Miltä sinusta tuntui saada oma tyttö?

Olihan se ihana saada tyttö, mutta ikä 13-15v teki mieli kuristaa se pentu

Jos olet sinut oman naiseutesi kanssa, haluat tytön?

Aivan ihanalta. Ekaa lasta odottaessani toivoin tyttöä niiiin paljon ja sain pojan. Toisella kerralla odotin innoissani että saan toisen pojan, mutta olikin tyttö. Oltiin synnytyssalissa miehen kanssa ihan hoomoilasena (hyvällä tavalla).

Mutta joo, kuten tuo nro 2 jo kertoikin, murrosikä tytöillä onkin sitten vähemmän mukavaa. Mutta onhan ne suloisia pienenä <3

Ihanalta! Minulla on kolme tyttöä ja enkä allekirjoita sitä, mitä sanotaan teinitytöistä. Ikää heillä nyt 18v 17v 15v.

Ihan samalta kuin pojan saaminenkin.

P.S. Ei kannata sitten pettyä jos tyttö ei haluakaan tehdä niitä "tyttöjen juttuja". 

Terv. tytön ja pojan äiti

Kolme tyttöä olen saanut ja olen tosi iloinen. Yhden kanssa on hankaluuksia, joiden vuoksi olen nyt aivan rikki. Eli ei se aina onnea ole. Kahden kanssa tulen hyvin toimeen ja juttuun. 

Ei tuntunu sen kummemmalta, mutta olen ajan kuluessa huomannut, että poikien kanssa on niin paljon helpompaa. Tämän saman on sanonu mulle monta äitiä ja itsekin niin kyllä totta puhuen ajattelin. Kaikki lapset on rakkaita, mutta pienet pojat on vaan niin lutusia.

Hyvältä. Mutta taitaa tuo olla sellainen isän kulta... Se on kyllä ihanaa. Jokaisella miehellä oli hyvä olla oma tytär. Niin paljon se näyttää maailmaa avartavan.

Poika on meillä sitten enemmän kiintynyt äitiinsä. 

On ollut tytön saaminen todellakin erityistä. En osaa edes kuvailla sitä. Heti ultrasta lähtien tämä tunne tuli, kun kuultiin että tyttö taitaa olla tulossa. Tyttö on nyt 2,5 vuotias. Ihan erityinen suhde on mun ja tytön välillä. Yölläkin tyttö saattaa herätä ja odottaa pusua, jonka annan ja jatketaan unia. Aamulla tyttö tulee minun viereen ja alkaa silittelemään tukkaa tai poskea. On ihanaa tehdä kaikkea yhdessä, tyttöjen juttuja mitä poikien kanssa ei voi tehdä. Meidän pojatkin tykkää siskosta ihan älyttömästi. Ne suojelee, leikkii, kehuu ja auttaa. Edelleen puhun miehelleni jatkuvasti, miten en pystyisi kuvitellakkaan, ettei meillä olisi ollenkaan tyttöä.

Minunkin äitini tykkäsi tytöistä enemmän - eli minusta meidän perheessä. Mutta sen sijaan että olisi ollut terve roolimalli niin hän yritti saada minusta jotain sellaista mitä hän ei ole koskaan saanut olla. Tai hän ei kasvattanut minua vaan jotain jota hän halusi minun olevan. Olin niin tukahtunut hänen haluihin siitä mitä minun olisi pitänyt olla että tajusin vasta reilu kaksikymppisenä olevani lesbo.

En voisi olla onnellisempi pienestä tytöstäni <3

Olihan se ihanaa, tosin niin oli pojan saaminenkin. Ja toisen pojan saaminen. Jokainen heistä on yhä yhtä ihmeellinen. Eikä se johdu sukupuolesta vaan siitä että he ovat minun lapsiani.

Olin hetken pettynyt. En halunnut tyttöä. Sain kolme poikaakin.

Mulle tyttö oli pettymys. Näen itseni enemmän poikien äitinä joten tuntui oudolta ja jotenkin väärältä saada tyttö. Olen edelleen tuota mieltä vaikka on sekä tyttö että poika. Molempia toki rakastan eikä tyttö taatusti tiedä pettymyksen tunteesta jota koin hänen synnyttyä. Silti en ole vieläkään tajunnut tätä äiti-tytär hehkutusta.

Mulla ei ole kuin yksi tyttö joten mulla ei ole vertailupohjaa kuinka erilaista se on pojan saamiseen verrattuna.  Ihanalta kuitenkin tuntui saada lapsi ja olenkin miettinyt mitä kaikkea voidaan joskus tehdä yhdessä, kaikkia tyttöjen juttuja jne. Olen toisaalta myös muistellut omaa teiniaikaani jolloin riitelin päivittäin äitini kanssa enkä varmasti ollut sieltä helpoimmasta päästä.. Aion siis varautua myös pahimpaan tyttöni kanssa, onneksi hän on vasta puoli vuotias ihana vauva. <3

Laimeammalta kuin pojan saanti.

Minäkään en tajua äiti-tytär-hehkutusta. Ap:n viesti kuulostaa ihan oudolta. Etkö sitten ole yhtä innoissasi pojistasi, siltähän tuo kuulostaa?

Sain ekaksi pojan ja olin onnellinen, sain toiseksi tytön ja olin onnellinen. En koe, että tyttöön olisi mikään erityinen suhde, enkä ole superinnoissani siitä, että saan ostella kaikki prinsessahörhelöitä tytölle (joka on nyt parhaassa pinkkiprinsessa-iässä) tai tehdä jotain ns tyttöjen juttuja (mitä ne oikeastaan edes ovat?). Koen, että ihan yhtä paljon minulla on yhteistä poikani kanssa ja ehkä, ainakin tällä hetkellä, jopa vähän enemmän samoja kiinnostuksenkohteita ja yhdessä touhuttavia juttuja kuin tyttöni kanssa. Ja miksen voisi olla roolimalli yhtä lailla pojalle kuin tytölle?

Meillä on tyttö ja poika, tosin poikamme on enemmän tyttö tavoiltaan ja tyttö enemmän äijä kuin meidän poika on ikinä osannut olla =D
Rakkaita kyllä molemmat, nyt vain jänskättää tuleeko heille pikkuveli tai -sisko, ei ole mitään väliä :)

Olin aina toivonut tyttöä ja onnekseni tytön myös sain kahden pojan lisäksi <3.

Tuli mieleen lehtijuttu, jossa raskaana oleva äiti kertoi, että vauva lähetetään postipaketissa pois, ellei se ole tyttö. No, lapsi syntyi kuolleena ja oli siis poika. Olen onnellinen jokaisesta lapsestani ja tuo ei-täysin-terve on erityissijalla sydämessäni, ehkäpä juuri siksi, että elämän rajallisuus muistuttaa.