Lue keskustelun säännöt.
Minusta ystäväni torui lastaan tosi rumasti ja pelottavasti
24.12.2014 |
Olimme heidän luonaan kahvittelemassa ja ystävän kolmevuotias nipisti heidän kissaansa. Kissaan taisi sattua jonkun verran ja äiti otti lapsensa ja tarttu häntä olkapäistä. Hän meni pojan kasvojen tasolle ja sanoi ihan hirvittävän uhkaavalla ja vihaisella äänellä "Katsokkin ettet enää IKINÄ kiusaa yhtäkään elukkaa! TULIKO SELVÄKSI?"
Lapsi alkoi itkemään ja äiti ei heti edes lohduttanut häntä :( Tuli tosi paha mieli, on normaalisti todella hellä ja ihana lastaan kohtaan.
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 11:08"]
Nyt kyllä kiinnostaisi, että miten ap:n mielestä sitten olisi pitänyt toimia. Sanoa "soosoo Ilmari" ja naureskella kun kissaan sattuu?
[/quote]
Varmaan olisi nätisti lässyttänyt miksi kissaa ei rääkätä ja vähintäänkin ottanut syliin kun lapsi itkee,koska ei saa tahtoaan läpi.
Ei tietenkään lasta tarvitse hirveästi kurmuuttaa,mutta tarinan äidin toiminta kuulosti järkevältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 10:35"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 10:31"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 10:26"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 10:22"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 10:19"]Valitettavan moni vanhemmista ei ymmärrä lasten kasvatuksesta mitään.
[/quote]
Tässä taas vela jakelee neuvojaan.
[/quote]
Tais osua sulla arkaan paikkaan?
[/quote]
Sulla näköjään ; )
[/quote]
Heh! Heikko yritys kääntää asiaa toisin. Etenkin kun lapsettomalle koitat vittuilla. ;)
[/quote] Ethän sinä lapsettomana tosiaan pysty tai ole varaa ruveta neuvomaan. Ai, oletteko te lapsettomat jotenkin parempia ja muka sanavalmiimpia kuin äidit, vai mikä ihmeen "etenkin kun lapsettomalle koitat vittuilla ;)" tuo oli?
Selvä provo tai lapsettoman kirjoitus.
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 13:39"]
Selvä provo tai lapsettoman kirjoitus.
[/quote]
Ainainen lapsettomien mätkiminen tällä palstalla ei kerro mistään muusta kuin mätkijän omasta tyhmyydestä. Vaikka itse sanonkin, niin olisin todennäköisesti varsin hyvä kasvattaja, mutta en vain tahdo sellaista elämää itselleni. Onneksi kaikki lapsen tehneet ovatkin niin hyviä lasvattajia, kuten vähän siellä täällä ilmi käy... Todellako?
19
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 10:47"]Ihan oikein teki. Kyllä 3v:n pitäisi jo ymmärtää, että eläimiä ei kiusata.
[/quote]
Mutta äiti kiusasi lastaan pahemmin kuin lapsi kissaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 14:32"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 10:47"]Ihan oikein teki. Kyllä 3v:n pitäisi jo ymmärtää, että eläimiä ei kiusata.
[/quote]
Mutta äiti kiusasi lastaan pahemmin kuin lapsi kissaa.
[/quote]
Lapsen komentaminen aiheesta ei ole kiusaamista. Se on kasvattamista ja käytöstapojen opettamista. Äiti teki ihan oikein: hän meni fyysisesti lapsen tasolle jotta sai tämän huomion, hän ei huutanut tai haukkunut lasta mutta teki selväksi että kielto on ehdoton. Hän myös pysyi kannassaan eikä vesittänyt kieltoa alkamalla heti lohduttamaan komentamisesta säikähtänyttä lasta. Jospa lapsi nyt vaikka oppi että kissan kiusaaminen on ehdottomasti kielletty? Olisiko se ihan kamala asia?
Ei eläintä tai toista lasta hakannutta kakaraa kuulu lohduttaa. Sehän on vain mielenilmaus siitä, että kiusaajaa vituttaa, koska ei saa mätkiä ja se on ikävää. Eri asia, jos ystävä on järjestänyt tuntikaupalla mykkäkoulua ja laiminlyönyt esimerkiksi ruokinnan/vaipan/vessan. Ei siitä kuulukkaan jäädä iloinen olo, että " jee sain lyötyä kissaa kerran ennen kieltoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 14:32"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 10:47"]Ihan oikein teki. Kyllä 3v:n pitäisi jo ymmärtää, että eläimiä ei kiusata.
[/quote]
Mutta äiti kiusasi lastaan pahemmin kuin lapsi kissaa.
[/quote]Paskat kiusasi.Kun lapselle opetetaan mikä on oikein ja mikä väärin niin se ei ole kiusaamista.Ei ne lapset lässyttämällä opi yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein, kerrankin joku kasvattaa lastaan!
Ehdottomasti pitää opettaa, ettei eläimiä saa kiusata. Myös lapsi voi vahingoittua, kuten joku kommentoikin.
Toisaalta pitkällä aikavälillä lapsen olisi hyvä oppia, MIKSI toisia kohdellaan hyvin. Pystyykö lapsi oppimaan empatiaa ja toisten hyvää kohtelua, jos kasvattaja on pelottava ja uhkaava? Eli vuorovaikutustilanteissa voi vanhemman taholta olla hiottavaa, mutta eipä se varmaan ole helppo tehtävä.
Itse muistan lapsena menneeni lukkoon ja alistuneeni, kun toinen vanhempi torui usein juuri pelottavalla ja vihaisella tavalla. Toisaalta opin, että voin samalla tavalla rankaista toisia (lapsia), jos he jotenkin tekevät mielestäni väärin minua kohtaan (en osannut ratkaista ristiriitoja rakentavalla tavalla). Tottakai lapsen luonne vaikuttaa tässä asiaan; itse olen hieman temperamenttinen ja herkkä. Sosiaalisten taitojen kehittäminen takkusi, kun oli ongelmia vertaisryhmässä. Aikanaan tietysti kasvoin ja opin olemaan, mutta sosiaaliset taidot on täytynyt opetella vanhempana. Minusta tuli ujo jännittäjä, joka pelkää toisten suututtamista ja tunteiden ilmaisu on vaikeaa(working on it). Empatiakyky löytyy onneksi. :)
Erilaisista kasvatustyyleistä ja niiden seurauksista löytyy varmasti paljon tutkimusta. Esim. miten auktoritaavinen ja autoritaarinen kasvatustyyli eroaa toisistaan. Kannattaa tutustua asioihin vähän laajemmin kuin mututuntumalla. Omaa vanhemmuutta voi aina kehittää paremmaksi. Ja lapset ovat yksilöitä myös, jolloin kasvatusta täytyy vähän säätää senkin mukaan.
Rauhallista Joulua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 14:32"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 10:47"]Ihan oikein teki. Kyllä 3v:n pitäisi jo ymmärtää, että eläimiä ei kiusata.
[/quote]
Mutta äiti kiusasi lastaan pahemmin kuin lapsi kissaa.
[/quote]
No kerrotko miten olisit toiminut itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa tullakin vähän itku, oppiipahan ettei viattomia luontokappaleita kiusata. Kun on vakavista asioista kyse niin lapsen on tajuttava että nyt on äiti tosissaan. Mikään " etsä viiitsis hei lopettaa kissan nipistelyä" ei todellakaan toimi.
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 15:34"]
Ehdottomasti pitää opettaa, ettei eläimiä saa kiusata. Myös lapsi voi vahingoittua, kuten joku kommentoikin.
Toisaalta pitkällä aikavälillä lapsen olisi hyvä oppia, MIKSI toisia kohdellaan hyvin. Pystyykö lapsi oppimaan empatiaa ja toisten hyvää kohtelua, jos kasvattaja on pelottava ja uhkaava? Eli vuorovaikutustilanteissa voi vanhemman taholta olla hiottavaa, mutta eipä se varmaan ole helppo tehtävä.
Itse muistan lapsena menneeni lukkoon ja alistuneeni, kun toinen vanhempi torui usein juuri pelottavalla ja vihaisella tavalla. Toisaalta opin, että voin samalla tavalla rankaista toisia (lapsia), jos he jotenkin tekevät mielestäni väärin minua kohtaan (en osannut ratkaista ristiriitoja rakentavalla tavalla). Tottakai lapsen luonne vaikuttaa tässä asiaan; itse olen hieman temperamenttinen ja herkkä. Sosiaalisten taitojen kehittäminen takkusi, kun oli ongelmia vertaisryhmässä. Aikanaan tietysti kasvoin ja opin olemaan, mutta sosiaaliset taidot on täytynyt opetella vanhempana. Minusta tuli ujo jännittäjä, joka pelkää toisten suututtamista ja tunteiden ilmaisu on vaikeaa(working on it). Empatiakyky löytyy onneksi. :)
Erilaisista kasvatustyyleistä ja niiden seurauksista löytyy varmasti paljon tutkimusta. Esim. miten auktoritaavinen ja autoritaarinen kasvatustyyli eroaa toisistaan. Kannattaa tutustua asioihin vähän laajemmin kuin mututuntumalla. Omaa vanhemmuutta voi aina kehittää paremmaksi. Ja lapset ovat yksilöitä myös, jolloin kasvatusta täytyy vähän säätää senkin mukaan.
Rauhallista Joulua
[/quote]
Voihan sitä "pelottavaa" nuhtelua pehmentää ainakin perustelemalla miksi asia on kielletty. "Älä IKINÄ enää kiusaa kissaa,koska kissaan sattuu kun nipistää ja se saattaa raapia pelästyneenä." Silti tärkeissä asioissa on parempi olla "liian tiukka" kuin lässytyslinjalla.Siis juurikin ettei eläviä olentoja vahingoiteta eikä hankkiuduta vaaratilanteisiin.Lapsi saattaa sillä hetkellä pelästyä,mutta pitemmällä tähtäimellä on parempi että a)lapsi säikähtää hetkeksi,itkee,ja unohtaa jutun kuin b)lapsi jatkaa kissankiusaamista kunnes kissa repii lapselta silmät päästä.
Sitä paitsi AP:n esimerkin äiti ei ollut kohtuuttoman tiukka ja pelottava.Omassa lapsuudessani oli esimerkiksi tilanne,jossa äitini pisti minut ja veljeni pakkaamaan tavaroitamme jotta voisi viedä meidät lastenkotiin kun on kyllästynyt riehumiseen.SE on överiksi menevää uhkailua. Ei se että kielletetään tekemästä väärää asiaa tiukasti.
Jos lapsi satuttaa elävää olentoa niin kyllä häntä pitääkin torua kunnolla. Toki se mitä siihen torumiseen kannattaisi lisätä on se että selittäisi että toiseen sattuu ja kysyä että miltä lapsesta itsestä mahtaisi tuntua jos häntä esimerkiksi nipistettäisiin.
Tuossakin tapauksessa kissan kiusaaminen on voinut jatkua kauan ja lapsi ei vain usko. Pitäisikö aloittajan mielestä vain vähän sanoa että äläs nyt viitsi? Näitä eläimiä huvikseen satuttavia poikia on valitettavan paljon, ihan isoja poikia ja aikuisia miehiäkin. Ei se ole hyväksyttävää. Ja mitenköhän mahtavat nämä aikuisiksi kasvaneet eläinten kiusaajat kohdella esimerkiksi seurustelukumppaneitaan, tai omia lapsiaan....ihminen joka nauttii eläinten kiusaamisesta kun ei ihmisiinkään kovin empaattisesti suhtaudu.
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 15:34"]
Ehdottomasti pitää opettaa, ettei eläimiä saa kiusata. Myös lapsi voi vahingoittua, kuten joku kommentoikin.
Toisaalta pitkällä aikavälillä lapsen olisi hyvä oppia, MIKSI toisia kohdellaan hyvin. Pystyykö lapsi oppimaan empatiaa ja toisten hyvää kohtelua, jos kasvattaja on pelottava ja uhkaava? Eli vuorovaikutustilanteissa voi vanhemman taholta olla hiottavaa, mutta eipä se varmaan ole helppo tehtävä.
Itse muistan lapsena menneeni lukkoon ja alistuneeni, kun toinen vanhempi torui usein juuri pelottavalla ja vihaisella tavalla. Toisaalta opin, että voin samalla tavalla rankaista toisia (lapsia), jos he jotenkin tekevät mielestäni väärin minua kohtaan (en osannut ratkaista ristiriitoja rakentavalla tavalla). Tottakai lapsen luonne vaikuttaa tässä asiaan; itse olen hieman temperamenttinen ja herkkä. Sosiaalisten taitojen kehittäminen takkusi, kun oli ongelmia vertaisryhmässä. Aikanaan tietysti kasvoin ja opin olemaan, mutta sosiaaliset taidot on täytynyt opetella vanhempana. Minusta tuli ujo jännittäjä, joka pelkää toisten suututtamista ja tunteiden ilmaisu on vaikeaa(working on it). Empatiakyky löytyy onneksi. :)
Erilaisista kasvatustyyleistä ja niiden seurauksista löytyy varmasti paljon tutkimusta. Esim. miten auktoritaavinen ja autoritaarinen kasvatustyyli eroaa toisistaan. Kannattaa tutustua asioihin vähän laajemmin kuin mututuntumalla. Omaa vanhemmuutta voi aina kehittää paremmaksi. Ja lapset ovat yksilöitä myös, jolloin kasvatusta täytyy vähän säätää senkin mukaan.
Rauhallista Joulua
[/quote]
Voihan sitä "pelottavaa" nuhtelua pehmentää ainakin perustelemalla miksi asia on kielletty. "Älä IKINÄ enää kiusaa kissaa,koska kissaan sattuu kun nipistää ja se saattaa raapia pelästyneenä." Silti tärkeissä asioissa on parempi olla "liian tiukka" kuin lässytyslinjalla.Siis juurikin ettei eläviä olentoja vahingoiteta eikä hankkiuduta vaaratilanteisiin.Lapsi saattaa sillä hetkellä pelästyä,mutta pitemmällä tähtäimellä on parempi että a)lapsi säikähtää hetkeksi,itkee,ja unohtaa jutun kuin b)lapsi jatkaa kissankiusaamista kunnes kissa repii lapselta silmät päästä.
Sitä paitsi AP:n esimerkin äiti ei ollut kohtuuttoman tiukka ja pelottava.Omassa lapsuudessani oli esimerkiksi tilanne,jossa äitini pisti minut ja veljeni pakkaamaan tavaroitamme jotta voisi viedä meidät lastenkotiin kun on kyllästynyt riehumiseen.SE on överiksi menevää uhkailua. Ei se että kielletetään tekemästä väärää asiaa tiukasti.
[/quote]
Mielestäni tiukkuudessa ei ole mitään vikaa ja onhan normaalia, että lapsi itkee torujen jälkeen. Mutta mielestäni perustelu on aina hyvä olla mukana (iästä riippuen). Ap:n jutusta arvioida uhkaavuutta ja pelottavuutta, sillä kaikki välity kirjoitetuissa sanoissa. Ajattelin asiaa kuitenkin yleiseltä kantilta..
Tuskin yksittäisestä tapahtumasta haittaa on, jos muuten suhde on hyvä ja lämmin, kuten ap mainitsi. Veikkaan, että äiti vain halusi saada asian perille lapselle.
Mitäpä jos vaikka ihan oman elämän hankkisit?
Nyt kyllä kiinnostaisi, että miten ap:n mielestä sitten olisi pitänyt toimia. Sanoa "soosoo Ilmari" ja naureskella kun kissaan sattuu?