Mitä lapsuutenne kirjoja/satuja olette lukeneet jälkikasvullenne?
Mitä mieltä ovat nykylapset menneiden aikojen kuvakirjoista ja saduista? Mistä ovat tykänneet? Onko ollut sellaisia joista itse tykkäsit lapsena paljon mutta omat lapsesi eivät kiinnostuneetkaan?
Kommentit (6)
Pupu Tupunoita iso pino, ovat tykänneet se Leikkimökki tarina on suosikki.
Jo mainittujen lisäksi Astrid Lindgreniltä Marikki-, Lotta- ja Eemeli-kirjat sekä erityisesti Kultasiskoni ovat olleet mieleisiä. Onneli- ja Anneli eivät kirjana innostaneet tyttöjä, vaikka itse tykkäsin lapsena kovasti. Upponalleja ja muumeja on tullut luettua omille lapsille ihan mielellään; minulta jäivät aikoinaan lukematta.
eemeli, peppi pitkätossu, pekka töpöhäntä, sekä ison pinon klassikkotarinoita, jotka sain lapsena lasten omasta kirjakerhosta (jänis ja kilpikonna, tuhkimo, lumikki, bambi, topi&tessu, hiawatha, viidakkokirja jne... mulla on näitä noin 50 kirjaa tallella ja nämä ovat juuri sopivan pituisia iltasatuja pienille, noin 40 sivua, paljon kuvia.
Liitin omat lapset hetkeksi siihen kerhoon, mutta konsepti oli muuttunut, ei sieltä enää tullut näin kivoja kirjoja. Mun vanhoja lapset rakastavat ja ne kestävät monta lukukertaa, niihin ei kyllästy.
Elsa Beskow oli oma lempparini pienenä mutta ei oikein noihin omiin pieniin poikiin uppoa. Enemmänkin tykkäsivät Mauri Kunnaksen Suomalaisesta tonttukirjasta...
Katto Kassisesta pitivät muutama vuosi sitten tosi paljon, Pekka Töpöhäntä on ollut myös mieleinen aikanaan.
Grimmin satukirja, Hanhiemo, Anderssenin satukirja, Peppi Pitkätossut, Ronja Ryövärintytär, Pupu Tupunat, Puppe-kirjat, Mikko Mallikkaita, Pekka Töpöhäntä, Upponalle. Eniten lapset tykänneet Grimmin saduista, Anderssenin saduista ja Mikko Mallikkaista. Aisopoksen eläinsaduista eivät tykänneet, eivätkä Ronja Ryövärintytärtä ainakaan vielä jaksaneet kuunnella.