Alkoholistien lapset ei ota itsekään aikuisena alkoholia jouluna...

Tämä alkoholistin lapsi on itsekin alkoholisti, eikä siksi ota.

Toteutuisipa meilläkin, vaan en usko. Mieheni on alkoholistin lapsi ja itsekin vähintään suurkuluttaja, ehkä jopa alkoholisti itsekin. Ja ihan varmasti ottaa jouluna alkoholia, ja kaikki pyhät.

Mä itse juon alkoholia harvoin eikä mun lapsuudenkodissakaan juotu usein. Isä otti joskus yhden viskipaukun ja jouluna joivat lasilliset viiniä.

Mä en juo edes jouluna sitä lasillista, mutta ymmärrän sen, että joku haluaa juoda ja ruokakin maistuu kuulemma paremmalta. Täytyyhän sunkin ymmärtää, että sillä on eroa juoko yhden lasillisen tai yhden pullollisen viiniä. Kukaan aikuinen ei muutu lasillisesta miksikään, ehkä joku tulee pieneen hiprakkaan, mutta suurin osa on silloin vain iloisemmalla tuulella.

Meillä lapsuudessa jouluaatto oli ainut juhla, kun äiti suostui olemaan selvinpäin, sekin vuosien taistelun jälkeen, olin ehkä 10 kun hän viimein suostui. Joulupäivänä saikin heti herätä iloiseen sihinään kun äiti jo aamusta availi ensimmäistä. Itse juon harvoin ja lasten edessä en koskaan, joulu on meilläkin aina ollut alkoton, ja nyt mies haluaisi illalla juoda yhden oluen kun katsoo televisiota. Suostuin, mutta jossain sisimmässäni tuntuu pahalta, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.

Saatan ottaa vähän viiniä mutta minulla ei ole lapsia. Jos joskus tulee olemaan, en ota sit vähääkään. Ilman pärjää oikein hyvin.

Miehen isä oli alkoholisti ja mieheni juo jouluaattona max. yhden lasillisen viiniä, jos sitäkään. Oma isäni on myös alkoholisti ja itse voin juoda jouluaattona viiniä ja myöhemmin illalla terästetyt glögin.

Minä ja mies ollaan molemmat alkoholistien lapsia ja kyllä otetaan jouluna. Kohtuudella.

Mä olen alkoholistin lapsi eikä mun jouluina kukaan ollut koskaan kännissä. Myös lapseni on alkoholistin lapsi, eikä hänenkään jouluina kukaan ole koskaan kännissä. Itse voin juoda lasillisen viiniä ruuan kanssa. Ei kaikki juopot terrorisoi jouluja ja mieltää ne lasten juhliksi vaikka muuten ihan täysjuoppoja ovatkin.

Minun äitini on alkoholistin lapsi ja suhtautuu alkoholiin normaalisti. Meillä oli jo lapsuudenkodissan jouluina niin, että aikuiset ottivat lasin viiniä jouluruoan kanssa, lapset joivat maitoa. Muuta alkoholia ei tarjoiltu, glögikin oli alkoholitonta. Sinä päivänä kun täytin 18v, kaadettin myös minulle joulupöytään viiniä ja muistan, miten vähän häpeillen kävin vaitamassa sen maitolasiin. Oli kuitenkin kiva, että tunnustettiin aikuiseksi.

Myös nyt meidän joulupöytäämme kuuluu viini. Kukaan ei ole kännissä, vaikka glögissäkin saattaa olla terästystä (ei ole aina). Ymmärrän, että lapsuuden ikävät muistot tekevät alkoholista mörön, mutta normaaleissa perheissä se on sama asia kuin mäti tai glögi. Joku tykkää ja maistaa, toinen ei eikä maista.

Totta ainakin omalla kohdalla! Molemmat vanhempani alkoholisteja ja itseäni ei ole koskaan sen takia alko houkuttanut. Mies juo aterialla yhden oluen, tämä sopivasti mielestäni :)

On totta, että alkoholista traumansa saaneet harvoin pystyvät suhtautumaan alkoholiin neutraallisti ilman tunteilua. Siksi alkoholistien lapsista tulee usein joko alkoholisteja tai absolutisteja. Harvoin kohtuukäyttäjiä.

Mä kasvoin alkoholistiperheessä eikä musta tullut alkoholistia, ei edes absolutistia joten kyllä, otan ruoan kanssa lasin viiniä.

Äitini vanhemmat olivat alkoholisteja, mutta meidän joulupöydässä on ollut viiniä ja onpa jopa äitikin saattanut ottaa jo päivällä(!) saunaoluen. Muutenkin käyttää alkoholia hyvin kohtuudella. Enpä kyllä muista nähneeni jouluna isovanhempianikaan humalassa, vaikka vaari arkisin avasi ensimmäisen oluen jo aamukahvien jälkeen.

Mieheni vanhemmat olivat alkoholisteja, mutta hänkin saattaa muutaman oluen juoda saunan sekä jouluaterian yhteydessä. Muutenkin käyttää alkoholia kohtuudella.

Jäänpä siis odottelemaan, milloin äidistäni ja miehestäni kuoriutuu joko raivoraittiita tai itsekin juoppoja. Periaatteessa kai minunkin kuuluisi olla absolutisti traumaattisen lapsuuteni takia, kun olen altistunut alkoholisti-isovanhempieni seuralle.

Usein on noin, mutta ei aina. Meidän isä oli alkoholisti, ja veljeni juo siitä huolimatta. Mä en juo jouluna, enkä muutenkaan.