Äitejä, jotka lopettivat huumeidenkäytön raskaaksi tullessaan?

No niinkin hurjan huumeen kuin kannabiksen

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:09"]No niinkin hurjan huumeen kuin kannabiksen
[/quote]

Täällä sama.

lopetin kaikki, kävin töissä ja kestin sen kuin nainen.

satunnaisesti ihan kaikkea, pääkäyttöä subua monta vuotta nokkaan joka päivä.

Joo lopetin kun tulin raskaaksi mutta aloitin uudelleen ennen lapsen syntymää :(

... Sittemmin olen kyllä päässyt kuiville. Lapsi on nyt 9 v. Ja terve koululainen.

T: 5.

Lopetin kun plussasin, en ole repsahtanut :) Lapsi on nyt 11v ja täysin terve. Käytin vuosia päivittäin piriä, kannabista ja mielialalääkkeitä.

Lopetin kaikki käyttämäni päihteet, myös kahvin, heti kun päätimme, että alamme yrittää lasta ja jätimme ehkäisyn pois. Ennen sitä käytin siis kahvia, kannabista, amfetamiinia ja MDMA:ta, sekä psykedeelejä. Kahvia käytin päivittäin ja olin siihen koukussa, mutta huumeidenkäyttö ei koskaan ole ollut minulle ongelmallista tai jokapäiväistä, vaan enemmänkin ihan samanlaisia päihteitä minulle kuin joillekin muille ne silloin tällöin otettavat kännit. Joten ei sen kummemmin tarvinnut taistella asian kanssa, kunhan vaan olin sitten ilman.

Mutta ap:lle voimia ja tsemppiä, teet tärkeän ja tarpeellisen päätöksen jättäessäsi päihteet pois elämästäsi lapsen vuoksi. 

Mitä huumeita olet käyttänyt ja kuinka paljon?

mites te ootte neuvolas tän hoitaneet? kerroitteko?

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:09"]No niinkin hurjan huumeen kuin kannabiksen
[/quote]

Itse myös, mutta olin jatkuvasti aivan päivittäin tilassa jossa muut sauhuttelivat, kerran olin idiootti ja menin syömään nupun. Se oli joku typerä veto, että pystynkö noin vain syömään kannabiksen nupun, no pystyinhän minä. Raskauttani seurattiin aktiivisesti taustojeni takia ja kerrottiin koko ajan, että jos poltat tai alitistut kannabikselle jotenkin vauvasta tulee pieni kokoinen. No eipä tullut siitä huolimatta pieni kokoinen 52cm ja 4 kiloa ei minusta ole kyllä mikään pieni vauva. Myös kerrottiin, että vauvan ensikakasta(mekonium) otetaan näyte jossa näkyy sitten kaikki mitä olen raskausaikana käyttänyt, vähäisetkin määrät. Eikä sielläkään näkynyt mitään, oliko tuo heidä tapansa pelotella minua lopettamaan vai mitä ihmettä?

Lopetin itse bupren raskaaksi tullessani. Lapsi on nyt parin kuukauden ikäinen, ja minulle kävi retkahdus. Onneksi edes piriin, joka ei ole oma aineeni, ja en siis aloittanut koukkuani uudelleen. Tunnen valtavaa syyllisyyttä ja kadun asiaa hirveästi. Kaikista eniten pelottaa se, että saatan joutua lähipäivinä antamaan seulan. Mitä luulette tapahtuvan jos seula ei ole puhdas? Kellään kokemusta?

Rakastan lastani valtavasti ja olen tehnyt kaiken hänen eteensä, ja toiminut juuri niinkuin on vaadittu. Nyt tuli ensimmäinen virhe. Ja viimeinen, kunhan vain saisin vielä mahdollisuuden. En saanut enää edea mitään nautintoa vetämisestä ja tajusin että en halua enää elää niin. Toisaalta ajattelen, että tämä oli ehkä "hyvä" asia. Koska olen synnytyksen jälkeen miettinyt joka päivä että kaipaan vetämistä. Ja nyt huomasin että aika oli kullannut muistot ja en todellakaan halua enää tehdä niin. Toivon vain, että tällä herätyksellä ei ole liian kallis hinta.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:38"]

mites te ootte neuvolas tän hoitaneet? kerroitteko?

[/quote]

En kertonut. Jos olisin toivonut heiltä vahtimista ja minun kurissa pitämistä, eli en olisi luottanut itseeni ja siihen, että pystyn pitämään vauvani erossa näistä, olisin kyllä kertonut. Mutta en kokenut lopettamisen olevan mikään ongelma niin en kokenut tarpeelliseksi vaikeuttaa meidän elämää kertomalla. Valitettavasti eivät osaa neuvolassa suhtautua asiallisesti tähän aiheeseen.

Tutkittu juttu on, että satunnainen/yksittäinen kannabiksen (tai muun vahvemman psykedeelin) käyttö (varsinkaan syöden tai höyrystäen) ei vahingoita sikiötä, joten en olisi tuosta huolissani nro 10 :). Polttaminen vahingoittaa ihan vaan siksi, että savun ja polttamissivutuotteiden (karsinogeenit jne) joutuminen elimistöön ei ole kenellekään hyvästä, oli mukana jotain päihdyttävää ainetta tai ei. Mutta tottakai useampi kerta ja säännöllinen käyttö vaikuttaa sekä äitiin että sisällä kehittyvään lapseen, eli ei tietenkään tule käyttää säännöllisesti.

Mutta lynkatkaa tai älkää, itse käyttäisin esim. raskauspahoinvointiin tai raskauden aiheuttamiin kiputiloihin mieluummin lääkkeenä pientä annosta kannabista syöden/höyrystäen kuin kemiallisia lääkkeitä. Ja nimenomaan ajatellen ennenkaikkea kehittyvän lapseni parasta.

t. 8

4 jatkaa. minä kysyin, että kerroitteko.

Minä en kertonut, olen samaa mieltä kuin 12, tiesin että pärjään itse, neuvolan leima on elinikäinen ja kohtuuton siihen nähden, että mitään ongelmakäyttöä ei ollut.

Käytin huumeita alkoholin sijasta, ihan suoraan sanottuna huvikseni. Olenpa niistä saanut sellaisia kokemuksia, mitä en olisi muuten saanut - kasvanut hurjasti ihmisenä.

Itselläni oli kovat vieroitusoireet mutta selvisin niistä ilman apua ja kävin töissä joka päivä 40h viikossa. Sisälläni kasvava lapsi oli paras vieroituslääke, tiesin että lopetan ja pysyn siinä.

Lapsi on nyt vuoden ikäinen, eikä kertakaikkiaan tee mieli mitään, en halua olla poissa hänen luotaan enkä käy missään ilman häntä.

Tsemppiä kaikille jotka painivat näiden asioiden kanssa.

En tiedä kuuluuko tämä tähän ketjuun koska minä menetin lapseni, mutta lopetin tupakoinnin, huumeiden ja alkoholin käytön ja aloitin säännöllisen syömisen kun tulin raskaaksi. (kahvia en juonut ennestäänkään) Käytin pääasiassa amfetamiinia ja alkoholiakin kului ajoittain runsaanpuoleisesti. Sain keskenmenon alkuraskaudessa. Mahdollista syytä ja syyllistä en halua kertoa, koska alkuraskaudessa keskenmenon riski on muutenkin kuulemma suuri ja elintavat olivat hyvin huonot ennen kuin sain tietää raskaudesta. Eli en ole varma onko se mahdollinen syy oikea syy, vaikka vahva epäilys onkin. Ei liity kuitenkaan minun omiin valintoihini, paitsi siten että olin väärässä paikassa väärään aikaan. Päihteidenkäytön lopettaminen oli hankalaa, mutta ei ollut vaikea päätös. En osaa selittää sitä tunnetta.. Minulle tuli jotenkin niin vahva tunne siitä, että minun täytyy suojella lasta keinolla millä hyvänsä. Todella syvä rakkauden tunne vaikka en koskaan saanut nähdä lastani tai pidellä häntä sylissä.
Keskenmenon jälkeen retkahdin uudestaan. Suunnitelmissa on kyllä hakea apua, läheisten takia ja sen takia että olen todella onneton tällä hetkellä. Ei tämä tunnu edes elämältä.
Toivotan kaikille paljon voimia ja toivon, että kaikki menee hyvin.

Selvennykseksi, ap ja 11 ovat sama :)

Olen sanaton. Jos repsahtaa alle vuodessa eikä tajua tilanteen vakavuutta ei voi lapselle kovin hyvä esimerkki olla.

Eräs lapsuuden ystäväni. Hän käytti kovia huumeita 17 vuotta. Ihme, että oli edes hengissä. Kaikki meni, mitä sai. Kovia huumeita paljon. Yksi lapsi huostaanotettiinkin huumehuuruisesta elämästä jo synnäriltä. Alkaessaan odottaa tätä nuorempaa käveli katkaisuun ja aloitti korvaushoidon. Korvaushoidosta pystyi luopumaan seitsemän vuotta myöhemmin ja on nyt ollut ilman korvikkeita kuusi vuotta. Raittiita vuosia siis takana jo 13 ja lapsi 12. Meni vielä kouluun ja viimeiset viisi vuotta on ollut vakityössäkin. Rahasotkut on sovittu ja osti juuri ensiasuntonsa eli luottaritkin on puhtaat. Uskomatonta. Jos hän selvisi, selviää kuka vaan. Itsekin miettii, että mitenköhän on edes hengissä, kun muut narkit kuoli kolmekymppisenä ja hän lopetti vasta 36-vuotiaana.  Ja ei tosiaan ollut mikään viihdekäyttäjä vaan ihan katuojanarkki. Vankilassakin oli kerran.

Olen niin onnellinen hänen puolestaan ja voitte kuvitella äitinsä riemun. On saanut solmittua siihen huostattuun lapseensakin nyt suhteen.

Lopetin pirin käytön raskaana ollessani. Olin varma, että pysyn kuivilla vauvan takia, kuten moni muukin näköjään luulee. Kun vauva oli kuukauden ikäinen, retkahdin. Nyt hän on puolivuotias ja sinnittelen päivän kerrallaan. Kerta viikkoon tulee ainakin retkahdettua. Lähipiirissä on käyttäjiä, joten on vaikeaa olla ilman. Lisäksi vauva itkee paljon, enkä jaksaisi sitä selvinpäin.

Neuvolassa en ole ekertonut enkä tosiaan kerro.

Itse olen tyytyväinen elämääni näin, kenellekään ei ole haittaa käytöstäni. Päinvastoin, jos olisin kuivilla, olisin aina pinna tiukalla.