Mitä vaihtoehtoja erittäin, erittäin vaikeaan tilanteeseen?
Minulla ja exällä on yhteishuoltajuus 6-v lapsestamme. Erosimme erittäin riitaisasti 3 v sitten, kun mies jäi 3. Kerran kiinni avioliitonulkopuolisesta suhteesta ja pahoinpiteli minua niin että pelkäsin henkeni puolesta. Lasta kohtaan hän ei koskaan ollut uhkaava, tai väkivaltainen. Minua kohtaam sairaalloisen mustasukkainen (vaikka petti itse).
Exä tapaa lastaan 2 x kk. Noina viikonloppuina vie lapsen usein äidilleen ja lapsen kertoman mukaan lähtee itse veljensä luokse. Eli kiinnostus lasta kohtaan on pientä, mutta kiusanteko sensijaan on päivittäistä. Kun erosimme, muutin tietysti pois yhteisestä kodistamme lapsen kanssa. Muutin 6 km päähän lapsen päiväkodista, jottei erohässäkässä joutuisi vaihtamaan päiväkotiakin. Pääsisin töihin bussilla 15 min, mutta lapsen pöiväkodin sijainnin takia joudun pitämään autoa, koska meiltä ei mennyt suoria busseja päiväkotiin. Auton pito oli aika iso kustannus kun vastasin yksin käytännössä lapsen elatuksesta, isän lopetettua töissä eron yhteydessä ja saatuaan vapautuksen elatusmaksuista. Kuitenkin vuokra-asunto johon lapsen kanssa eron jälkeen muutimme, oli erittäin kallis, ahdas ja sijainniltaan syrjäinen, joten kun tapasin vuosi sitten nykyisen avomieheni, aloinme suunnitella yhteisen kodin ostoa. Ostimme pari kk sitten ison talon n. 10 km päästä siitä, missä aiemmin lapseni kanssa asuimme. Talo on erittäin rauhallisella, arvostetulla, lapsiperhealueella, jossa koulut/päiväkodit yms aivan vieressä. Lapseni on aivan innoissaan uudesta kodista, täällä hänellä on piha, naapurinlapset uusina kavereina jne. Exä kritisoi aluetta "slummiksi" (ei todellakaan ole) ja taloamme rumaksi, vanhaksi, saastaiseksi jne. Ei suostu tuomaan lasta vierailujen jälkeen ovelle vaan vaatii että minä haen lapsen postilaatikoilta.
Voisin edelleen kuljettaa lastani eskariin vanhaan paikkaan, mutta ajattelin että vaihdanme eskaria vuoden alusta, jotta lapsi pääsee uusien eskarikavereiden kanssa samaan kouluun. Ja tässä on tämä ongelma. Lapsi on siis ollut tähän asti ruotsinkielisessä päiväkodissa, koska lapsen isä on ruotsinkielinen. Minä olen suomenkielinen. On ollut haastavaa hoitaa yksin lapsen asioita ruotsiksi tähän asti, koska ruotsintaitoni ei ole paras mahdollinen. Isästä ei ole apua, sanoo vaan että "hoida itse kun erota halusit" (exä ei olisi halunnut erota, vaan syyttää minua perheenrikkojaksi kun jätin hänet).
Lähin ruotsinkielinen koulu uudessa paikassa on 7 km päässä. Siellä ei ole aamupäivä kerhoa, ja minun työni alkavat joka aamu 7:45, ja lapsen koulu alkaisi klo 9. En voi muuttaa työaikaani. Bussilla lapsi ei voi kulkea yksin vielä. On siis mahdotonta että lapsi aloittaisi tuolla ruotsinkielisessä päiväkodissa, käytännönsyistä. Lapsen isä muutti vuosi sitten 40 km päähän meistä. Hän ilmoitti ettei aio auttaa arjessa, mutta vaatii että lapsi on laitettava ruotsinkieliseen kouluun. Vaatii että meidän olisi myytävä koti, ja muutettava lähemmäksi ruotsinkielistä koulua. Toinen vaihtoehto olisi kuulemma että hän saisi lapsesta yksihuoltajuuden, ja lapsi muuttaisi hänelle 40 km päähän. Jälkimmäinen vaihtoehto on aivan poissuljettu, isä ei välitä riittävästi lapsesta, asuu alle 40 m2 kaksiossa, lapsella ei isänsä luona edes omaa sänkyä. Isä siis vaatii että lapsi on laitettava kouluun johon minulla ei ole resursseja kuljettaa häntä, eikä aio auttaa. Toiseksi vaihtoehdoksi antaa sen että lapsi revittäisiin irti kaikesta tutusta. Lapsi on erittäin kiintynyt minuun ja avomieheeni, pitää häntä isäpuolenaan. Nykyinen mieheni on äärimmäisen kiltti ja välittää lapsesta aidosti.
Mainittakoon että 200 m päässä kodistamme on pieni suomenkielinen "kyläkoulu" ja eskari. Koulu on pieni ja idyllinen ja erittäin arvostettu rauhallisuudestaan. Lapsi pääsisi aamuisin itsekseen kouluun helposti parissa minuutissa. Arkemme, joka on ollut tähän asti yhtä autolla edestakas roudailua, helpottuisi. Ja lapsi pääsisi naapurien lasten kanssa samaan kouluun.
...ongelma on että isä ei aio antaa suostumustaan eskarinvaihtoon ja koulunvalintaan. Ilmoitti, että meillä on yhteishuoltajuus ja hänen sanansa painaa niin paljon että minun on joko vaihdettava työtä, jotta pääsen viemään/ hakemaan lapsen autolla joka päivä, tai muutettava lähemmäs hänen valitsemaansa koulua. Hän ilmoitti vievänsä asian vaikka oikeuteen ja uhkailee että menetän lapseni tämän vuoksi. Jo ihan siitä käytännön syystäkin, että en pysty auttamaan lasta ruotsinkielisissä läksyissä, haluaisin lapsen suomenkieliseen kouluun.
olen sanonut että jos isä auttaa kuljetuksessa tms. Arjessa, lapsi voi mennä ilman muuta ruotsinkieliseen kouluun. Isä ei auta, ei tule asiassa lainkaan vastaan.
Onko mahdollista että isä saa tahtonsa läpi asiassa? Onko edes teoreettista pelkoa että menettäisin tällaisen asian takia lapseni? Lapsella on ensimmäistä kertaa elämässään rauhallinen elinympäristö, tilava koti, oma piha, ystäviä naapurustossa ja kaiken lisäksi uuden mieheni siskon perhe asuu lähellä, jossa lapseni ikäinen lapsi, jonka kanssa lapseni on hyvä ystävä.
Olen antanut tämän asian pilata jouluni, kun isä aattona ilmoittti että lapsi menee suomenkieliseen kouluun vain hänen kuolleen ruumiinsa yli :( aiemmin hän siis antoi suostunuksensa jo asiaan, mutta koska en suostunut hänen yhteen älyttömään vaatimukseensa ( halusi viedä 6-v lapsen tapahtumaan, joka loppui klo 23 eikä todellakaan ollut lapsille sopiva paikka, ja ilmoitti tästä 20 min varoitusajalla), hän ilmoitti kostavansa nyt sillä ettei suostu lapsen suomenkieliseen kouluun.
Anteeksi superpitkä vuodatus. Olen niin hajalla exän kusipäisyyden takia, että itkettää vaan. Tuntuu että kun olen ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti onnellinen, exäni tekee kaiken pilatakseen onneni. Lapseninkin sanoi eilen että " mä äiti rakastan meijän uutta kotia ja elämää täällä".
Kommentit (50)
Kuulutko ammattiliittoon? Ainakin Prolla on jäsenetuna maksuton puhelinneuvonta henk.koht lakiasioissa yhteistyölakitoimiston kautta. Eli puhelimessa voit maksutta keskustella juristin kanssa ja saada ihan oikeita neuvoja, jos liittosi tarjoaa tällaisen edun.
Käyt töissä ja saat taatusti lainaa oikeuskäyntikuluihin tarvittaessa. Ilmoittaisin exälle kylmästi, että olet jo hankkinut asianajajan ja voidaan selvittää asiat perusteellisesti oikeusteitse jos kiusanteko ei lopu. Lapsi menee lähikouluun ja sillä sipuli. Muut uhkailut ja kiusanteot on kirjattu ylös ja oman asianajajasi tiedossa. Veikkaan että asia jää tuohon, kun keräät riittävän kiukun noiden asioiden kertomiseen mulkerolle.
Onko ex-anoppisi ok tyyppi? Oletteko puheväleissä? Jos hän on ok, kuulostaa siltä että on paljon parempi että lapsi viettää mummin kanssa aikaa pari kertaa kuussa kuin että olisi oikeasti isänsä seurassa.
Harkitsisin myös sitä, että kertoisin ex-appivanhemmille poikansa touhuista.
Huoli pois ap, exä ei voi tehdä asialle mitään. Nosta itsesä sieltä tossun alta ja ole ylpeä ja arvokas ihminen, jolle ei puhuta miten sattuu. Anna exän viedä asia oikeuteen, jos niin haluaa. Ei hän tule voittamaan. En edes ymmärrä kuinka edes mietit lapsen viemistä vanhaan tarhaan. Eikä ole mitään järkeä tehdä lapsesta ruotsinkielistä, jos lähivanhempi ei edes sitä osaa. Voitte tukea kaksikielisyyttä muilla keinoilla. Voihan lapsi mennä aikanaan vaikka ruotsinkieliseen yläasteelle tai lukioon. Hoitakaa lapsen asiat kirjallisesti, näin sinulle jää todisteet. Ole itse aina asiallinen. Jos eksä soittaa ja alkaa suoltaa uhkauksia niin nauhoita puhelut. Ilmaise myös ettet aio kuunnella asiatonta puhetta, ja jos asiattomuudet eivät lopu niin suljet puhelun. Näin keräät itsellesi todistusaineistoa käräjiä varten. Tsemppiä ap, ala elää uutta elämääsi ja anna exäsi räyhätä.
Mulle tuli mieleen vain, että sun pitää löytää joku keino taata se, et lapsen ruotsinkielentaito säilyy. Jos pystyt siihen ja voit osoittaa sen lastenvalvojalle/oikeudelle niin sun exä ei voi kieltää suomalaista koulua.
Voisitko palkata jonkun natiivitasoisesti ruotsia puhuvan tapaamaan lasta pari-kolme kertaa viikossa tai löytyisikö alueella suomenruotsalaista perhettä jonka kanssa tutustuisitte ja viettäisitte aikaa koko perhe?
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:07"]
Mulle tuli mieleen vain, että sun pitää löytää joku keino taata se, et lapsen ruotsinkielentaito säilyy. Jos pystyt siihen ja voit osoittaa sen lastenvalvojalle/oikeudelle niin sun exä ei voi kieltää suomalaista koulua.
Voisitko palkata jonkun natiivitasoisesti ruotsia puhuvan tapaamaan lasta pari-kolme kertaa viikossa tai löytyisikö alueella suomenruotsalaista perhettä jonka kanssa tutustuisitte ja viettäisitte aikaa koko perhe?
[/quote]
lapsen isäpuoli eli uusi puolisoni on ruotsinkielinen, eli lapsi puhuu ruotsia pöivittäin hänen kanssaan :)
AP
Voi vittu sanon minä. Jos mun exä käyttäytyisi tolla tavalla, hankkisin jonkun bandidoksen pitämään sille pikku puhuttelun, oikeesti.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:07"]
Mulle tuli mieleen vain, että sun pitää löytää joku keino taata se, et lapsen ruotsinkielentaito säilyy. Jos pystyt siihen ja voit osoittaa sen lastenvalvojalle/oikeudelle niin sun exä ei voi kieltää suomalaista koulua.
Voisitko palkata jonkun natiivitasoisesti ruotsia puhuvan tapaamaan lasta pari-kolme kertaa viikossa tai löytyisikö alueella suomenruotsalaista perhettä jonka kanssa tutustuisitte ja viettäisitte aikaa koko perhe?
[/quote]
Eiköhän tämä olisi isän velvollisuus, jos hänelle se kaksikielisyys on tärkeää.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:14"] [quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:08"]
Et saa antaa tuolle paskamulkulle periksi. Jos annat tässä asiassa periksi, hän tulee pompottelemaan sinua jatkossakin. Sinulla on ehkä vieläkin vähän vääristyneen huono itsetunto.
Laita lapsi sinne kyläkouluun. Ei hänellä pitäisi olla mahkuja uhkailujensa toteen pistämiseen.
Ei rkp:läisten sisäpiirit voi olla niin kattavat että ne kaikki oikeuslaitokset pitäisivät hallinnassaan.
Voimia!
[/quote] Mutta voinko vaan tehdä sen? Eikä koulunvalintaan/ päiväkodin vaihtoon tarvita molempien suostumus? Jos isä ei sitä anna? Miten tässä voidaan järkevästi edetä? Yksinhuoltajuuden olisin halunnut, mutta se on kuulemma mahdotonta, kun isä ei tee lapselle pahaa tms. Mutta asioiden hoitaminen yhdessä on aivan yhtä helvettiä. Isä on tietoinen omista oikeuksistaan, muttei velvollisuuksistaan. Minun pitää ostaa lapselle siis esim. Vaatteett isän luokse, isä ei osta edes niitä itse. Oli siitäkin valittanut lastenvalvojalle, että kun minä en ole ostanut lapselle sellaisia vaatteita isänsä luokse kun isä olisi halunnut... Uskomaton mulkero siis. Ap [/quote]
Sinusta huomaa, että pelkosi vaikuttaa. Tiedän kokemuksesta tuon kaiken epätoivon epätietoisuudesta.
Sinulla on valtit. Älä pelkää. Usko minua.
Kannattaisi tässä vaiheessa mennä sosiaalitoimeen kertomaan taustat, jotta ne saadaan ylös, mahdollista oikeudenkäyntiä varten.
Ja täysin selvää on, että et menetä lastasi:) Se oli myös minun suurin pelkoni, vaikka niin totaalisen istutettu pelko ex-mieheltä. En uskaltanut edes leikata lapsen ylipitkiä hiuksia, sillä hän raivostui ja tuli iholle, jos en totellut häntä.
Aloin pikkuhiljaa vetää rajoja...ensin laajalta...sitten, kun sain huomata, että minulla oli turvanani viranomaisia, uskalsin yhä enemmän olla sanojeni takana. Kun tuohon sai välimatkaa, niin oli helpompaa.
Sinun ei myöskään tarvitse antaa puhelinnumeroasi tuolle. Minulla oli kauan jokin ihme väärä pelko, että minun täytyisi tehdä kaikkeni, jotta hän ei vie minulta kalleintani. Hän sitten häiriköi elämääni kaikintavoin.
Lopulta sitten lapsetkin saivat kokea pahaa, jolloin poliisit menivät apuun.
Vuosien painajaiset loppuivat.
Lähestymiskielto. Turvakielto.
Biologisen vanhemman tapaamisten rajoittaminen.
Lukuisia ammatti-ihmisten lausuntoja. Suurin taakka lähti, kun viranomaiset ottivat hoitaakseen.
Sinä annat sen pelon vaikuttaa, se on täysin normaali reaktio. Olethan kokenut hänen "empatiansa".
Mutta sanon sinulle silti, vaikkei se pelkoa vie, että sinulta ei lasta viedä. Ja oikeuslaitoksella nähdään totuus. Luota vain. Oikeuslaitosta ei tarvitse pelätä. Narsisti ei oikeutta vedätä, siellä puhuvat todisteet puolestaan. Kerää/kirjaa siis kaikki mahdollinen ylös.
Säästä txt yms.
Säästä itseäsi.
Sinä selviät. Olet nyt jo voittaja, kun olet kasvattanut lapsen hyvin.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:14"] [quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:08"]
Et saa antaa tuolle paskamulkulle periksi. Jos annat tässä asiassa periksi, hän tulee pompottelemaan sinua jatkossakin. Sinulla on ehkä vieläkin vähän vääristyneen huono itsetunto.
Laita lapsi sinne kyläkouluun. Ei hänellä pitäisi olla mahkuja uhkailujensa toteen pistämiseen.
Ei rkp:läisten sisäpiirit voi olla niin kattavat että ne kaikki oikeuslaitokset pitäisivät hallinnassaan.
Voimia!
[/quote] Mutta voinko vaan tehdä sen? Eikä koulunvalintaan/ päiväkodin vaihtoon tarvita molempien suostumus? Jos isä ei sitä anna? Miten tässä voidaan järkevästi edetä? Yksinhuoltajuuden olisin halunnut, mutta se on kuulemma mahdotonta, kun isä ei tee lapselle pahaa tms. Mutta asioiden hoitaminen yhdessä on aivan yhtä helvettiä. Isä on tietoinen omista oikeuksistaan, muttei velvollisuuksistaan. Minun pitää ostaa lapselle siis esim. Vaatteett isän luokse, isä ei osta edes niitä itse. Oli siitäkin valittanut lastenvalvojalle, että kun minä en ole ostanut lapselle sellaisia vaatteita isänsä luokse kun isä olisi halunnut... Uskomaton mulkero siis. Ap [/quote]
Jatkan vielä, että olen kokenut kaikenlaista kiusaa taholtaan. Ja jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisin vain luottanut itseeni ja yhteiskuntaan.
Oikeus on ollut aina helpotus minulla, pahinta on ollut odottaminen ja epätietoisuus, huoli lapsista.
Yhteishuoltajuus tehtäväjaoin on luultavimmin teillä eteen tuleva. Yksinhuoltajuutta tuskin tulee, jos toinen vastustaa ja varmastihan niin tekee.
Sitten voit katsoa kuinka sujuu, kuinka lapsi reagoi, ja hakea tuon jälkeen yksinhuoltajuutta, jos ei suju.
Sinun ei tarvitse kuunnella tuota lipevää äijää, vaikka hän kyllä nauttii vallastaan sinuun. Oikeudessa ei edes noteerata hänen sanomisiaan, huomataan vain se kiusanteko. Usko pois.
Sinä päätät lähivanhempana koulun, mikä on lähin sinne luontaisesti menee, tuomari sanoi ettei erimielisyydet kouluasioissa muuta yhteishuoltajuutta, vaan lapsi menee yleensä lähimpään kouluun, joka ei ole vanhempien tapeltavissa.
Tosta Sleeping with the enemy-blogista herää yksi kysymys, joka mietityttää aina kun kuulen vastaavia tapauksia. Jos huomaa jo raskausaikana, että mies on "hullu", miksi ihmeessä jää lapsen kanssa hänen luokseen ja miksi helvetissä tekee vielä TOISEN lapsen saman hullun kanssa? Tällaisissa tapauksissa, kun äiti ei yhtään suojele lapsiaan hullulta isältä ja altistaa heidät jatkuvasti traumaattisiin kokemuksiin (henkinen tai fyysien väkivalta isän ja äidin välillä) lapset pitäisi ottaa pois molemmilta osapuolilta ja antaa tasapainoiseen, turvalliseen kotiin. Se on myöhäistä itkeä lapsen parasta kun vartavasten oikeen tekee sairaan miehen kanssa lapsen.
En tule ikinä ymmärtämään tätä asiaa. Ja nyt en puhu näistä tilanteista, missä miehen sairas luonne paljastuu vasta kun lapsi on jo tehty ja äiti heti jättää miehen sen jälkeen, kuten luulen että ap:n tapauksessa on.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:36"]
Ja hei kiitos SUUNNATTOMASTI kaikille vastauksista!! Olen nössö, se on totta. Elin vuosia alistettuna ja exän rautaisen otteen alla, että hänellä on vieläkin ote minusta ja kuvittelee voivansa sabotoida elämääni. Sanoihan hän erotessa että "mä tulen ajamaan sut hulluuteen, sitten kun sä tapat itsesi, mä olen voittanut". Yksi pahoinpitely tuomio sillä on minusta, mutta muuten on onnistunut kaikki kirje/puhelinsalaisuuden rikkomiset, kodin ulkopuolella päivystämisen, kunnianloukkaukset, auton hajottamiset yms yms yms sanktiot välttämään.
ap
[/quote]
Voi ei tuo kuulostaa niin tutulta:( Hae lähestymiskielto sekä turvakielto.
eikös ruotsinkieliset mukulat saa taxikyydin kouluun? näin ainakin muutamilla tutuilla
Voi helvetti. Olen niin vihainen puolestasi. Tuo on varmasti kamala tilanne. Aivan pöyristyttävää kiristystä.
Tämä ratkaisi asian. Varaan ajan vasektomiakonsultaatioon heti tammikuussa. En halua ikinä joutua tuohon tilanteeseen.
Hei Ap!
tuohon kyytiasiaan on mahdollisesti olemassa ratkaisu. Kunnassasi lapsi saattaa saada koulukyydin taksilla, jos matkaa omankieliseen kouluun on paljon. Selvitä tämä, ennenkuin alat riitauttamaan asiaa exäsi kaltaisen ihmisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:36"]
Ja hei kiitos SUUNNATTOMASTI kaikille vastauksista!! Olen nössö, se on totta. Elin vuosia alistettuna ja exän rautaisen otteen alla, että hänellä on vieläkin ote minusta ja kuvittelee voivansa sabotoida elämääni. Sanoihan hän erotessa että "mä tulen ajamaan sut hulluuteen, sitten kun sä tapat itsesi, mä olen voittanut". Yksi pahoinpitely tuomio sillä on minusta, mutta muuten on onnistunut kaikki kirje/puhelinsalaisuuden rikkomiset, kodin ulkopuolella päivystämisen, kunnianloukkaukset, auton hajottamiset yms yms yms sanktiot välttämään.
ap
[/quote]
Ap, en muista mainitsitko tästä jo avauksessa, mutta oletko hakenut ex-miehelle lähestymiskieltoa? Ellet, niin kaikki häirintä onnistuu ilman seuraamuksia. Jos nyt hankit itsellesi asianajajan, niin selvitä myös lähestymiskieltoasia.
Kannustan uudestaan: älä pelkää. :)
8
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:22"]
Voi vittu sanon minä. Jos mun exä käyttäytyisi tolla tavalla, hankkisin jonkun bandidoksen pitämään sille pikku puhuttelun, oikeesti.
[/quote]
Mutta kun itse ei halua menettää lastaan. niin on käyttäydyttävä asiallisesti. Ei saa antaa itse mitään aihetta räyhätä.
Minä olen kiltti ihminen, entinen tossukka. Narsisti kiusasi. Et arvaakaan kuinka toivoin hänen kuolemaansa, että kaikki kiusa loppuisi. Iltaisin itkin lapset kainalossa ja haaveilin hänen vihdoin heittävän henkensä. Ja tuollaiset ajatukset olivat minusta pahan ihmisen ajatuksia ja kauhistuin niitä, mutta jos pelossa elää vuosia ja kiusa ja pelko vain jatkuvat ja jatkuvat, niin silloin alkaa todenteolla toivoa toisen kuolemaa. Jotta saisi jo elää rauhassa.
Ei tilanteesi ole mitenkään erityisen vaikea edes. Sinulla on elämänkumppani, joka tukee sinua, ja lapsesi voi hyvin. Exälläsi on valtaa sinuun vain sen verran kuin sitä hänelle annat. Voit oma-aloitteisesti siivota hänet pois elämästäsi heti kun haluat. Ei sinun ole mikään pakko olla ylipäätään missään yhteydessä häneen. Hänhän on täysin sinun armoillasi. Ei hän voi kuin uhota ja ruikuttaa. Voit jättää hänen puheensa täysin omaan arvoonsa. Ehdotan, että lopetat yhteydenpidon välittömästi. Et vastaa puheluihin etkä tekstareihin. Sähköpostiin vastaat vaikkapa viikon viiveellä. Eiköhän tuo hiljalleen asetu, kun ei saa vastakaikua. Hän haluaa sinulta reaktion. Älä nyt hyvä ihminen anna sitä hänelle.