Mitä vaihtoehtoja erittäin, erittäin vaikeaan tilanteeseen?

Vierailija

26.12.2014 | 19:23

Minulla ja exällä on yhteishuoltajuus 6-v lapsestamme. Erosimme erittäin riitaisasti 3 v sitten, kun mies jäi 3. Kerran kiinni avioliitonulkopuolisesta suhteesta ja pahoinpiteli minua niin että pelkäsin henkeni puolesta. Lasta kohtaan hän ei koskaan ollut uhkaava, tai väkivaltainen. Minua kohtaam sairaalloisen mustasukkainen (vaikka petti itse).

Exä tapaa lastaan 2 x kk. Noina viikonloppuina vie lapsen usein äidilleen ja lapsen kertoman mukaan lähtee itse veljensä luokse. Eli kiinnostus lasta kohtaan on pientä, mutta kiusanteko sensijaan on päivittäistä. Kun erosimme, muutin tietysti pois yhteisestä kodistamme lapsen kanssa. Muutin 6 km päähän lapsen päiväkodista, jottei erohässäkässä joutuisi vaihtamaan päiväkotiakin. Pääsisin töihin bussilla 15 min, mutta lapsen pöiväkodin sijainnin takia joudun pitämään autoa, koska meiltä ei mennyt suoria busseja päiväkotiin. Auton pito oli aika iso kustannus kun vastasin yksin käytännössä lapsen elatuksesta, isän lopetettua töissä eron yhteydessä ja saatuaan vapautuksen elatusmaksuista. Kuitenkin vuokra-asunto johon lapsen kanssa eron jälkeen muutimme, oli erittäin kallis, ahdas ja sijainniltaan syrjäinen, joten kun tapasin vuosi sitten nykyisen avomieheni, aloinme suunnitella yhteisen kodin ostoa. Ostimme pari kk sitten ison talon n. 10 km päästä siitä, missä aiemmin lapseni kanssa asuimme. Talo on erittäin rauhallisella, arvostetulla, lapsiperhealueella, jossa koulut/päiväkodit yms aivan vieressä. Lapseni on aivan innoissaan uudesta kodista, täällä hänellä on piha, naapurinlapset uusina kavereina jne. Exä kritisoi aluetta "slummiksi" (ei todellakaan ole) ja taloamme rumaksi, vanhaksi, saastaiseksi jne. Ei suostu tuomaan lasta vierailujen jälkeen ovelle vaan vaatii että minä haen lapsen postilaatikoilta.

Voisin edelleen kuljettaa lastani eskariin vanhaan paikkaan, mutta ajattelin että vaihdanme eskaria vuoden alusta, jotta lapsi pääsee uusien eskarikavereiden kanssa samaan kouluun. Ja tässä on tämä ongelma. Lapsi on siis ollut tähän asti ruotsinkielisessä päiväkodissa, koska lapsen isä on ruotsinkielinen. Minä olen suomenkielinen. On ollut haastavaa hoitaa yksin lapsen asioita ruotsiksi tähän asti, koska ruotsintaitoni ei ole paras mahdollinen. Isästä ei ole apua, sanoo vaan että "hoida itse kun erota halusit" (exä ei olisi halunnut erota, vaan syyttää minua perheenrikkojaksi kun jätin hänet).

Lähin ruotsinkielinen koulu uudessa paikassa on 7 km päässä. Siellä ei ole aamupäivä kerhoa, ja minun työni alkavat joka aamu 7:45, ja lapsen koulu alkaisi klo 9. En voi muuttaa työaikaani. Bussilla lapsi ei voi kulkea yksin vielä. On siis mahdotonta että lapsi aloittaisi tuolla ruotsinkielisessä päiväkodissa, käytännönsyistä. Lapsen isä muutti vuosi sitten 40 km päähän meistä. Hän ilmoitti ettei aio auttaa arjessa, mutta vaatii että lapsi on laitettava ruotsinkieliseen kouluun. Vaatii että meidän olisi myytävä koti, ja muutettava lähemmäksi ruotsinkielistä koulua. Toinen vaihtoehto olisi kuulemma että hän saisi lapsesta yksihuoltajuuden, ja lapsi muuttaisi hänelle 40 km päähän. Jälkimmäinen vaihtoehto on aivan poissuljettu, isä ei välitä riittävästi lapsesta, asuu alle 40 m2 kaksiossa, lapsella ei isänsä luona edes omaa sänkyä. Isä siis vaatii että lapsi on laitettava kouluun johon minulla ei ole resursseja kuljettaa häntä, eikä aio auttaa. Toiseksi vaihtoehdoksi antaa sen että lapsi revittäisiin irti kaikesta tutusta. Lapsi on erittäin kiintynyt minuun ja avomieheeni, pitää häntä isäpuolenaan. Nykyinen mieheni on äärimmäisen kiltti ja välittää lapsesta aidosti.

Mainittakoon että 200 m päässä kodistamme on pieni suomenkielinen "kyläkoulu" ja eskari. Koulu on pieni ja idyllinen ja erittäin arvostettu rauhallisuudestaan. Lapsi pääsisi aamuisin itsekseen kouluun helposti parissa minuutissa. Arkemme, joka on ollut tähän asti yhtä autolla edestakas roudailua, helpottuisi. Ja lapsi pääsisi naapurien lasten kanssa samaan kouluun.

...ongelma on että isä ei aio antaa suostumustaan eskarinvaihtoon ja koulunvalintaan. Ilmoitti, että meillä on yhteishuoltajuus ja hänen sanansa painaa niin paljon että minun on joko vaihdettava työtä, jotta pääsen viemään/ hakemaan lapsen autolla joka päivä, tai muutettava lähemmäs hänen valitsemaansa koulua. Hän ilmoitti vievänsä asian vaikka oikeuteen ja uhkailee että menetän lapseni tämän vuoksi. Jo ihan siitä käytännön syystäkin, että en pysty auttamaan lasta ruotsinkielisissä läksyissä, haluaisin lapsen suomenkieliseen kouluun.

olen sanonut että jos isä auttaa kuljetuksessa tms. Arjessa, lapsi voi mennä ilman muuta ruotsinkieliseen kouluun. Isä ei auta, ei tule asiassa lainkaan vastaan.

Onko mahdollista että isä saa tahtonsa läpi asiassa? Onko edes teoreettista pelkoa että menettäisin tällaisen asian takia lapseni? Lapsella on ensimmäistä kertaa elämässään rauhallinen elinympäristö, tilava koti, oma piha, ystäviä naapurustossa ja kaiken lisäksi uuden mieheni siskon perhe asuu lähellä, jossa lapseni ikäinen lapsi, jonka kanssa lapseni on hyvä ystävä.

Olen antanut tämän asian pilata jouluni, kun isä aattona ilmoittti että lapsi menee suomenkieliseen kouluun vain hänen kuolleen ruumiinsa yli :( aiemmin hän siis antoi suostunuksensa jo asiaan, mutta koska en suostunut hänen yhteen älyttömään vaatimukseensa ( halusi viedä 6-v lapsen tapahtumaan, joka loppui klo 23 eikä todellakaan ollut lapsille sopiva paikka, ja ilmoitti tästä 20 min varoitusajalla), hän ilmoitti kostavansa nyt sillä ettei suostu lapsen suomenkieliseen kouluun.

Anteeksi superpitkä vuodatus. Olen niin hajalla exän kusipäisyyden takia, että itkettää vaan. Tuntuu että kun olen ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti onnellinen, exäni tekee kaiken pilatakseen onneni. Lapseninkin sanoi eilen että " mä äiti rakastan meijän uutta kotia ja elämää täällä".

Vastaa

Tapahtumat

Mitä vaihtoehtoja erittäin, erittäin vaikeaan tilanteeseen?

Kommentit (50)