Lue keskustelun säännöt.
Raju perheväkivalta..
29.12.2014 |
Kymmenen vuoden suhteen jälkeen päätin että minua ei enää lyödä.. Viimeisimpiä pahoinpitelyitä joutuivat lapseni vielä todistamaan. Lasten isä herätti siis lapsetkin yöllä ja huusi nyt katsomaan kun äiti kuolee. Käytännön asiat ovat jo vireillä ja oma koti yms. Haluisin vain tietää enemmän perheväkivallan uhreista ja heidän selviytymistarinoista.. Onko esim jotain sivuja tai blogeja yms. Vertaistuki olisi tärkeintä tällä hetkellä kun itsetunto on nolla ja 'uusi' parempi elämä alkamassa. Kiitos.
Kommentit (4)
Onnea päätöksestä, olet upea! Voimia jatkoon, toivottavasti löydät vertaistukea. Suosittelen (älä ensalkuun tyrmää) terapiassa käyntiä, saa käytyä asiat läpi ja puhuttua jollekin ulkopuoliselle.
<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae netistä turvakodin tai rikosuhripäivystyksen sivuilta linkkejä. Rohkea olet! Onnea uuteen elämään!
Minut yritti ex tappaa. Ei onneksi ollut lasteni isä. Pahoinpitelyt pahenivat ja kun jätin tämän alkoholistin nais(t)enhakkaajan, hän päätti riistää minulta hengen.
Minä selvisin! Kävin todella lähellä kuolemaa. Mutta minä selvisin, ja voin sanoa, että rakastan elämääni nyt! Olen niin onnellinen, että olen elossa. Rakastan jokaista päivääni lasten kanssa. Elämäni on muuttunut niistä ajoista todella paljon, mm. muutin aivan toiselle paikkakunnalle, vaihdoin työkuviot toisiksi, hankin lemmikkejä (koirat = kodin turvat). Miehiä kohtaan valitettavasti tunnen välillä vihaa. Vaikka eihän se minun isäni, naapurin miehen, siskon aviomiehen, lapsen opettajan jne vika ollutkaan. En vain voi sille tunteelle mitään. Löysin myös hyvän puolison muutama vuosi selviytymisen jälkeen, mutta erosimme tuossa taanoin. Eromme johtui aivan muista syistä kuin väkivallasta. Ehkä en voi luottaa enää miehiin niin, että voisin asua sellaisen kanssa. :( Lapset olivat todistamassa tätä murhan yritystä, mutta onneksi hänelläkään ei ole jäänyt sen kummemmin traumoja. Jutellaan keskenämme silloin tällöin aiheesta. Ja koulussa myös tietää esim. terveydenhoitaja, voivat sitten puuttua ajoissa, jos huomaavat lapsissa jotain.
Kaikkea hyvää sulle!
ps. muistan sen tunteen kun kaikesta huolimatta kaipasin tätä ihmistä, kaipasin hänen kainaloonsa, kaipasin hänen rakkauttaan (??) jne. Onneksi olen päässyt näistä tunteista ja kaipuusta eroon.
Mistä johtunee, että juuri tällä palstalla ei paljonkaan vertaistukea löydy? Sen sijaan löytyy epätoivoisia kirjoituksia siitä, miten tästä voisi selvitä, kun ei missään tapauksessa halua erota.
Onnea uuteen elämääsi, äläkä enää palaa tapettavaksi vaikka mies kuinka katuisi, pyytäisi anteeksi ja lupaisi muuttua.