Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa parisuhdekriisissä. :( Tunnen tukehtuvani ja kuihtuvani
26.12.2014 |
Olemme nyt jonkin aikaa käyneet läpi parisuhdekriisiä. Minusta tuntuu, että olen kasvanut pikku hiljaa eri suuntaan yhteiseltä tieltä ja mielessä pyörii ero. Parisuhde on kuin häkki, josta lintu yrittää päästä vapaaksi. Ihan kuin kuihtuisin tai tukehtuisin suhteeseen.
Tilanne ei tietenkään ole ongelmaton: takana on pitkä yhteinen historia, yhteiset lapset ja asuntolaina. Onneksi olemme nyt pystyneet ruotimaan ongelmia läpi, kertomaan rehellisesti miltä tuntuu ja miettimään vaihtoehtoja. Jopa jotain toivonpilkahduksia on näkynyt siitä, että suhteella voisi vielä olla toivoa. Samalla kuitenkin kuristumisen tunne jatkuu minun puoleltani. Olisi niin paljon helpompaa jos mieskin tuntisi tyytymättömyyttä, silloin olisimme ns. yhteisellä asialla. Nyt minä olen tarinan roisto ja itsekin hämmentynyt vapauden kaipuustani. Miksi haluan pois ihan hyvästä suhteesta?
Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa ja selvinnyt siitä täysjärkisenä? Miten? Moralisointia ei kaipaa, siitä nyt vain ei ole mitään hyötyä.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli sama. Uusi okt, 3 lasta ja pitkä avioliitto. Ahdisti kaikki. Otin eron pitkän pohdinnan jälkeen ja tajusin vasta silloin miten paljon avioliittoni minua ahdisti. Meillä ei ollut väkivaltaa, ongelmia, mitään mutä vousin nimetä, mutta mies ei vain kiinnostanut minua ja ahdistuin perhe-elämästä. Eroni puolitoista vuotta sitten oli ehkä paras päätökseni koskaan. En ole katunut
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:04"]
Mulla oli sama. Uusi okt, 3 lasta ja pitkä avioliitto. Ahdisti kaikki. Otin eron pitkän pohdinnan jälkeen ja tajusin vasta silloin miten paljon avioliittoni minua ahdisti. Meillä ei ollut väkivaltaa, ongelmia, mitään mutä vousin nimetä, mutta mies ei vain kiinnostanut minua ja ahdistuin perhe-elämästä. Eroni puolitoista vuotta sitten oli ehkä paras päätökseni koskaan. En ole katunut
[/quote]
Sama minulla. Minulla on vuosia ollut hirveitä pakko-oireita ja ahdistus niin kovaa, että olen joutunut käymään terapiassa ja syömään lääkkeitä. Mutta vasta tänä syksynä olen oivaltanut, että yksi ahdistuksen aiheuttajista onkin parisuhde. Sen myöntäminen on lähes poistanut pakko-oireet, mutta tuonut uuden ongelman: mitäs nyt? Eroanko vai yritänkö vielä?
Mikä siinä tarkalleen ottaen ahdistaa?
Usein akkoja ahdistaa tietoisuus, että pitäisi päästä lankeamaan muille miehelle jotta itsetunto nousisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee siis mieli alistua toisen äijän astuttavaksi. Tämä naisten halu alistua on se ongelma, miksi naisia ei oteta vakavasti ja lasikatto uhkaa, jos ei anneta etuoikeuksia ja kiintiöitä.
Ratkaisu on se, että eroat nyt ja lähdet baariin panettamaan itseäsi, kunnes koet itsesi riittävän halvaksi ja lääkkeeksi otat sitten uuden miehen.
Se on kiva ahdistua kunnollisen miehen kanssa liitossa, jossa perusasiat on hyvin. Ensin saadaan talot ja lapset, sitten ahdistutaan ja erotaan. Kiva varmaan sanoa lapsille, ett kaikki oli ihan hyvin, mutta mua vaan ahdistaa. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu omista valinnoistanne. Ei aina ole kivaa mut sellasta nyt vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuolta tuntuu, niin eroa. Ei sulla ole velvollisuutta elää yhteistä elämää toisen kanssa, jos et ole suhteessa onnellinen. Kerro mitä ajattelet ja pyrkikää hoitamaan käytännön järjestelyt mahdollisimman sopuisasti ensisijaisesti lapsia ajatellen. Ja kunnioittakaa toisianne ja yrittäkää keskustella rakentavasti. Usko siihen, että selviät ja kaikki järjestyy. Jos sä jäät tohon suhteeseen, katkeroidut ja teet lopulta teidät kaikki onnettomiksi.
Samat fiilikset täällä. Mies ahistaa ihan kybällä koko ajan ellei käyttäydy fiksusti koko aikaa. Olen 41-vuotias enkä koskaan ole asunut yksin, joten luulen, että mulla on nyt joku itsenäistymisvaihe/tarve, koska lapset alkavat olla niin isoja, etteivät enää tarvitse jatkuvaa huoltamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on kova itsenäistymistarve ja ikä tosiaan nelissäkymmenissä. Suunnittelen mieheltä salaa IKIOMAN kotini sisustusta jne... voi vitsi että haluaisin kerrankin saada päättää ja huolehtia asioistani ihan ITSE. Olen niin kyllästynyt jatkuvaan säätöön ja kompromissien tekoon parisuhteessa...
Eikö ensisijaisesti voisi kuitenkin yrittää vaikuttaa niihin tekijöihin jotka ahdistaa suhteessa? Miettiä miksi vapaus olisi parempi? Liittyykö ikäkriisiin? T. Eronnut ja eroa katuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:24"]
Eikö ensisijaisesti voisi kuitenkin yrittää vaikuttaa niihin tekijöihin jotka ahdistaa suhteessa? Miettiä miksi vapaus olisi parempi? Liittyykö ikäkriisiin? T. Eronnut ja eroa katuva
[/quote]
Olen yrittänyt, mutta kun miehen on mahdotonta esim. olla huutamatta. Itse ahdistun siitä valtavasti.
Kyllä noi samat tunteet voi tulla ilman suhdettakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:24"]
Eikö ensisijaisesti voisi kuitenkin yrittää vaikuttaa niihin tekijöihin jotka ahdistaa suhteessa? Miettiä miksi vapaus olisi parempi? Liittyykö ikäkriisiin? T. Eronnut ja eroa katuva
[/quote]
Olen yrittänyt, mutta kun miehen on mahdotonta esim. olla huutamatta. Itse ahdistun siitä valtavasti.
[/quote]
Häh... Tässähän on ilmiselvä ongelmakohta, joka vaatisi mietintää puolin ja toisin. Ei sen ihan niinkään pidä mennä, että huutaja ei saa huutaa enää koskaan ja toisen ei tarvitse ollenkaan miettiä, miksi hän ei huutamista kestä yhtään, koskaan. Molempien olisi syytä laajentaa kielitaitoaan.
Minä olin se huutaja, ja silkasta rakkaudesta opettelin olemaan huutamatta. Riideltiin vain ja ainoastaan rakentavasti. Tuloksena oli se, että menetin minuuteni ja nyt olen se ahdistunut haikailija.
En usko hahmottomaan ahdistukseen. Jos valtaosaa tapauksista lähdettäisiin penkomaan, niin ensimmäinen osoitus ongelmista on tuo, että kuvaus suhteen onnesta liikkuu ulkoisissa edellytyksissä. Se tiilitalo ja kultainen noutaja eivät kuuntele ongelmiasi sitten kuitenkaan, jos sellaisia sattuisi nousemaan.
Mieti mitkä ne todelliset tarpeesi ovat, jotka jäävät sivurooliin omalla listallasi. Mutta älä kuitenkaan usko mietintäsi tulosta ilman muuta, muuten tosiaan voi olla kysymys siitä, että hemmottelet itse itseäsi, etkä ole valmis miettimään, etsitkö onnea vääristä asioista. Kyllähän toisesta kuitenkin aina jotain vikaa löytyy, kun oikein haluttaa löytää.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:52"]
Kyllä noi samat tunteet voi tulla ilman suhdettakin.
[/quote]
Eipä ole tullut ainakaan miessuhdeahdistusta. Ahdistus loppui kuin seinään eron jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 00:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:24"]
Eikö ensisijaisesti voisi kuitenkin yrittää vaikuttaa niihin tekijöihin jotka ahdistaa suhteessa? Miettiä miksi vapaus olisi parempi? Liittyykö ikäkriisiin? T. Eronnut ja eroa katuva
[/quote]
Olen yrittänyt, mutta kun miehen on mahdotonta esim. olla huutamatta. Itse ahdistun siitä valtavasti.
[/quote]
Häh... Tässähän on ilmiselvä ongelmakohta, joka vaatisi mietintää puolin ja toisin. Ei sen ihan niinkään pidä mennä, että huutaja ei saa huutaa enää koskaan ja toisen ei tarvitse ollenkaan miettiä, miksi hän ei huutamista kestä yhtään, koskaan. Molempien olisi syytä laajentaa kielitaitoaan.
Minä olin se huutaja, ja silkasta rakkaudesta opettelin olemaan huutamatta. Riideltiin vain ja ainoastaan rakentavasti. Tuloksena oli se, että menetin minuuteni ja nyt olen se ahdistunut haikailija.
En usko hahmottomaan ahdistukseen. Jos valtaosaa tapauksista lähdettäisiin penkomaan, niin ensimmäinen osoitus ongelmista on tuo, että kuvaus suhteen onnesta liikkuu ulkoisissa edellytyksissä. Se tiilitalo ja kultainen noutaja eivät kuuntele ongelmiasi sitten kuitenkaan, jos sellaisia sattuisi nousemaan.
Mieti mitkä ne todelliset tarpeesi ovat, jotka jäävät sivurooliin omalla listallasi. Mutta älä kuitenkaan usko mietintäsi tulosta ilman muuta, muuten tosiaan voi olla kysymys siitä, että hemmottelet itse itseäsi, etkä ole valmis miettimään, etsitkö onnea vääristä asioista. Kyllähän toisesta kuitenkin aina jotain vikaa löytyy, kun oikein haluttaa löytää.
[/quote]
Alapeukut lihavoidin kohdan vuoksi. Muuten olen jokseenkin samoilla linjoilla.
Ei huutaminen ole osa ihmisen persoonallisuutta vaan opittu, todella, todella huono tapa. Siitä on tosiaankin mahdollista oppia pois. Yleensä tilalle opetellaan parempia tapoja, juuri niitä mainitsemiasi rakentavia riitelytapoja.
Arvelen, että ahdistuksesi johtuu siitä, ettei opettelemanne uusi riitelytapa ole suinkaan rakentavaa vaan jollakin tapaa repivää. Rakentavassa riitelyssä opetellaan kuuntelemaan toista, kunnioittavasti samoin opetellaan kohtelemaan toista ilman syyllistämistä, vähättelyä tai muita kieroiluja.
Menkää parisuhdeterapiaan opettelemaan oikeaa rakentavaa riitelyä. Samalla muutkin parisuhteessanne vinossa olevat asiat voisi tarkistaa.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 00:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:24"]
Eikö ensisijaisesti voisi kuitenkin yrittää vaikuttaa niihin tekijöihin jotka ahdistaa suhteessa? Miettiä miksi vapaus olisi parempi? Liittyykö ikäkriisiin? T. Eronnut ja eroa katuva
[/quote]
Olen yrittänyt, mutta kun miehen on mahdotonta esim. olla huutamatta. Itse ahdistun siitä valtavasti.
[/quote]
Häh... Tässähän on ilmiselvä ongelmakohta, joka vaatisi mietintää puolin ja toisin. Ei sen ihan niinkään pidä mennä, että huutaja ei saa huutaa enää koskaan ja toisen ei tarvitse ollenkaan miettiä, miksi hän ei huutamista kestä yhtään, koskaan. Molempien olisi syytä laajentaa kielitaitoaan.
Minä olin se huutaja, ja silkasta rakkaudesta opettelin olemaan huutamatta. Riideltiin vain ja ainoastaan rakentavasti. Tuloksena oli se, että menetin minuuteni ja nyt olen se ahdistunut haikailija.
En usko hahmottomaan ahdistukseen. Jos valtaosaa tapauksista lähdettäisiin penkomaan, niin ensimmäinen osoitus ongelmista on tuo, että kuvaus suhteen onnesta liikkuu ulkoisissa edellytyksissä. Se tiilitalo ja kultainen noutaja eivät kuuntele ongelmiasi sitten kuitenkaan, jos sellaisia sattuisi nousemaan.
Mieti mitkä ne todelliset tarpeesi ovat, jotka jäävät sivurooliin omalla listallasi. Mutta älä kuitenkaan usko mietintäsi tulosta ilman muuta, muuten tosiaan voi olla kysymys siitä, että hemmottelet itse itseäsi, etkä ole valmis miettimään, etsitkö onnea vääristä asioista. Kyllähän toisesta kuitenkin aina jotain vikaa löytyy, kun oikein haluttaa löytää.
[/quote]
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, mutta olen myös yrittänyt kestää tuota huutamista vuosikausia ja nähdä sen eri valossa ja ymmärtäen ja anteeksiantaen. Lopputulos on se, että ahdistukseni ei ole vähentynyt ollenkaan (eli pelkään koko ajan, että milloin se seuraava kohtaus taas tulee) ja omien tunteideni jatkuva torjunta on myös masentanut minut varjoksi entisestä minästäni. Tavallaan uskon tuon huutamisen olevan vain jäävuorenhuippu meidän ongelmissa - jos mies oikeasti rakastaisi minua ja lapsia, huutaisiko hän pikkuasioista ikinä? Mitä rakkautta sellainen edes on? Varsinkin kun hän kyllä tietää, että muilla on tuon tavan takia aina paha olla.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:24"]
Eikö ensisijaisesti voisi kuitenkin yrittää vaikuttaa niihin tekijöihin jotka ahdistaa suhteessa? Miettiä miksi vapaus olisi parempi? Liittyykö ikäkriisiin? T. Eronnut ja eroa katuva
[/quote]
Olen yrittänyt, mutta kun miehen on mahdotonta esim. olla huutamatta. Itse ahdistun siitä valtavasti.
[/quote]
Miksi miehellä on niin paha olo että hän huutaa?
[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 23:24"] Eikö ensisijaisesti voisi kuitenkin yrittää vaikuttaa niihin tekijöihin jotka ahdistaa suhteessa? Miettiä miksi vapaus olisi parempi? Liittyykö ikäkriisiin? T. Eronnut ja eroa katuva [/quote] Olen yrittänyt, mutta kun miehen on mahdotonta esim. olla huutamatta. Itse ahdistun siitä valtavasti. [/quote] Miksi miehellä on niin paha olo että hän huutaa?
[/quote]
En tiedä. Olen kysynyt kymmeniä kertoja, mutta vastausta on turha odottaa. Taustalla on todennäköisesti väkivaltainen kasvatus ja erittäin heikko kyky tunnistaa ja hallita omia tunteita. Terapiaan ei lähde.
Olet varmaan tosi rasittava ihminen, kun analysoit noin paljon ja käytät tuollaisia mauttomia kielikuvia (häkki, josta lintu yrittää...). Ei se parisuhde sinun ahdistuksesi syy ole, tulet katumaan myöhemmin, kun olet eronnut hyvästä miehestä.