Kauhulla mietin nyt mennyttä elämääni

mikä sai minut jäämään siihen sairaaseen suhteeseen..? Viime joulu oli sanotaanko perseestä. Mies joi itsensä siihen kuntoon, ettei kukaan päässyt edes vessaan. Sammui siis pöntölle. Kukaan ei uskaltanut herättää ettei ala taas juomaan ja räyhäämään. Nyt oikeudenkäyntiä odotellessa, tapon yritys, on syyttäjä laittanut nimikkeeksi. Tämä tapahtui kesällä kun en päästänyt juoppoa rattiin. Hengissä olen kuitenkin ja harvinaisen onnellinen tällä hetkellä. Tietenkin oikeudenkäynti stressaa, mutta enää ei tarvitse pelätä. Olen ollut kuin zombie. Suorittanut elämääni. Mutta eilen jostakin tuli lämmin tunne, minullahan on asiat hyvin, lapsellani on asiat hyvin. Oliko se sitten se Jeesus joka minua kosketti, mieleni on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan rauhaisa!