Lue keskustelun säännöt.
minua hävettää oma synnytykseni
02.01.2015 |
En ole kertonut tätä kellekään. Synnytykseni on hyvin kipeä ja häpeän sitä että itkin täysillä, uikutin ja ulisin, sekoilin kun sain ilokaasua, huusin apua yms. Hävettää. Olin ajatellut että synnytä kuin luolanainen ja mieheni voisi olla minusta ylpeä. Tämä painaa mieltä joka päivä. Synnytin 4,5kg vauvan.
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:21"]
Ällöttävää touhua synnytys on. En käsitä miten joku voi olla kätilö.
[/quote]
Yhtä "ällöttävää" on kirurgien suorittamat leikkaukset. Mieti vaikka avosydänleikkausta, jossa sydän sykkii siinä nenän edessä. Tai amputaatiot.
En tiedä montaakaan joka pääsee joka päivä tuomaan uusia ihmisalkuja maailmaan. Muutamia surullisia poikkeuksia lukuunottamatta tämä on maailman paras ammatti. Moni muistaa mut ja mun työn lopun ikäänsä, olinhan paikalla heidän elämänsä tärkeimmällä hetkellä. Ja toisin kun moni luulee, jokainen synnyttäjä on jäänyt meikäläisen sydämeen. Ehkä osittain siksi että olen ollut kätilönä vasta 2v. Kyllä olen usein itsekkin kyyneleen tirauttanut lapsen synnyttyä. Ja kyllä me naiset ollaan vahvoja, ja ne tukena olevat isät myös!
T.Se sama kätilö
[/quote]
Olet ihana :-)
T. Kätilöopiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuttu oli potkaissut synnytyksessään kätilöä. En tiedä, oliko vahinko vai tahallista. Enkä tiedä, pyysikö edes anteeksi. Väkivaltaa mä häpeäisin. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu!
Turhaa häpeilet. Itse kun olin esikoista hakemassa kuulin kuinka jotkut huusivat ja kirkuivat kuin syötävät. Omalla kohdallani ulisin ensi alkuun suihkussa ja varmasti kuului muihinkin huoneisiin. ponnistusvaiheessa ähisin kuin pieni porsas ja viereisestä salista kuului sellainen mekkala että..
Kyllä ne muutkin siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muistan kun toisessa synnytyksessä itkin ja nauroin vuorotellen ja kiroilin kivuissani kätilöille ( niitä oli just 2 paikalla kun vuoro oli vaihtumassa ) että olen luuseri velliperse synnyttäjä kun he tekivät sisätutkimuksen ja totesivat että olin 5cm auki. Olin ollut kotona jo 2 h ja salissa toiset 2 h kovissa supistuksissa kun sisätutkimus tehtiin. Kyseessä oli toinen lapsi ja olin varma että olisin ollut enemmän auki ja tyyliin kohta ponnistamassa. Tunsin itseni niin huonoksi synnyttäjäksi ja velliperseeksi joka ei kestä kipuja. Kätilöt nauroivat että en tosiaan ole mikään velliperse ja että hienosti kestän kovat supistukset... Mutta kaikkea sitä kanssa suustaan päästää kipujen keskellä..
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 16:44"]
Turhaa häpeilet. Itse kun olin esikoista hakemassa kuulin kuinka jotkut huusivat ja kirkuivat kuin syötävät. Omalla kohdallani ulisin ensi alkuun suihkussa ja varmasti kuului muihinkin huoneisiin. ponnistusvaiheessa ähisin kuin pieni porsas ja viereisestä salista kuului sellainen mekkala että..
Kyllä ne muutkin siis.
[/quote]
En tajua, miksi ne eivät tee äänieristettyjä huoneita. Tuollaisen kirkumisen kuunteleminen saa mut varmaan vielä enemmän paniikkiin.... Apua. Ei huutamista hävetä tarvii, mutta en sitä mielelläni kuuntelisi oman pelkoni takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä oksensin pitkin salia, kun eivät tajunneet leikata lasta ajoissa. 20h yritin saada lasta pihalle kunnes leikattiin. Siinä ajassa raivosin kätilöraukoille, kyseenalaistin heidän ammattitaitonsa, oksensin pitkin salia ja leikkauspöytää. Verta ja limaa valui toosasta kokoajan ja kätilöt vaihtoivat minulle pikkarit monesti kun en itse pystynyt. Ole ylpeä itsestäsi että sait lapsen synnytettyä! Upea suoritus! Minäkin olen itsestäni ylpeä vaikka en saanutkaan varsinaisesti synnyttää 4,5kg poikaani. :)
olen onnellinen että lapseni ovat syntyneet sektiolla. ei kidutusta, ei huutoa. vain vauvan itku ja omat onnenkyyneleet. ei edes jälkikipuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vastaavanlaisia tuntemuksia omasta synnytyksestän kuin AP:lla.
Ajattelin, että synnytän alateitse, olen kotona viimeiseen asti enkä hötkyile ekoista suppareista. Kestäisin kivut hammasta purren ja jaksaisin ponnistaa kun mies ja kätilö tsemppaisi vieressä. Sitten saisinkin vauvan rinnalle ja voitaisiin ottaa ekat valokuvat joissa olisin väsynyt mutta onnellinen.
Ja miten synnytys sitten menikään? Raskaus meni lähes kaksi viikkoa yliaikaiseksi, suppareista ei tietoakaan. Sitten yritettiin käynnistystä kahdellakin eri tavalla. Toisella lääkeannoksella tulikin sitten supistuksia mutta liian lyhyitä, eivätkä avanneet paikkoja tms. Sitten aloinkin kouristella ja päädyttiin hätäsektioon. Pari ekaa päivää lapsen elämästä olin seurannassa ja mies hoiti vauvaa.
Toipuminen meni osaltani hyvin ja lapsi selvisi pelkällä säikähdyksellä, mutta silti minulla on epäonnistunut olo koska en ole synnyttänyt "kunnolla". Tuntui, että lapsi vaan ilmestyi jostain, ei että se olisi ollut synnyttämäni tai omani. Imetys ei myöskään sujunut, maitoa tuli liian vähän ja siitäkin poden huonoa omaatuntoa. Olisiko pitänyt kuitenkin imettää pidempään tai useammin vaikka lapsi huusikin nälkäänsä? Söinkö, hieroinko rintoja tai teinkö jotain muuta liian vähän kun maitoa ei riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän suurin osa huuda ja itke kun synnyttää, on se sen verran rankkaa ja kivuliasta. Minullekin synnytyksen kauheus tuli salamana kirkkaalta taivaalta, itkin, huusin, toivoin omaa kuolemaani yms. Seuraava synnytys sitten olikin helpompi.
Mun mielestä synnyttäessä kuuluukin huutaa ja kiroilla, muutenkin pitää ääntä jos se vaan itseään helpottaa. Itselläni teki kyllä pahaa kun olin sektion jälkeen heräämössä ja käytävällä kärrättiin toista synnyttäjää joka huusi ja vaikeroi kivuissaan. Rupesi itseäni itkettämään sen toisen äidin ääntely, pelotti toisen puolesta :(
Mikset pyytänyt epiduraalia? Ensi kerralla pyydät ja ajoissa. Synnytyskivulla ei ole mitään virkaa. Hanuri repeää jonkin verran joka tapauksessa ja kipu hidastaa asian edistymistä, nostaa omaa ja lapsen stressihormonitasoa ja aiheuttaa ihan turhia murheita.
Tämä "kivulla synnyttäminen" johtuu ihmisen lantion muodosta, joka taas on kehittynyt pystyasennossa kulkemista varten. Tiettävästi minkään muun eläinlajin lantio ei ole yhtä ahdas jälkeläisen kulkea, eikä synnytyskään siten yhtä monimutkainen ja kivulias manööveri.
Ei kätilölle, äidille, isälle tai viereisen synnytyshuoneen jengille ole mitään iloa marttyyrimamman kiljumisesta. Olen kuunnellut sitä kyllästymiseen asti jouduttuani Naistenklinikalla makaamaan synnytyshuoneessa tarkkailussa noin kuukauden laitteisiin kytkettynä. Minun kaksi synnytystäni olivat nopeita ja täysin kivuttomia sen piikin jälkeen. Supistukset pahimmillaan tuntuivat mahtavilta orgasmeilta.
Siveellinen nainen päästää enintään pienen inahduksen.
Hävetti eniten isän puolesta, joka ilmoitti vaimolleen, ettet sitten osaa tätäkään hommaa.