Lue keskustelun säännöt.
Mitä vaihtoehtoja erittäin, erittäin vaikeaan tilanteeseen?
26.12.2014 |
Minulla ja exällä on yhteishuoltajuus 6-v lapsestamme. Erosimme erittäin riitaisasti 3 v sitten, kun mies jäi 3. Kerran kiinni avioliitonulkopuolisesta suhteesta ja pahoinpiteli minua niin että pelkäsin henkeni puolesta. Lasta kohtaan hän ei koskaan ollut uhkaava, tai väkivaltainen. Minua kohtaam sairaalloisen mustasukkainen (vaikka petti itse).
Exä tapaa lastaan 2 x kk. Noina viikonloppuina vie lapsen usein äidilleen ja lapsen kertoman mukaan lähtee itse veljensä luokse. Eli kiinnostus lasta kohtaan on pientä, mutta kiusanteko sensijaan on päivittäistä. Kun erosimme, muutin tietysti pois yhteisestä kodistamme lapsen kanssa. Muutin 6 km päähän lapsen päiväkodista, jottei erohässäkässä joutuisi vaihtamaan päiväkotiakin. Pääsisin töihin bussilla 15 min, mutta lapsen pöiväkodin sijainnin takia joudun pitämään autoa, koska meiltä ei mennyt suoria busseja päiväkotiin. Auton pito oli aika iso kustannus kun vastasin yksin käytännössä lapsen elatuksesta, isän lopetettua töissä eron yhteydessä ja saatuaan vapautuksen elatusmaksuista. Kuitenkin vuokra-asunto johon lapsen kanssa eron jälkeen muutimme, oli erittäin kallis, ahdas ja sijainniltaan syrjäinen, joten kun tapasin vuosi sitten nykyisen avomieheni, aloinme suunnitella yhteisen kodin ostoa. Ostimme pari kk sitten ison talon n. 10 km päästä siitä, missä aiemmin lapseni kanssa asuimme. Talo on erittäin rauhallisella, arvostetulla, lapsiperhealueella, jossa koulut/päiväkodit yms aivan vieressä. Lapseni on aivan innoissaan uudesta kodista, täällä hänellä on piha, naapurinlapset uusina kavereina jne. Exä kritisoi aluetta "slummiksi" (ei todellakaan ole) ja taloamme rumaksi, vanhaksi, saastaiseksi jne. Ei suostu tuomaan lasta vierailujen jälkeen ovelle vaan vaatii että minä haen lapsen postilaatikoilta.
Voisin edelleen kuljettaa lastani eskariin vanhaan paikkaan, mutta ajattelin että vaihdanme eskaria vuoden alusta, jotta lapsi pääsee uusien eskarikavereiden kanssa samaan kouluun. Ja tässä on tämä ongelma. Lapsi on siis ollut tähän asti ruotsinkielisessä päiväkodissa, koska lapsen isä on ruotsinkielinen. Minä olen suomenkielinen. On ollut haastavaa hoitaa yksin lapsen asioita ruotsiksi tähän asti, koska ruotsintaitoni ei ole paras mahdollinen. Isästä ei ole apua, sanoo vaan että "hoida itse kun erota halusit" (exä ei olisi halunnut erota, vaan syyttää minua perheenrikkojaksi kun jätin hänet).
Lähin ruotsinkielinen koulu uudessa paikassa on 7 km päässä. Siellä ei ole aamupäivä kerhoa, ja minun työni alkavat joka aamu 7:45, ja lapsen koulu alkaisi klo 9. En voi muuttaa työaikaani. Bussilla lapsi ei voi kulkea yksin vielä. On siis mahdotonta että lapsi aloittaisi tuolla ruotsinkielisessä päiväkodissa, käytännönsyistä. Lapsen isä muutti vuosi sitten 40 km päähän meistä. Hän ilmoitti ettei aio auttaa arjessa, mutta vaatii että lapsi on laitettava ruotsinkieliseen kouluun. Vaatii että meidän olisi myytävä koti, ja muutettava lähemmäksi ruotsinkielistä koulua. Toinen vaihtoehto olisi kuulemma että hän saisi lapsesta yksihuoltajuuden, ja lapsi muuttaisi hänelle 40 km päähän. Jälkimmäinen vaihtoehto on aivan poissuljettu, isä ei välitä riittävästi lapsesta, asuu alle 40 m2 kaksiossa, lapsella ei isänsä luona edes omaa sänkyä. Isä siis vaatii että lapsi on laitettava kouluun johon minulla ei ole resursseja kuljettaa häntä, eikä aio auttaa. Toiseksi vaihtoehdoksi antaa sen että lapsi revittäisiin irti kaikesta tutusta. Lapsi on erittäin kiintynyt minuun ja avomieheeni, pitää häntä isäpuolenaan. Nykyinen mieheni on äärimmäisen kiltti ja välittää lapsesta aidosti.
Mainittakoon että 200 m päässä kodistamme on pieni suomenkielinen "kyläkoulu" ja eskari. Koulu on pieni ja idyllinen ja erittäin arvostettu rauhallisuudestaan. Lapsi pääsisi aamuisin itsekseen kouluun helposti parissa minuutissa. Arkemme, joka on ollut tähän asti yhtä autolla edestakas roudailua, helpottuisi. Ja lapsi pääsisi naapurien lasten kanssa samaan kouluun.
...ongelma on että isä ei aio antaa suostumustaan eskarinvaihtoon ja koulunvalintaan. Ilmoitti, että meillä on yhteishuoltajuus ja hänen sanansa painaa niin paljon että minun on joko vaihdettava työtä, jotta pääsen viemään/ hakemaan lapsen autolla joka päivä, tai muutettava lähemmäs hänen valitsemaansa koulua. Hän ilmoitti vievänsä asian vaikka oikeuteen ja uhkailee että menetän lapseni tämän vuoksi. Jo ihan siitä käytännön syystäkin, että en pysty auttamaan lasta ruotsinkielisissä läksyissä, haluaisin lapsen suomenkieliseen kouluun.
olen sanonut että jos isä auttaa kuljetuksessa tms. Arjessa, lapsi voi mennä ilman muuta ruotsinkieliseen kouluun. Isä ei auta, ei tule asiassa lainkaan vastaan.
Onko mahdollista että isä saa tahtonsa läpi asiassa? Onko edes teoreettista pelkoa että menettäisin tällaisen asian takia lapseni? Lapsella on ensimmäistä kertaa elämässään rauhallinen elinympäristö, tilava koti, oma piha, ystäviä naapurustossa ja kaiken lisäksi uuden mieheni siskon perhe asuu lähellä, jossa lapseni ikäinen lapsi, jonka kanssa lapseni on hyvä ystävä.
Olen antanut tämän asian pilata jouluni, kun isä aattona ilmoittti että lapsi menee suomenkieliseen kouluun vain hänen kuolleen ruumiinsa yli :( aiemmin hän siis antoi suostunuksensa jo asiaan, mutta koska en suostunut hänen yhteen älyttömään vaatimukseensa ( halusi viedä 6-v lapsen tapahtumaan, joka loppui klo 23 eikä todellakaan ollut lapsille sopiva paikka, ja ilmoitti tästä 20 min varoitusajalla), hän ilmoitti kostavansa nyt sillä ettei suostu lapsen suomenkieliseen kouluun.
Anteeksi superpitkä vuodatus. Olen niin hajalla exän kusipäisyyden takia, että itkettää vaan. Tuntuu että kun olen ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti onnellinen, exäni tekee kaiken pilatakseen onneni. Lapseninkin sanoi eilen että " mä äiti rakastan meijän uutta kotia ja elämää täällä".
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 20:10"]
Joulutarina 2... ja hyvin uppoaa :D
Oletko ap kenties sen Rukalla yllätysraskautuneen sisko? Tai sen vauvan kummitäti?
Liian yksityiskohtainen (ja kliseinen) aloitus tositarinaksi.
[/quote]
Missä pumpulissa sä elelet? Aivan kuin elämässä ei voisi tapahtua mitään pahaa? Tiedän muutaman tapauksen itseni lisäksi, joilla on samantapaista kärsimystä.
[/quote]
Jos elelisin pumpulissa niin tällaiset tarinat uppoaisivat minullekin.
Tarina onkin näköjään tyssähtänyt kuin seinään... ylläri xD
45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksamista, ap! Etsi tietoa ja tukijoita virkamieskunnasta, niin saat päästäsi pois tuon väärän mielikuvan, että mies muka voisi toteuttaa uhkauksensa. Ei hän voi.
nimenomaan, sellainen joka ei ole sitä kokenut ei voi oikein ymmärtää. ja esim sellainen tilanne joka tuossa blogissakin on, että isä on lapsille kyllä hyvä, huolehtiva (vaikka ehkä liikaakin) ja hoitaa esimerkillisesti sen puolen, niin siinä on hyvin vaikea tehdä sitä ratkaisua että lähtee. koska silloin se todellinen helvetti vasta alkaakin, ja lapsiaan haluaa siltä säästää. kärsii mielummin itse.
se miksi niitä lapsia on pitänyt sitten tehdä on niin moniselitteinen juttu...ihminen joka on rakastunut ja ehkä itse menneisyydessään kokenut asioita josta syystä se lähteminen ei ole onnistunut. ei pysty myöntämään aluksi että oli vikatikki....ja hyväsydäminen ihminen antaa aina anteeksi, liiankin paljo, kunnes se raja on ylitetty että tunteita ei enää ole. silloin ollaan jo niin syvällä verkossa sotkussa että sitten on sen takia vaikea lähteä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 19:07"]
nimenomaan, sellainen joka ei ole sitä kokenut ei voi oikein ymmärtää. ja esim sellainen tilanne joka tuossa blogissakin on, että isä on lapsille kyllä hyvä, huolehtiva (vaikka ehkä liikaakin) ja hoitaa esimerkillisesti sen puolen, niin siinä on hyvin vaikea tehdä sitä ratkaisua että lähtee. koska silloin se todellinen helvetti vasta alkaakin, ja lapsiaan haluaa siltä säästää. kärsii mielummin itse.
se miksi niitä lapsia on pitänyt sitten tehdä on niin moniselitteinen juttu...ihminen joka on rakastunut ja ehkä itse menneisyydessään kokenut asioita josta syystä se lähteminen ei ole onnistunut. ei pysty myöntämään aluksi että oli vikatikki....ja hyväsydäminen ihminen antaa aina anteeksi, liiankin paljo, kunnes se raja on ylitetty että tunteita ei enää ole. silloin ollaan jo niin syvällä verkossa sotkussa että sitten on sen takia vaikea lähteä....
[/quote]
Juurikin näin.
Joulutarina 2... ja hyvin uppoaa :D
Oletko ap kenties sen Rukalla yllätysraskautuneen sisko? Tai sen vauvan kummitäti?
Liian yksityiskohtainen (ja kliseinen) aloitus tositarinaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota tarvittaessa yhteys paikkakuntasi oikeusaputoimistoon.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 20:10"]
Joulutarina 2... ja hyvin uppoaa :D
Oletko ap kenties sen Rukalla yllätysraskautuneen sisko? Tai sen vauvan kummitäti?
Liian yksityiskohtainen (ja kliseinen) aloitus tositarinaksi.
[/quote]
Missä pumpulissa sä elelet? Aivan kuin elämässä ei voisi tapahtua mitään pahaa? Tiedän muutaman tapauksen itseni lisäksi, joilla on samantapaista kärsimystä.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:49"]
Tosta Sleeping with the enemy-blogista herää yksi kysymys, joka mietityttää aina kun kuulen vastaavia tapauksia. Jos huomaa jo raskausaikana, että mies on "hullu", miksi ihmeessä jää lapsen kanssa hänen luokseen ja miksi helvetissä tekee vielä TOISEN lapsen saman hullun kanssa? Tällaisissa tapauksissa, kun äiti ei yhtään suojele lapsiaan hullulta isältä ja altistaa heidät jatkuvasti traumaattisiin kokemuksiin (henkinen tai fyysien väkivalta isän ja äidin välillä) lapset pitäisi ottaa pois molemmilta osapuolilta ja antaa tasapainoiseen, turvalliseen kotiin. Se on myöhäistä itkeä lapsen parasta kun vartavasten oikeen tekee sairaan miehen kanssa lapsen.
En tule ikinä ymmärtämään tätä asiaa. Ja nyt en puhu näistä tilanteista, missä miehen sairas luonne paljastuu vasta kun lapsi on jo tehty ja äiti heti jättää miehen sen jälkeen, kuten luulen että ap:n tapauksessa on.
[/quote]
Aivan, et tule ymmärtämään, enenkuin itse olet tilanteessa. Lue narsismista.Voit olla varma, että et tule syyllistämään, kun tietäisit enemmän. Aina pelko siitä, että onko nyt antanut aihetta mihin tahansa pahaan.
Lopulta lähtiessä pelko siitä, että nyt olen ainakin antanut aihetta lähtemällä, nyt se sitten tappaa. Se tunne, kun et uskalla liikkua kotipihallasikaan.
Lapseni on varjellut ja suojellut jopa paremmin kuin jotkin ihmiset joilla olisi ollut mahdollisuus antaa lapsilleen enemmän. Koin, että huoleni lapsista isällä ei ollut oikeutettu, sillä halusin uskoa, ettei hän ollut lapsille samanlainen. Myös ammatti-ihmiset seurasivat tilannetta. Tilanne oli toivoton ja ilman apua niin kauan, ennenkuin tapahtui jotakin. Olintoivossa ettei mitään tapahdu lapsille, silti suuri huoli mukana. Oma toivo, siitä että lapsilla olisi isä. Oman isäni puute vaikuttamassa. Oma itsetunto poljettuna, ja se vähättely omista tuntemuksista. Se halu elää oikeudenmukaisesti, tietämättä kuitenkaan oikeuksia, etsimällä olen saanut tiedonmurusia ja kokemuksilla.
Olin siinä uskossa, että minä olen se hullu ja hoidin omalta osaltani tilanteen niin, että se oli oikein. Pieninä murusina, sitten on tullut tietoa, varmuutta, viranomaistukea,...
et voikaan ymmärtää, kun et ole kokenut. On hyvin vaikea alkaa taistella ilman todisteita mutu-tuntumalla, että minusta tuntuu, että huoleni lapsista on oikea ja tapaamiset pitää lopettaa, kun sinulla ei ole todisteita.
Jos olet kokenut itse väkivaltaa, niin se ei tarkoita automaattisesti, että lapset kokevat. Kokemuksesta tiedän, että kaikki pitää pystyä todistamaan. Olen kyllä kertonut huoleni alun oikeustaitoissa, mutta ne olivat aikalailla pelkkiä puheita, omia pelkojani ilman todisteita. Pitää tapahtua jotakin, että viranomaiset heräävät kuulemaan.