Lue keskustelun säännöt.
Olen hirveän huolissani siskostani, mitä voisin tehdä?
02.01.2015 |
Tästä taitaa tulla pitkä romaani, mutta kiitos jo etukäteen jos jaksatte lukea ja kommentoida.
Siskoni on 19-vuotias ja hänellä on vielä vuoden verran lukio kesken eli yo-kirjoitukset vielä edessä. Hän on noin 2 vuotta "seurustellut" saman ikäisen pojan kanssa. He ovat nyt syksystä lähtien asuneet saman katon alla vaikka molemmilla lukio kesken eli rahatilanne on erittäin huono ja kumpikaan ei ole töissä.
Ensinnäkin meillä kotona on ollut aika rankka lapsuus minulla ja siskollani: alkoholisimia vanhemmillani ja riitoja paljon. Ei ole ollut tasaista lapsuutta ja ei myöskään ilmeisesti siskoni poikaystävällä, että hänen isänsä on hänet "häätänyt" kesällä kotoa. Poika on narsisti, minä ja perheeni olemme tämän sivusta "diagnosoineet". Hän käyttää siskoani hyväksi, joka on luonteeltaan hyvin hyvin kiltti ja ei osaa sanoa ei. Siskoni ei ei juurikaan tunnu arvostavansa itseään.
Olen aina ollut sitä mieltä, että pojassa on jotain hämärää. Tässä parin vuoden aikana on tullut selväksi että siskoni menee ns tämän pojan pillin mukaan. Monta kertaa on minulle itkenyt pojan tekosia ja sanoja ja pari kertaa ovat "eronneet". Pari kertaa olen myös nähnyt kuinka siskolleni on ilmestynyt mustelmia ja haavoja... Kerran siskoni kertoi mistä olivat tulleet (eli tönimistä, ei muka lyömistä) mutta vanhemmilleni ei ole ikinä kertonut. Olen erittäin huolissani...
Lisäksi siskoni maksaa tyyliin itse heidän ruoat, bensat ja vuokrat. Kai poika osallistuu, mutta siskoni eniten maksaa. Isovanhempani käyvät siskoni kanssa viikottain ruokaostoksilla ja viimeeksi tänään olin heidän mukanaan ja menin siskoni luokse jossa poika pelasi tietokoneella kun siskoni purki ruokakasseja(heille kehkeytyi riita eräästä asiasta) ja siinä kohtaa hän alkoi haukkumaan siskoani että "älä inise" ja "lähde nyt vetämään täältä" ja tämän seurauksena siskoni alkoi itkeä. Minäkin koitin sanoa hänelle parit sanat siitä miten hän oikein kohtelee siskoani, mutta hän ei kuuntele ja hän ilmeisesti voi kohdella siskoani kuin p***** , koska siskoni on niin kiltti ja "hyväksyy" kaiken.
Kaiken kukkuraksi sain kuulla jouluna itse siskoltani että he eivät edes seurustele, eivät koskaan ole seurustelleet - asuvat vain yhdessä.... Tiedän kyllä siskostani, että hän välittää pojasta, mutta ilmeisesti poika on sanonut tilanteen olevan näin. Heidän suhde on täysin kieroutunut ja olen niin huolissani. Yhdessä asuvat kuulemma siksi, että se on halvempaa. Poika on ilkeä ja vääristelee siskoni sanomisia ja tekemisiä. Ei ole kivaa katsoa vierestä viimeeksi tänään kun toinen ei arvosta toista yhtään ja siskoni on niin sokea tilanteelle. Olen sata kertaa koittanut puhua ja kyllä hän sen jollain tasolla ymmärtää, mutta uskon että hän on niin yksinäinen että tämä "poikaystävä" on hänen ainoansa. Kavereita siskollani on hyvin vähän ja minäkin asun jo eri kaupungissa. Pelkään, että hän jumittaa pojan kanssa ja hankkii samanlaisen tulevaisuuden kun meillä oli lapsuudessa. Hänellä olisi koko tulevaisuus edessä, ja TOIVON niin kovasti että hän lähtisi opiskelemaan ja arvostaisi itseään sen verran että jättäisi tämän rentun.
Onko mitään mitä voisin tehdä? Onko kellään mitään neuvoja tähän tilanteeseen tai vastaavia kokemuksia?
Minä ja perheeni olemme niin huolissamme.
Pahin pelkoni on, että joudun vierestä todistamaan kuinka siskoni lipuu käsistämme kokoajan kauemmas ja kauemmas....
Kommentit (17)
Kertokaa nyt jotain, mitä voisin tehdä tai sanoa....???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et enempää kuin olet tehnyt eli jutellut. Siskosi on täysi-ikäinen ja tekee omat ratkaisunsa
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:41"]Et enempää kuin olet tehnyt eli jutellut. Siskosi on täysi-ikäinen ja tekee omat ratkaisunsa
[/quote]
Tiedän tämän... Mutta on hirveän rankkaa katsoa vierestä ja olla huolissaan. Jos vain jotenkin saisin taottua järkeä hänen päähänsä.
Surullinen tilanne. Sinä voit olla hänen tukenaan ja sanoa että väkivalta on väärin ja sinulle voi aina soittaa.
Hän tekee omat valintansa ja kasvaa kipuineen. Epävakaa lapsuus ajaa huonoihin ihmissuhteisiin. Tiedän tämän omastakin kokemuksesta. Minulle asiaan auttoi terapia, jossa ymmärsin että vanhempani eivät olleet hyviä vanhempia. Tie on pitkä.
Voisiko siskosi mennä terapiaan eheytymään? Onko joku nuorisopsykiatrinen, johon hän voisi päästä?
Tarvitset itsekin tukea. Ei oikeasti ole sinun tehtäväsi kantaa huolta ja hoitaa siskoasi. Se olisi ollut vanhempiesi tehtävä. Ylivastuullisuus ajaa nopeasti burn outtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaa luettavaa, et voi tehdä oikeastaan mitään, paitsi puhua siskollesi... Hän on jäänyt vaillinaaksi teidän kotona, sille et voi mitään.
On ne kämppikisä tai seukkaavat, pitäisi stopat tuo, jos sisko ei nauti elämästään.
BTW,ne teidän diagnoosit voitte heittää romukoppaan silti, kyseessä voi olla iahn muuta kuin narsismi.
Jos siskosi itsetunto on hajalla, niin etkö voisi pyytää häntä hakeutumaan terapiaan? Voihan olla että hän on masentunut ja väsynyt, eikä hänellä ole voimavaroja tutustua uusiin ihmisiin. Vaikean poikaystävän kanssa oleminen saattaa silloin olla helpompi vaihtoehto kuin ahdistava yksinäisyys, mutta se ei kuulosta kovin hyvältä suunnalta. Etsisit vaikka numeron valmiiksi, johon hän voi soittaa ja kellon ajan milloin se on mahdollista. Koulun terkkarin kauttakin voi onnistua tai ottamalla yhteyttä terveyskeskukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän. Itsekin käyn terapiassa. Se vain että terapia maksaa ja vaikka siihen kelan tukea saakin niin siskollani ei ole siihen varaa, mutta koitan puhua hänelle muusta keskustelutuesta, täytyy ottaa selvää. Kiitos kommenteistanne.
Ikävä tilanne. Sinuna juttelisin isovanhempien kanssa ja pyytäisin heitä juttelemaan siskosi kanssa tai panemaan rahahanat kiinni, jolloin tilanne hajoaa todennäköisesti, koska rahaa ei ole. Antavatko isovanhemmat ruuan lisäksi, myös käteistärahaa? Ja oletko kertonut heille pojan väkivallan käytöstä.
Usein nuoret eivät kuuntele omia vanhempiaan tai edes sisariaan, mutta isovanhempia siskosi saattaisi kuunnellakin, koska tunnesiteen lisäksi he ovat riippuvaisia taloudellisesti, jos he ostavat heille ruuat ja heillä on myös elämänkokemusta, joka nuorilta usein puuttuu. Harmillinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa monilta osin minun elämältäni samassa iässä. Ensimmäinen poikaystäväni oli narsisti ja väkivaltainen, petti myös useita kertoja. Väkivalta paheni pikkuhiljaa ja lopulta tapahtui aivan sairas asia, lyhyesti kerrottuna poikakaverini "sieppasi" minut, ajoi meidät autolla metsään, uhkasi tappaa, piti pakkasella auton peräkontissa yhden yön. Luulin tuona aikana että oikeasti kuolen ja sain paniikkikohtauksen, joita en ollut aiemmin koskaan saanut. Annoin tuon vielä anteeksi. Menetin tuon suhteen aikana suurimman osan ystävistäni, itsetuntoni ja melkeen terveyteni. Pääsin lopulta suhteesta irti ystävän avulla ja kun olin vain niin väsynyt tappeluun ja kun tajusin että joko kuolen tähän suhteeseen tai lähden. Jäljestä päin olen ihmetellyt mikseivät vanhempani puuttuneet hanakammin vaikka tiesivät ainakin osaksi mitä tapahtui. Paras neuvoni on että hommaa siskosi pois millä keinolla hyvänsä. Lähteminen voi olla äärettömän vaikeaa ja tuossa on jo kehittynyt samanlainen riippuvuussuhde mihin minunkin takertuminen ja kaiken paskan sietäminen perustui. Puhuminen on todella tärkeää, anna siskollesi vaikka luettavaa narsistien uhreista ja väkivaltaisista suhteista. Paras olisi kun muuttaisi uudelle paikkakunnalle. Mun eksä stalkkasi mua vielä kaksi vuotta sen jälkeen kun oltiin lopullisesti erottu.
Et voi tehdä mitään. Aikuinen ihminen saa tehdä aika vapaasti mitä vaan ja seurustella kenen kanssa haluaa.
Mulla on kokemusta tuosta. Loppujenlopuksi yritin vain olla siskon tukena, mutta sekin tuntui useimmiten turhauttavalta kun tuntui, kuin olisi puhunut seinälle. Epätoivoisimpina hetkinä suunnittelin jopa tappavani tämän siskoni miehen, jotta päästäisiin eroon siitä. Onneksi tajusivat vihdoin erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävin ilmaiseksi "terapiassa" nuorisopsykiatrisella poliklinikalla 17-18-vuotiaana. Poliklinikka oli sairaalan yhteydessä, mutta en ole varma, millainen koulutus terapeutillani oli. Ei ehkä ollut psykologi/psykoterapeutti. Pikainen googlaus osoitti, että riippuu paikkakunnasta, minkä ikäisille tuo on tarkoitettu, jossain jopa 21-vuotiaille. Pääsin sinne lukion terveydenhoitajan kautta, joka sitten järjesti lääkäritapaamisen, sain lähetteen ym.
Mitään ei voi tehdä, kuin olla läsnä ja tarvittaessa auttaa. Hänen on käytävä tämä itse läpi, jotta tiedostaa koska on saanut tarpeekseen. Siinä ei toisen hyvä tahto auta :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä sanoa sille siskolle, että se ansaitsee parempaa. Asuntohakemus vireille. Olisiko sinulla mahdollisuutta ottaa siskosi luoksesi vaikka vähäksi aikaa? Jos poikaystävä on väkivaltainen, voisi ehkä olla joku turvakoti vaihtoehtokin. Jonkinlaiseen terapiaan pääsee vaikka terveyskeskuksen depressiohoitajan luokse, googleta paikkakunnan mielenterveyspalvelut.
Neuvoni: sisko muuttaa sun luokse tilapäisesti. Vaihtaa koulua. Asuntohakemus vireille. Tärkeintä on päästä eroon siitä pojasta!
Huoh. Ei kaikki kusipäät ole narsisteja. Hyvin harva on.
Eikö ketään :( ?