Tuntuuko muista äideistä koskaan TÄLTÄ??

ollut syntymästään saakka todella vaativahoitoinen ja epätoivoisia tilanteita on riittänyt (ei enää nykyään epätoivoisia, mutta hänen ollessaan pienempi niitä riitti) MUTTA täytyy kyllä sanoa, että koskaan ei ole tuntunut tuollaiselta kuin kirjoitit. Ei hetkeäkään. Olisin ollut ajatuksissani (huom. vain ajatuksissa!) valmis heittämään lapsen päin seinää koliikki-itkun kestäessä, MUTTA tuo mitä kuvasit, kuvaa välinpitämättömyyttä ja sitä en ole koskaan tuntenut. Kuinka vanha lapsesi on?

kiintymyssuhteen ongelma?

Mutta sellaisia pelottavia ajatuksia välillä on, etten näe millaisia aikuisia lapsistani kasvaa... Se olisi surullista.

" Joskus mietin että jos minulle tapahtuisi jotakin, sillä ei ole hänen kannaltaan mitään väliä koska hän on niin pieni ettei edes muistaisi minua myöhemmin."



Mutta tämä vaihe oli silloin kun lapseni oli n. 6 kk ja meni ohi. Nyt tiedän olevani korvaamaton ;)



Puhu neuvolassa ajatuksistasi, ovat ihan normaaleja tässä hormonimyrskyissä.

Jos sinulle sattuisi jotain ei lapsi edes muistaisi sinua ja joku muu voisi kasvattaa hänet yhtä hyvin. Mutta odotahan vielä pari vuotta niin tilanne on ihan toinen...

On melkein samantekevää kuka on minun sijassani alkuvuodet.

ap

jos äiti yhtäkkiä häviää elämästä. Isompana ei varmasti muista, mutta sillä hetkellä ihan varmasti kärsii.

Toivottavasti. En minä ainakaan haluaisi, että mies tappaisi itsensä tai lapset kaipaisivat lopun elämäänsä minua, jos minulle jotain tapahtuisi. Sitä en tiedä sitten onko ap:llä ongelmia kiintymyssuhteessa vai oman arvon tunteessa. :)

" ongelmia kiintymyssuhteessa" !

Tiedätkö itsekään mitä se tarkoittaa todella?

Vierailija:

Minusta lapseni on tosi suloinen. Mutta välillä on vaikea tajuta että hän liittyy mitenkään minuun. Joskus mietin että jos minulle tapahtuisi jotakin, sillä ei ole hänen kannaltaan mitään väliä koska hän on niin pieni ettei edes muistaisi minua myöhemmin. Mietin myös osaavatko muut äidit 100% innoissaan omistautua kaikelle mitä heidän lapsensa tekevät ja onko minussa jotain vikaa.

Sen vuoksi siinä kiintymyssuhteessa ja oman arvon tunteessa on hymiö perässä, ettei ole tarkoitus ottaa minua vakavasti. Minusta itsestäni on tässä palstassa juuri se parasta, että tehdään toisista analyyseja lyhyitten kirjoitusten perusteella.

Terveisin 14 (muistaakseni)

Sillä tapaa olet korvaamaton, että KUKAAN muu ei rakasta lastasi yhtä paljon kuin sinä!