoppi nähnyt kuinka sua on sattunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin on helpompi kestää Sinun "syyllisyytesi" suhteenne hunoon vointiin kuin oman poikansa. Voisin kuvitella oman anoppini tekevän täysin samoin. Siksikin pidän viileät ja etäiset välit anoppiin, sopii myös hänelle.
Anopille ero olisi pahinta ja se kuinka lapset vietäisiin toiseen kaupunkiin sillä ajattelee varmaan mun mahdollisessa erossa muuttavan kotikaupunkiini ja silloin näkisi lapsia tosi harvoin välimatkan takia. On aina hyljeksien puhunut eroavista ihmisistä ja olisi itsekin halunnut erota apestani, mutta ei kai maineensa takia ole pystynyt tai ollut velvollisuuttaan yhdessä. Hänen avioliittonsa ollut tosi hankala jo hyvin kauan jo mieheni ollessa lapsi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt siis anoppi haluaa sinun toistavan oman virheensä: jäädä avioliittoon, jossa on paha olla....
Kaikista ikävin tuo anopin virhe on juuri teidän perheen kannalta: Sinun miehesi toistaa nyt luultavasti lapsuudenkodista oppimaansa mallia :(. Edellinen on anopille varmasti hyvin kivuliasta -hänhän varmasti kuvitteli kasvattavansa pojastaan erilaisen kuin mitä oma mies on.. Ja nyt hän on järkyttynyt, kun poika kaikesta huolimatta toistaa isänsä mallia.
En tiedä onko appi pettänyt anoppia koskaan, en osaa sanoa. Appi on kuitenkin hyvin hankala ihminen ja miehessä ajoittain samaa hankaluutta.
ap
Kuule, mitä ihmettä sillä on merkitystä mitä anoppisi lopulta ajattelee asiasta? Olet varmaan aika lailla tossun alla kun tuollainen mietityttää. Ymmärrän toki, että tilanne ei ole helppo, mutta et voi muuttaa miehesi ja hänen äitinsä välistä suhdetta. Sinun pitää vain miettiä mikä on itsellesi ja lapsillesi paras vaihtoehto. Ja anopin kuittailuihin ja vihjailuihin (jos siis jatkuvat ja häiritsevät sinua) vastaisin aivan selkeästi ja kysyisin josko hänellä olisi aikaa kuunnella 5 minuuttia. Kertoisin tilanteen rauhallisesti ja asiallisesti syyttelemättä ja sanoisin, että hänen vihjailunsa loukkaavat sinua ja perhettäsi. Kyllä ne siihen loppuvat ja osoitat samalla että sinulla on selkärankaa ja et siedä perättömiä vihjailuja.
Ei yksinhuoltajuutta ihan noin vaan saa kumpikaan osapuoli, etenkin yksinhuoltajuus isälle myönnetään vain aika painavilla perusteluilla. Vaikka olet nähnyt 'samankaltaisia' tilanteita, niin kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan voi tietää mitä oikeastaan suhteessa ja perheessä tapahtui. Paras siis vain keskittyä omaan tilanteeseen ja sen selvittelyyn. Kuntasi oikeusaputoimistosta saat tietoa ja neuvoja lakimiehen hankintaan. Kyllä ne asiat lähtevät suttaantumaan.
Komppi 14:lle, ketjun järkevin kommentti.
Älä sinä ap jää miehesi ja anopin tossun alle. Annat lapsillesikin aivan vääristyneen kuvan naiseudesta ja parisuhteesta, kun kestät ensin miehen petollisuutta ja vihamielistä käytöstä (mitäpä muutakaan toistuva pettäminen ja jopa täysin eöyhkeä kiinnijääminen ovat, rakkauttako!) - ja vielä päälle anopin ilkeää kuittailua!
Minäkin uskon miehesi valehdelleen äidilleen. Minkä lisäksi anoppi haluaa uskoa vain hyvää omasta pojastaan, eli valheet ovat uponneet otolliseen maaperään.
Täysin varmaa on, että kun miehesi on toistuvasti jäänyt pettämisestä kiinni, hän jatkaa sitä lopun ikänsä. Haluatko sietää sitä? Onko miehellesi sitten vastaavasti ok, jos sinä alat harrastaa sivusuhteita? Käyttääkö hän edes kondomia, vai onko mahdollista, että saat häneltä sukupuolitauteja ja onko mahdollista, että ennen pitkää kylillä kulkee lapsenne sisarpuolia?
On myös täysin mahdollista, että miehesi - kun on noin "sitoutunut" avioliittoonne - vaihtaa sinut ennen pitkää nuorempaan, kun löytää toisen, joka sietää hänen huoripukkeiluaan.
Jos et halua jäädä katselemaan tuota peliä, ota ero. Sinä saat kyllä lapset, ei miehesi niitä varmaan OIKEASTI edes halua haittaamaan tuota naisten kanssa vehtaamistaan. Muista toki, että vaikka sinä olet vihainen ja katkera miehelle, hän silti yhä lastenne isä, eli älä kosta lasten kautta, vaan ole valmis antamaan laajan tapaamisoikeuden, yhteishuoltajuuskin voisi olla ok. Eroat miehestä, lapset eivät eroa isästään.
Anopille sanot suoraan. "Mitä tarkoitat tuolla vihjailullasi?" Panet hänet kertomaan, mitä luulee tapahtuneen. Intä tarvittaessa pitkäänkin - ja sitten sanot suoraan "XX on valhdellut sinulle, hän on pettänyt minua jo kolmen (niin monen kuin nyt onkin) naisen kanssa, ja sinun on täysin turha yrittää syyllistää siitä minua, kun oma poikasi ei omaa minkäänlaista moraalia!"
Tuo ei ny varsinaisesti paranna välejäsi anoppiin, tietenkään, mutta ihan oman itsetuntosi ja oikeudenmukaisuuden vuoksi minä ainakin katkaisisin anopin puheilta siivet. Menköön mamma perkele itseensä ja miettiköön, miten on poikansa kasvattanut ja millaisen perhemallin antanut.
Mutta SINUN tehtäväsi, ap hyvä, on myös mennä nyt vakavasti itseesi ja miettiä, MILLAISEN PERHEMALLIN SINÄ ANNAT lapsillesi, kun siedät miehesi pettämistä. Lapset oppivat kotoaan sen, millaiset roolit miehellä ja naisella on parisuhteessa, miten ristiriitoja ratkotaan, millainen rooli uskollisuudella on.
Ala heti miettiä, miten arkesi järjestät eron jälkeen. Mistä saat töitä, vai onko sinulla töitä jo? Missä haluat asua, kannattaisiko jäädä nykyiselle asuinpaikkakunnalle ihan lasten takia, että tapaamiset isän kanssa sujuisivat (se on kumminkin lapsille tärkeää)? Mistä saat asunnon, kannattaisiko panna heti arjen alettua hakemus kunnallisesta vuokra-asunnosta?
Kun nuo on mietittynä, kerrot miehellesi, että ero on nyt edessä, koska hän ei ole kyennyt luopumaan sivusuhteistaan. Älä edes ala neuvotella, mies varmasti vakuuttaa haluaan muuttua, mutta tuskin siihen ikinä kykenee, kun ei ole tähänkään mennessä kyennyt. Kerrot, että otat lapset, mutta kysyt nyt, miten paljon mies haluaa heidän hoitoonsa ja kasvatukseensa osallistua. Ero voi sujua sopuisastikin, kun muistat edelleen, että et käytä lapsia kiristyksen tai koston välineenä. Jos teillä ei ole avioehtoa, omaisuus menee jakoon, mutta sitä sinun ei kannata jäädä odottelemaan, rahat esim. asuntonne myynnistä tulevat aikanaan, mutta realisointi voi laman vuoksi kestää.