Lue keskustelun säännöt.
35-vuotiaat, kertokaa elämästänne
03.01.2015 |
Mitkä ovat suurimmat saavutuksenne? Onko vakityö, puoliso, lapsia, asunto? Mistä vielä haaveilette? Entä miten lähipiirissä tilanne?
Itsellä 2 yliopistotutkintoa ja olen ainaisessa pätkätyökierteessä. Periaatteessa töitä pitäisi olla. Miehellä ehkä parempi tilanne, mutta paikka ei niin mielekäs. Tulot yhteensä on hyvät, mutta veroprosentti ja menot ovat myös suuret. Meillä on 2 lasta ja kolmas vielä tulossa.
Asutaan pk-seudulla vuokralla. On kesämökki, auto ja eteenpäin vuokrattu omistusasunto sekä iso laina. Joskus toivottavasti 5 v sisällä ostetaan vielä itselle oma asunto, hinnat ovat vaan niin järkyttäviä alueelta johon haluttaisiin.
Haluaisin kovasti matkustaa, ehkä työskennelläkin joskus ulkomailla. Pienet lapset ja rahan meno rajoittavat tätä haavetta vähän tällä hetkellä. Vapaa-aikaa ja omaa harrastusta toivoisin myös, elämä on liian kiireistä ja työ hyvin stressaavaa, haittaa yöunia (osin myös työn jatkuminen).
Yllättävän moni ikäiseni tai vähän vanhempi todella näyttävä ja fiksu nainen ovat edelleen sinkkuna. Kaikki varmaan haluaisivat jonkun löytää ja varmaan lapsiakin, mutta sopivaa ei tule kohdalle, vaikka netissäkin on varmaan kaikilla ollut ilmoitus. Ystävillä on työt ja asunnot, sinkut matkustelevat monet paljon. Pariutuneilla ystävillä alkaa nyt olla kaikilla lapsia, muutama juuri saanut esikoisensa, muutamilla takana hedelmöityshoitoja. Joku on jo ehtinyt erotakin ja toista kertaa naimisissa. Käytännössä koko lähipiiri on akateemisia pääkaupunkiseudulta. Itse ja mieheni olemme tavallisista duunariperheistä muualta muuttaneita. Suurin osa ystävistä on myös muuttanut etelään, osa hyvinkin kaukaa.
Olisi kiva kuulla muiden saman ikäisten kertomuksia, mihin elämä on teitä vienyt!
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:24"]2lasta, velkahelvetti, työtä on, ystäviä tai miestä ei, vuokra-asunto josta kohta muutettava pienempään kun rahat ei riitä. Haaveena kuolema.
[/quote] Vittu. Toisaalta olin tyytyvainen etteivat kaikki muutkaan ela suurta unelmaa tassa iassa, mutta sitten taas, hitsi mika tilanne sulla. Mutta me kukoistetaan sitten nelikymppisina, eiko vaan :) ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 23:22"]
Minulla kaksi lasta, tai no kolme, mutta kaksi elävää. Mies ja omakotitalo. Ei vakituista työtä, mutta aina olen ollut töissä. Nytkin tiedossa työpaikka mihin menen. Nyt olen vanhempain vapaalla vielä hetken. Lapsiluku on täynnä. Asun Lapissa pienessä kaupungissa.
Elämä on hyvinkin arkista mutta onnellista. Olin pitkään sinkkuna alle 30:nä ja en missään nimessä kaipaa enää sitä aikaa. Olen riekkumiseni silloin riekkunut. Nyt on rinnalla hyvä mies joka osallistuu paljon perheen elämään ja jää vielä lasten kanssa kotiin kun itse palaan töihin.
Suurinosa nuoruuden/teiniaikaisita kavereista on parisuhteissa, mutta lapsettomia. Osan tiedän olevan vapaaehtoisesti. Ollaan silti paljon tekemisissä. Uusia lapsiperhe kavereita olen saanut muuta kautta.
Minäkin haaveilen esim. asumisesta ulkomailla ennen kuin lapset lähtee kouluun, vaikka vain puoli vuotta. Rahaa ei ole liikaa, mutta hyvin tullaan toimeen ja pieniä lomia saadaan säännöllisesti tehtyä säästämällä. Nyt vanhempainvapaan aikaan on ollut hieman tiukempaa ja "turhista" huvituksista ollaan luovuttu.
[/quote]
Lihavoitu kohta kuulostaa oudolta. Meillä kun tuo mun mies on osa perhettä ihan samalla tavalla kuin minäkin. Itsellä avomies ja kaksi lasta hänen kanssaan, okt josta lainaa vielä hieman yli 100000, vakityöt molemmilla (jopa sellaiset, joista tykätään), lapset vielä alle kouluikäisiä ja päiväkodissa päivät. Haaveilen tällä hetkellä siitä, että lapset hieman kasvaisivat ja voisimme alkaa enemmän matkustella ja ottaa irtiottoja miehen kanssa kahdestaan, toinen kun on vielä vaipoissa niin ei jatkuvasti viitsitä isovanhempia rassata. Ihan perusarkea, joskus juhlaakin onneksi.
Sellaista kaupunkilaista, keskiluokkaista kahden aikuisen elämää. En motivoidu mistään korkealentoisista tavoitteista vaan siitä, että saa nauttia arjesta ja puuhastella vapaa-aikana omiaan. Maisterin tutkinto, työpaikka ja (velkainen) omistusasunto on. Lapsia en ole koskaan halunnut, ja tässä iässä siitä on viimeistään kiitollinen. Elämä on paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa näin.
Naimisissa. Molemmilla vakivirka, opettajia ollaan joten lomat aina yhtäaikaa. 2 lasta, auto on, velkaa ei. Vuokralla asutaan (melko halvasti), koska halutaan voida vaihtaa asuinpaikkaa helposti eikä haluta sitoutua tähän paikkakuntaan lopullisesti. Ulkomaille muutto on haaveena myös meillä. Matkustellaan monta kertaa vuodessa, miehen kanssa kaksistaan 1-2 krt vuodessa. Harrastetaan koko perhe paljon.
Elän avoliitossa miehen kanssa, jonka tapasin parikymppisenä. Asumme kaksiossa keskustassa ilman autoa. Meillä ei ole lapsia. Minulla on yliopistotutkinto ja pätkätyökokemusta 10 vuodelta. Maksoin asuntolainani nopeutetulla vauhdilla, jotta voin keskittyä jatko-opintoihin. Olen siis nyt taas opiskelija. Harrastan päivittäin liikuntaa ja tapaan ystäviäni ravintoloissa hyvän illallisen merkeissä. Matkustelen mieheni ja ystävieni kanssa 3-4 kertaa vuodessa. Toisinaan teemme pidempiä 1-2 kuukauden reissuja, jolloin harrastamme mm. vaellusta, laskettelua, sukellusta tai pyöräilyä. Elämä on oikein mukavaa, kun rahaa ja vapaa-aikaa on sopivasti. Tulevaisuudelta toivon, että saan opinnot päätökseen ja palaan mielekkääseen työhön, ehkäpä ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 15:18"]
En halua lapsia, olen vaihtamassa alaa eli opiskelen, asun vuokralla, mies löytyy, mutta emme ole naimisissa :) Tunnen itseni hyvin nuoreksi teihin verrattuna. Elämä on seikkailu eikä mihinkään ole kiire.
[/quote]
Öö, valaisetko vähän? Miksi tunnet itsesi nuoreksi ja keneen verrattuna? Niihin, joilla on lapsia? Itse tein lapset 30+ ikäisenä, en koe kyllä itseäni yhtään vanhaksi ja elämä tuntuu edelleen jännältä, vaikka omistusasunto onkin.
Naimisissa. 1 lapsi. On kesämökki, asunto ja vähän sijoituksia. Velkaa on paljon. Parisuhde on vaihtelevaa. Vakituiset tulot. Olen yllättynyt verotuksen kovuudesta. AMK-tutkinto. Haavelein parisuhteen paranimisesta, lainan lyhenemisestä, lapsen kasvamisesta ja ehkä opiskelustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakityö, ei puolisoa, velaton kaksio, säästöjä jonkin verran. Kaksi amk-tutkintoa. Auto alle kymmenen vuotta vanha, uudemmalle ei ole ollut tarvetta. Liikuntaharrastuksia, tosin kroppa voisi olla paremmassakin tikissä.
Sain juuri syksyllä vakituisen viran. Minulla on AMK- ja yliopistotutkinto, olen koulutukseeni nähden huonosti palkatussa työssä, josta onnekseni kuitenkin tykkään. Haaveena on kyllä uranousu vielä lähitulevaisuudessa. Olen saanut suuren opintolainani maksettua toissa vuonna. Minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta ja asun lasteni kanssa ihanassa kerrostaloasunnossa hyvällä paikalla. Asuntolainaa on vielä jonkin verran jäljellä. Olen juuri eroamassa lasteni isästä, jonka kanssa olen asunut erillään jo viimeisen vuoden. Minulla on kaksi autoimmuunisairautta, jotka ovat hyvässä hoitotasapainossa ja olen hyvässä kunnossa siihen nähden, kuinka vähän minulla on aikaa harrastaa liikuntaa. Vähäisellä vapaa-ajallani käyn kavereiden kanssa lenkkeilemässä. Toivon, että elämän asetuttua uomiinsa eron jälkeen voisin harrastaa enemmän liikuntaa. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Minulla on työ, josta pidän, turvattu vaikkakin matala toimeentulo, lapset ovat mitä mainioimmassa iässä ja saan asua kivassa kaupungissa. Matkustellaankin aina välillä. Juuri nyt en oikein osaa muuta toivoa elämältä. Nautin siitä, että meneillään olevista muutoksista huolimatta jotkin asiat ovat nyt loksahdelleet (toistaiseksi) paikoilleen. Tunnen itseni nuoremmaksi ja elinvoimaisemmaksi kuin 28-31-vuotiaana jolloin lapset olivat pieniä ja parisuhde lukossa. Elän elämäni parasta aikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakityö, teini-ikäinen lapsi, matkustelua, ystäviä, vissiin keskiikä pukkaa, kun nautin pihahommista ja puutarhan hoidosta. Tarkoitus 10 vuoden sisällä muuttaa talviksi Espanjaan.
Naimisissa olen ja meillä on yksi lapsi. Työ on mielekästä ja kohtuullisen hyvin palkattua - omasta mielestäni ainakin. Asumme omakotitalossa ja toiveissa on olla asuntovelattomia 40 ikävuoteen mennessä. Mieheni on sielunkumppanini ja maailman paras isä lapsellemme. Terveyteni vähän reistaa, sairastan kroonista sairautta, mutta en valita, koska olen niin onnellinen perheestäni. Minulla on muutama hyvä ystävä, mutta vietämme perheenä niin paljon aikaa yhdessä, että emme aina tapaa säännöllisesti. Haaveeni on saada nähdä lapseni kasvavan ja elää tätä rauhaisaa elämää kuten nytkin. Työn puolesta olen jo "urani huipulla" eli en kaipaa enempää haasteita. Ulkoilen päivittäin ja tykkään puuhastella kotona. Meillä on kotona hyvin mukava olla kaikilla; välillä matkustellaan, lähinnä sukulaisissa. Siinäpä tärkeimmät:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ite täytän 20 koht ja kauheet ajatella et mäki oon vaan15 vuoden jälkee ton ikäne :o hrr
On kolme ihanaa lasta, rakas mies, okt ja yliopistosta valmistuttu. Vyötärökin löytyi taas viime vuoden aikana. Mutta ei ole työpaikkaa ja ystävistä on tullut tuttavia. Olen vieraantunut monista minulle ennen tärkeistä ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutosten keskellä... Pitkä liitto päättyi eroon, edessä lähes velattoman talon myynti. Lapsista vanhin lentää pian pesästä, nuorinkin jo 10v. Vakityötä ei ole, mutta pätkätöitä alalla riittää. Toisaalta haaveilen jatko-opinnoista, mutta ei taida tällä hetkellä rahkeet riittää. Ehkä muutaman vuoden päästä kun lapset kasvavat.
Tosi rankat vuodet takana, nyt eron myötä helpottamassa, kunhan vaan saa tämän käytännön elämän tasoittumaan. Uusi parisuhde tuntuu tällä hetkellä aika utopistiselta ajtukselta. No, ehkä kun haavat on nuoltu... Ystäviäkään ei oikein ole rankkojen elämänvaiheiden jälkeen, mutta läheiset ovat lähellä ja tärkeitä. Liikunnasta ja omasta ajasta nautin. Olen terve ja hoikka, mutta haluan hoitaa itseni parempaan kuntoon kovan stressin jäljiltä. Tulevaisuuteen katson valoisin mielin. Ensimmäistä kertaa voin itse kunnolla vaikuttaa omiin asioihini, toisaalta itsenäisyys vähän jännittää vielä.
En halua lapsia, olen vaihtamassa alaa eli opiskelen, asun vuokralla, mies löytyy, mutta emme ole naimisissa :) Tunnen itseni hyvin nuoreksi teihin verrattuna. Elämä on seikkailu eikä mihinkään ole kiire.
Hyvässä nousussa oleva ura, myös 2 tutkintoa. 1 lapsi. Omistusasunto. Suhde kriisissä.
On mies, kaksi lasta, uusi omakotitalo, molemmilla vanhemmilla vakityö, amk-koulutus. Tulot ok, lainaa 130 000. Toinen lapsista vaikeasti kehitysvammainen, minkä vuoksi arki jokseenkin raskasta. Elämme mielestämme kuitenkin tasapainoista elämää. Haaveilen matkustamisesta ja yhteisestä ajasta mieheni kanssa.
2 lasta, asoasunto, miesystävä joka ei asu samassa taloudessa. Lukio ja amis käyty, vakituinen työ ollut pian 10v.
Pieni laina 10 000 vielä maksamatta.
Haaveilen opiskella lisää, se vain ei taloudellisesti mahdollista ennen kuin lapset omillaan ja voin muuttaa pienempään asuntoon.
Toinen haave on asua syrjässä maalla sitten joskus...
On vakityö, on talo, on puoliso, on kaksi lasta.
Eniten stressaa se, että työtä on ihan helvetisti, tai kohta ei ollenkaan. Yt-neuvotteluja toisten perään. Ja koska miehellä ei ole pitkään aikaan ollut töitä, mun työttömyys vetäis talouden vähän turhan tiukalle. Onneksi asuntolainaa on jäljellä vain n. 50 000e.
En tiedä, ehkä, kun saan lainan maksettua ja lapset kasvatettua ja sponsoroitua omiin koteihinsa ja opintoihinsa, viimeistään silloin näytän persettä kaikelle työnteolle, nukun päivät pitkät ja syön yöt suklaata. Jos siis on enää duunia, mille näytellä.
2lasta, velkahelvetti, työtä on, ystäviä tai miestä ei, vuokra-asunto josta kohta muutettava pienempään kun rahat ei riitä. Haaveena kuolema.