Lue keskustelun säännöt.
35-vuotiaat, kertokaa elämästänne
03.01.2015 |
Mitkä ovat suurimmat saavutuksenne? Onko vakityö, puoliso, lapsia, asunto? Mistä vielä haaveilette? Entä miten lähipiirissä tilanne?
Itsellä 2 yliopistotutkintoa ja olen ainaisessa pätkätyökierteessä. Periaatteessa töitä pitäisi olla. Miehellä ehkä parempi tilanne, mutta paikka ei niin mielekäs. Tulot yhteensä on hyvät, mutta veroprosentti ja menot ovat myös suuret. Meillä on 2 lasta ja kolmas vielä tulossa.
Asutaan pk-seudulla vuokralla. On kesämökki, auto ja eteenpäin vuokrattu omistusasunto sekä iso laina. Joskus toivottavasti 5 v sisällä ostetaan vielä itselle oma asunto, hinnat ovat vaan niin järkyttäviä alueelta johon haluttaisiin.
Haluaisin kovasti matkustaa, ehkä työskennelläkin joskus ulkomailla. Pienet lapset ja rahan meno rajoittavat tätä haavetta vähän tällä hetkellä. Vapaa-aikaa ja omaa harrastusta toivoisin myös, elämä on liian kiireistä ja työ hyvin stressaavaa, haittaa yöunia (osin myös työn jatkuminen).
Yllättävän moni ikäiseni tai vähän vanhempi todella näyttävä ja fiksu nainen ovat edelleen sinkkuna. Kaikki varmaan haluaisivat jonkun löytää ja varmaan lapsiakin, mutta sopivaa ei tule kohdalle, vaikka netissäkin on varmaan kaikilla ollut ilmoitus. Ystävillä on työt ja asunnot, sinkut matkustelevat monet paljon. Pariutuneilla ystävillä alkaa nyt olla kaikilla lapsia, muutama juuri saanut esikoisensa, muutamilla takana hedelmöityshoitoja. Joku on jo ehtinyt erotakin ja toista kertaa naimisissa. Käytännössä koko lähipiiri on akateemisia pääkaupunkiseudulta. Itse ja mieheni olemme tavallisista duunariperheistä muualta muuttaneita. Suurin osa ystävistä on myös muuttanut etelään, osa hyvinkin kaukaa.
Olisi kiva kuulla muiden saman ikäisten kertomuksia, mihin elämä on teitä vienyt!
Kommentit (25)
Yksi akateeminen tutkinto, vakituinen virka valtiolla. Työ on tosi mieleinen mulle.
.
Asun kolmen lapsen kanssa omistusasunnossa, velkaa on tarpeeksi yhdelle. Olen siis eronnut.
.
Harrastan monipuolisesti urheilua, olen hyvässä kunnossa. Matkustellaan jonkin verran. Pihistellä täytyy monessa asiassa, lapsilla on paljon tarpeita.
.
Seurustelen mukavan, samanikäisen miehen kanssa. Elämä on oikein hyvää tällä hetkellä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateeminen koulutus, sitä vastaava vakityö, mies ja lapsia, omistusasunto ja kaksi autoa, velkaa vähemmän kuin omaisuutta ja jotain pieniä sijoituksia siinä sivussa, harrastuksia, matkustelua, sukulaisia ja ystäviä. Aika peruselämää. Olen onnellinen ja monin tavoin onnekas.
Yliopistosta valmistumisen yhteydessä kävin läpi todella kovan kriisin erinäisistä syistä. Sain heti valmistumisen jälkeen hyvän ja arvostetun työpaikan, edullisen lainan, matkustelin ja harrastin paljon jne. Pitkäaikaisen "keskeneräisyyden" jälkeen elämä oli yhtäkkiä jotenkin liian valmis. Kun tulin raskaaksi, jouduin sitten kohtaamaan aikuisuuteni todenteolla.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:24"]2lasta, velkahelvetti, työtä on, ystäviä tai miestä ei, vuokra-asunto josta kohta muutettava pienempään kun rahat ei riitä. Haaveena kuolema.
[/quote]
Sama.
Vakityö josta irtisanouduin päätoimisen opiskeluni vuoksi yliopistossa. Opiskelen nyt unelma-alaani ja valmistun parin vuoden kuluttua kiitettävin arvosanoin. Eipä muuta. No, fyysinen kunto on hyvä ja olen edelleen varsin nuoren näköinen. Rahatilanteeni on hyvä, vaikken kokonaista omistusasuntoa velattomana omistakaan.
En kuitenkaan ole tyytyväinen, biologinen kello alkoi tikittää aivan yhtäkkisesti ja minulla on sitä ajatellen väärä mies. Eli loppupeleissä mun asiani ovat aika tavalla perseellään.
Minulla kaksi lasta, tai no kolme, mutta kaksi elävää. Mies ja omakotitalo. Ei vakituista työtä, mutta aina olen ollut töissä. Nytkin tiedossa työpaikka mihin menen. Nyt olen vanhempain vapaalla vielä hetken. Lapsiluku on täynnä. Asun Lapissa pienessä kaupungissa.
Elämä on hyvinkin arkista mutta onnellista. Olin pitkään sinkkuna alle 30:nä ja en missään nimessä kaipaa enää sitä aikaa. Olen riekkumiseni silloin riekkunut. Nyt on rinnalla hyvä mies joka osallistuu paljon perheen elämään ja jää vielä lasten kanssa kotiin kun itse palaan töihin.
Suurinosa nuoruuden/teiniaikaisita kavereista on parisuhteissa, mutta lapsettomia. Osan tiedän olevan vapaaehtoisesti. Ollaan silti paljon tekemisissä. Uusia lapsiperhe kavereita olen saanut muuta kautta.
Minäkin haaveilen esim. asumisesta ulkomailla ennen kuin lapset lähtee kouluun, vaikka vain puoli vuotta. Rahaa ei ole liikaa, mutta hyvin tullaan toimeen ja pieniä lomia saadaan säännöllisesti tehtyä säästämällä. Nyt vanhempainvapaan aikaan on ollut hieman tiukempaa ja "turhista" huvituksista ollaan luovuttu.