Lue keskustelun säännöt.
minua hävettää oma synnytykseni
02.01.2015 |
En ole kertonut tätä kellekään. Synnytykseni on hyvin kipeä ja häpeän sitä että itkin täysillä, uikutin ja ulisin, sekoilin kun sain ilokaasua, huusin apua yms. Hävettää. Olin ajatellut että synnytä kuin luolanainen ja mieheni voisi olla minusta ylpeä. Tämä painaa mieltä joka päivä. Synnytin 4,5kg vauvan.
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:55"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:21"]
Ällöttävää touhua synnytys on. En käsitä miten joku voi olla kätilö.
[/quote]
Yhtä "ällöttävää" on kirurgien suorittamat leikkaukset. Mieti vaikka avosydänleikkausta, jossa sydän sykkii siinä nenän edessä. Tai amputaatiot.
En tiedä montaakaan joka pääsee joka päivä tuomaan uusia ihmisalkuja maailmaan. Muutamia surullisia poikkeuksia lukuunottamatta tämä on maailman paras ammatti. Moni muistaa mut ja mun työn lopun ikäänsä, olinhan paikalla heidän elämänsä tärkeimmällä hetkellä. Ja toisin kun moni luulee, jokainen synnyttäjä on jäänyt meikäläisen sydämeen. Ehkä osittain siksi että olen ollut kätilönä vasta 2v. Kyllä olen usein itsekkin kyyneleen tirauttanut lapsen synnyttyä. Ja kyllä me naiset ollaan vahvoja, ja ne tukena olevat isät myös!
T.Se sama kätilö
[/quote]
jotenki tuli ihana fiilis lukea sun tekstit, oot kyllä täysin oikealla allalla! :) Kiitokset arvokkaasta työstä ja menestystä ja onnea tulevaan!
Olipas tänne tullut vastauksia. Kiitos niistä. Ehkä olen liian armoton itselleni. Taidan lopettaa tämän häpeämisen tähän. Minuun sattui ja en ollut oma itse ni. Ap
Ap,
on ihan normaalia itkeä, huutaa ja uikuttaa synnyttäessä. Älä siitä itseäsi mollaa!
Omat synnytykseni ovat olleet ihan kamalia, olen itkenyt ja kirkunut, oksentanut ja nyyhkyttänyt. Mieskin itki peloissaan mun käytöksestä, ihan varmana että kuolen kohta. Tässä silti ollaan, kaikki hengissä ja terveinä. :) Kätilöille pahoittelin käytöstäni jälkeenpäin, nauroivat vain ja sanoivat että on sitä pahempaakin nähty.
Tsemppiä äitiyteen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä huusin äitiä kun kaiketi luulin että kuolen kipuun ja häpesin silmät päästäni kun se muistui mieleen vasta monen kuukauden kuluttua. :) Ja en siis ole missään huutanut äitiä apuun lapsuuden jälkeen enkä ole äidissä kiinni oleva ihminen.
Mäkin ulisin ja ölisin (myös odotushuoneessa yhden tulevan isän säikäytin ulinallani, anteeksi vain ;)), huusin ja uikutin, kiroilin ja mölisin ja avautumisvaiheen lopulla aloin itkeä, että tästä ei tuu mitään, se ei tuu koskaan ulos (puolen tunnin päästä oli ulkona ;)). Kätilöt lohduttivat että olen hyvä synnyttäjä ja että tämä etenee hyvin. Mies oli kauhuissaan vieressä. Kun jälkeenpäin ommeltiin repeämiä niin yritin vaan karkuun enkä meinannut antaa koskea. Ja arvaa mitä, oon silti tosi ylpeä itsestäni ja synnytyksestäni, mä kestin sen vaikka luulin etten kestäisi! Tein mielestäni suuren urakan ja palkinto oli mitä parhain. :) Älä sinäkään häpeä. Olet upea nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua vieläkin vaivaa, kun synnyttäessäni kolmatta lastani huusin ja itkin, kun sattui niin paljon. Ja miten kätilö siihen suhtautui ? Oli todella nyrpeänä ja haukkui minut ja käski miettimään, että mitä se vauvakin ajattelee, kun on tuollainen äiti. Nyt tuosta on jo aikaa yli 20 vuotta, mutta vielä vaan se asia nousee aina silloin tällöin mieleen. Tuntuu kuitenkin vieläkin pahalta.....
Mulla synnytykset on menneet upeasti. Mutta enpä ole siitäkään kiitosta keneltäkään saanut. Eli oikeesti ketään muuta ei pätkääkään kiinnosta meidän synnytykset. Niinpä voit käsitellä asian pääsi sisällä ihan parhain päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmasti ole ainoa. Kätilöt näkee ja kuulee tuota varmasti päivittäin. Sinulla ei ole mitään syytä hävetä.
Kaipaan eniten sitä että olisin itse tyytyväinen. Olen aina ollut vahva ja hillitty. Nyt olin kuin alkuasukas ja annoin kivun viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytys on alkuasukasmaista touhua. :) t. kolmen äiti
Olen erittäin ihmeissäni jokaisesta, joka uskaltaa yleensä synnyttää. Kätilöiden takiako pitäisi pitää pokka? Jos joku sellaista vaatii, hän on väärällä alalla. Kaikki synnyttäjät ovat ansainneet ensimmäisen luokan kunniamerkin ja vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen huutanut alle kolmekiloista käärylettä tehdessä. Harvassa on naiset jotka ei ilman kipua synnytä, joten olisipa kumma jos noin ison vauvan takia et olisi huutanut.
Keskity nauttimaan vauvasta ja lopeta häpeily. Saat olla ylpeä itsestäsi, olet nyt päässy täkeään ÄIDIN rooliin.
Hali!
Mitään mitä synnytyksessä tapahtuu, ei tarvitse hävetä. Kaikki siellä paikalla olevat ammattilaiset kyllä tietävät että se käytös mitä siellä salissa tapahtuu, jos jotain kuvaamasi kaltaista tapahtuu, johtuu kivusta ja ehkä pelosta, eikä kerro mitään siitä millainen ihminen synnyttäjä normaalisti on. Kyllä ihmiset paljon huutaa, kiroilee, itkee, ihan mitä vaan. Ja hyvä vaan jos niin tekee, jos se helpottaa kestämään. Pääasia on vaan saada se synnytys hoidettua, lapsi hengissä ja terveenä ulos ja äidillekin niin vähillä traumoilla kuin mahdollista, muulla ei niin väliä.
Oikeasti muulla ei ole väliä kuin että vauva ja sinä voitte hyvin. Kai nyt miehesi on sinusta joka tapauksessa ylpeä kun olet tuollaisen uroteon tehnyt. Ole nyt itsekin ylpeä itsestäsi että olet noin valtavan homman tehnyt!!
Minä taas kiroilin ku rekkamies :D varmaan vitut kaiku pitkin sairaalan käytäviä. Noh, kerrankos sitä..
Jos se on ollut vain uikutusta ja itkua, niin ok. Niin tekee monikin. Jos taas käy vaikka käsiksi kätilöön, niin silloin sopii hävetä.
Ihana kätilö olet!